Älä anna meriveden kuivattaa sinusta koppuraa! Kuva: Shutterstock
Älä anna meriveden kuivattaa sinusta koppuraa! Kuva: Shutterstock

Asiantuntijoiden vinkeillä lomailet hipiän kärsimättä. Vertailussa järvivesi vie voiton.

Jälleen on käsillä se aika, kun lomalaiset ramppaavat rannoilla ja saunovat ahkeraan. Mitä hiukset ja iho tästä tykkäävät? Entä onko väliä, uiskenteleeko järvi- vai merivedessä?

Järvivesi liukastaa tukan

Järvivedellä pestyt hiukset tuntuvat ja näyttävät usein erilaisilta kuin kaupungin vesijohtovedellä hoidellut. Tämä johtuu siitä, että olemme tottuneet emäksisempään vesijohtoveteen, kertoo Hiusakatemian hiustutkija Annikki Hagros-Koski. Järviveden pH on lähempänä hiusten ja ihon omaa happamuutta kuin vesijohtoveden.

Vesijohtovesi aukaisee hiussuomut ja tekee tukasta karheamman. Karheus lisää usein tukan volyymia ja takkuisuutta. Jotkut rakastavat järviveden pehmentämää silkkistä kuontaloa, toiset eivät.

– Lättänä ja sulkeutunut hius on terve hius. Jos lattea tukka ahdistaa, voi siihen laittaa muotoilutuotteita, Hagros-Koski sanoo.

Asiantuntijan vinkit mökkisaunaan

  • Huuhdo hiukset pää alaspäin. Päänahka ja hiuksen juuri puhdistuvat hyvin, kun upotat pään sankoon ja hierot sampoon siellä pois.
  • Hoitoaineella läträäminen seis! Liika hoitoaine latistaa järviveden jo ennestään pehmentämää tukkaa.
  • Hiuksista tulee kiiltävät ja kuohkeat, kun huuhtelet ne huolellisesti haalealla tai kylmällä vedellä.

Annikki vakuuttaa, että järvivedessä voi puljata huoletta eikä hiuksia tarvitse olla pesemässä sen useammin kuin kotonakaan. Jos hiukset tuntuvat rasvoittuvan erityisen voimakkaasti, voi väliaikaisena ratkaisuna käyttää kuivasampoota. Kuivan tuntuisia hiuksia voi kokeilla pelastaa esimerkiksi hiuksiin jätettävällä hoitoaineella.

Puhdas järvivesi hellii ihoa

– Pääasiassa puhdas järvivesi tekee iholle hyvää. Käytännön kokemus on, että atooppinen ihottuma ja psoriasis saavat joskus jopa helpotusta järvivedestä. Iho tuntuu paremmalta ja pehmeämmältä, kertoo ihotautiläääkäri Sanna Poikonen lääkärikeskus Dextra Jyväskylästä.

Ehjä iho ei vedestä säikähdä, mutta huolehdi seuraavista:

  • Jos vedessä on vihreitä pilkkuja eli merkkejä sinilevästä, pitää peseytymisestä huolehtia uimisen jälkeen.
  • Pienet vesistöt, joissa on paljon vesilintuja, saattavat huonolla tuurilla aiheuttaa syyhyn. Loiseläimistä johtuva yliherkkyysreaktio ei ole vaarallinen, mutta aiheuttaa ikävää ihottumaa. Älä siis ui ankkalammessa!
  • Veden pinnassa oleva siitepöly saattaa ärsyttää atooppista ihottumaa.
  • Jos iho kuivuu paljosta uimisesta ja saunomisesta, auttavat perusvoiteet sitomaan kosteutta takaisin ihoon.

Merivesi kuivattaa kuontaloa

Ihotautilääkärin mukaan merivesi vaikuttaa yksilöllisesti kunkin ihoon. Joidenkin ihottumaan tai atooppisiin vaivoihin merivesi auttaa, toisia se taas ärsyttää vain lisää.

Joka tapauksessa suolainen vesi kuivattaa niin ihoa kuin hiuksiakin.

Vaikka pörheän tuuhea surffitukka houkuttelisi, patistaa hiustutkija Annikki Hagros-Koski huuhtelemaan hiukset heti merivedessä uimisen jälkeen. Hiuksiin kertyvä suola kuluttaa ja kuivattaa hentoa suomalaista hiusta. Parhaiten hiukset saa suojattua uimamyssyllä.

Keskipäivän paahde on pahin

Vettä enemmän kannattaisi huolehtia auringon haitoista. Ihon suojaaminen on erityisen tärkeää kello 11–15:n välillä.

Varsinkin suorassa suomalaisessa hiuksessa on ytimessä sisällä paljon vettä, jota porottava aurinko haihduttaa pois. Hävinnyttä kosteutta on vaikea saada takaisin. Tämän takia hiustutkija  suosittelee kuivattelemaan hiuksia esimerkiksi pyyheturbaanin suojissa, tai sitten siirtymään suosiolla hetkeksi varjoon. Annikki ei usko aurinkosuojasuihkeiden tehoon. Varmempi keino on nakata päähän hattu tai vaikkapa huivi.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle, arvioi psykoanalyytikko Elina Reenkola.

Häpeä on tunne, joka on meistä useimmille valitettavan tuttu. Olennaisuudestaan huolimatta sitä on hankala nähdä millään lailla positiivisena tunnetilana. Jotain hyvääkin häpeässä silti on.

– Lievä häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa, sanoo häpeämistä tutkinut psykoanalyytikko Elina Reenkola.

”Häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa.”

Reenkolan mukaan häpeä johtuu sisäisestä ristiriidasta minän ja erilaisten ihanteiden välillä. Jos siis emme toimi tai onnistu jossain asiassa niin kuin mielestämme pitäisi, tunnemme häpeää.

Vaikka häpeä onkin tärkeä osa meitä, sen ytimessä oleva pelko hyväksynnän ja rakkauden puutteesta ei tunnu kovin tarpeelliselta.

– Valitettavan usein häpeä lamaannuttaa ja aiheuttaa tuskaa. Mokaamisen pelko estää toteuttamasta itseään ja unelmiaan, Reenkola sanoo.

Reenkolan mukaan naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle.

– Se voi johtua muun muassa siitä, että naisia ja tyttöjä on alistettu ja nöyryytetty yhteiskunnassa niin pitkään. Naisen anatomiaan liittyy myös monia intiimejä asioita, joita ei voi hallita, kuten kuukautisvuoto, raskaus, maidon valuminen rinnoista ja vaihdevuodet. Vaikka ne ovat luonnollisia, niiden hallitsemattomuus tekee niistä jotenkin häpeällisiä.

Häpeälle kannattaa altistaa itsensä

Epämiellyttävyydestään huolimatta häpeää ei pidä pakoilla. Pelottavien asioiden tekeminen saattaa auttaa pääsemään pahimmasta häpeän tunteesta eroon.

– Uskon, että häpeälle kannattaa jossain määrin altistaa itsensä. Minäkin pelkäsin pitkään julkista puhumista ja esiintymistä, mutta olen karaissut itseäni hakeutumalla pelottaviin tilanteisiin, Reenkola sanoo.

Lue torstaina 25.1. ilmestyvästä Me Naiset -lehdestä, miten Elina Reenkola ja kaksi muuta naista ovat kokeneet häpeän omassa elämässään ja miten he ovat päässeet siitä yli.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti