"Emme huomaa ajankulua, jos emme kiinnitä siihen huomiota" Esko Valtaoja sanoo. Kuva: Shutterstock
"Emme huomaa ajankulua, jos emme kiinnitä siihen huomiota" Esko Valtaoja sanoo. Kuva: Shutterstock

– Pitää katsoa maailmaa ja olla valveutunut kuin lapsi, niin aika ei vain kiidä ohitse, opastaa Esko Valtaoja.

Sinne meni jo elokuun ensimmäinen viikko. Tuntuuko siltä, että kesä sujahtaa ohi ennen kuin sitä ehtii edes kunnolla tajuta? Toisaalta yksi työviikko voi tuntua ikuisuudelta. Miksi ihmeessä sama aika kuluu välillä kuin siivillä ja toisinaan matelee lopputtoman hitaasti?

– Jos emme kyttää kelloa, mittaamme aikaa tapahtumilla. Mitä enemmän tapahtuu, sitä enemmän aikaa vierähtää, aikaa tutkinut avaruustutkija, professori Esko Valtaoja sanoo.

Ajan kuluminen nopeasti limittyy ajanpuutteeseen. Kun on monta rautaa tulessa, tuntuu, ettei aika riitä. Lapsena aika sen sijaan aika kuluu hitaammin. Valtaojan mukaan lapsista päivät tuntuvat pitkiltä, koska kohdattavat asiat ovat uusia.

– Lapsella on päivässä 50 uutta ja ihmeellistä asiaa, kun aikuisella sama luku tulee kuukaudessa.

Aika vilisee, jos on kivaa

Ikää enemmän ajan kulumiseen vaikuttaa kuitenkin se, onko elämässä mieluista tekemistä.

– Minulla on 91-vuotias ystävä, jolla on paljon erilaisia harrastuksia. Hauska, hyvä tekeminen kiitää ohi nopeasti ja ei pitkästy, Valtaoja kertoo.

”Rakastuneet eivät huomaa ajan kulumista ollenkaan.”

Tunteillakin on suuri vaikutus siihen, meneekö aika nopeasti vai hitaasti.

– Rakastuneet eivät huomaa ajan kulumista ollenkaan. Niin kuin Albert Einstein sanoi: Jos istuu kuuman keittolevyn päällä sekunnit tuntuvat ikuisuudelta. Jos taas pitää kaunista tyttöä kädestä, niin tunti menee hetkessä.

Tylsistyneenä 10 minuuttia voi tuntua tunnilta. Jonottaminen on tunnetusti erityisen puuduttavaa.

– Tätä voi mitata itse: arvioi, kuinka kauan kestää mielestäsi viisi minuuttia lääkärin odotushuoneessa tai Linnanmäen laitteessa. Tuntuu ihan erilaiselta.

Tekemisiään kannattaa muistella

Moni voivottelee lyhyttä kesälomaansa ja sitä, ettei aikaa riittänyt kaikkeen.

– Kannattaa miettiä, mitä kaikkea teki lomalla. Jälkeenpäin voi tuntua siltä, että on ehtinytkin tehdä paljon asioita.

Juuri ne hyvät hetket tuntuvat menevän nopeasti ohi, mutta jälkeenpäin voi havahtua niiden tärkeyteen. Menneisyyttä ei kannata murehtia, mutta voi miettiä miettiä, olisiko ajan voinut käyttää hyödyllisemmin.

– Olemme ajan vankeja. Emme voi vaikuttaa sen kulumiseen, mutta voimme hidastaa sitä tekemällä asioita, joista nautimme. On itsestä kiinni, kuinka nopeasti aika menee. Ihminen tekee itse elämänsä ja aikansa.

”Pitää olla valveutunut kuin lapsi, niin aika ei kiidä ohi.”

Aika ei hurahda ohi, jos siihen keskittyy.

– Ajasta ei saa mitään irti, jos on vaan tokkurassa. Pitää katsoa maailmaa ja olla valveutunut kuin lapsi, niin aika ei vain kiidä ohitse.

Tieteen kansantajuistajana tunnettu Valtaoja sanoo olevansa onnekas.

– Olen koko ikäni saanut tehdä sitä mitä olen halunnut. Kun tekee sitä mitä todella haluaa tehdä, aika ei mene vain ohi, vaikka kaikkeen sitä ei riittäisikään. Kun ajasta nauttii, sitä riittää yhden ihmisen tarpeisiin.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Tieteen nimessä

Lomalla tunnit kiitävät, töissä matelevat – professori Esko Valtaoja kertoo miksi

Niin jos tokkuramoodin sais päälle työaikana ja tämä herpaantumattoman kiinnostuneena olon moodin vapaa-ajaksi jäisi ongelmaksi vain tämä nukkuma-ajan pirullisen nopea eteneminen . Tuskin kuulasi pielukselle lasketunut kuni rähäkkä herätyskoneestasi velvoittaa sinut valmistautumaan toimeesi. Lapsena tylsistyi nopeammin ja myönnän itsekin heittäneeni lauseen "ei oo mitään tekemistä" varmaan jo vartin hiljaiselon masentamana, mutta toisaalta jaksoin möllöttää ongenkohoa sammumattomalla...
Lue kommentti

Kuntosaliyrittäjä Katariina Porthan-Ylimäinen oli himoliikkuja, kunnes selkä pamahti. Triathlon vaihtui joogaan, joka rauhoitti ylisuorittajan mielenkin. 

”Olen aina ollut urheilullinen. Nuorempana pelasin SM-tasolla jalkapalloa ja uin kilpaa. Saatuani kaksi lasta löysin triathlonin. Olin kilpailuhenkinen ja treenasin kovaa.

Kolme vuotta sitten sain lannerankaani välilevyn pullistuman. Se kehittyi luultavasti liian pitkästä ja kovasta rasituksesta. Oireita, kuten raajoihin säteilevää kipua, minulla oli ollut ainakin vuosi ennen diagnoosia. Koska liikuin paljon, kuvittelin oireiden johtuvan vain lihaskireydestä.

Jokainen juoksuaskel kostautui usean päivän kivulla.

Sairastumisen jälkeen en pystynyt enää juoksemaan tai pyöräilemään: jokainen juoksuaskel kostautui usean päivän kivulla. Jouduin miettimään liikkumiseni uusiksi. Olin kouluttautunut aiemmin pilatesohjaajaksi, joten aloin ohjata selkäpilatesryhmiä. Perehdyin myös joogaan.

Huomasin joogan lievittävän kivun lisäksi myös kiireistä ja stressaavaa arkeani. Aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan harrastavani joogaa. Se oli tuntunut tylsältä ja tavoitteettomalta. Nyt aloin kuunnella kehoani ja sen viestejä.

Oivalsin, että minun ei tarvitse puskea liikettä väkisin tai päästä tiettyyn asentoon. Jos liike tuntuu pahalta, jätän sen kesken tai muokkaan hetkeen sopivaksi. Joskus selällään makaaminen ja hengittäminenkin riittävät. Harjoitukseni ovat useimmiten lempeän dynaamisia liikkeitä yhdistettynä staattisempaan yin-joogaan.

En kaipaa enää urheilua äärirajoilla.

Jooga pitää selkäni vetreänä. Arjessa kipu voi rajoittaa raskaiden tavaroiden kantamista ja häiritä yöuniani. Aamuisin selkäni saattaa olla jäykkä. Jooga auttaa avaamaan jännityksiä.

Pyrin tekemään päivittäin edes lyhyen harjoituksen. Välillä se on pelkkä meditaatio. Kolme kertaa viikossa joogaan noin puolentoista tunnin ajan. Jooga sopii elämäntilanteeseeni siksikin, että voin tehdä sitä milloin vain. Yrittäjänä joudun välillä työskentelemään aamusta iltaan.

Selän paukahtaminen katkaisi vuosia jatkuneen ylivireys- ja suorittamistilani. Ennen lievitin stressiäni parin tunnin pyörälenkeillä, juoksemalla tai uimalla. Nyt karkotan hälinän joogalla tai pitkällä kävelyllä metsässä. En kaipaa enää urheilua äärirajoilla.”

Selkäkipu on yleinen vaiva

  • Selkäkipu on tavallisimpia lääkärikäynnin syitä, kertoo yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halonen. Hänen mukaansa suurin osa kivuista johtuu selän väärästä kuormituksesta ja huonosta lihastasapainosta.
  • Ylivoimaisesti tärkein hoito selkäkipuun on liikunta. Välilevyn pullistuman kanssa on kuitenkin syytä välttää selkään iskuja aiheuttavia lajeja, kuten juoksua.
  • Parhaita lajeja ovat keskivartaloa vahvistavat ja rauhalliset liikuntamuodot. Joogan liikesarjat ja venytykset tekevät usein hyvää. Jooga parantaa myös keskivartalon lihaksistoa ja liikkuvuutta, joka vaikuttaa myönteisesti selkäänkin.
  • Perusohje kuuluu, että kaikki liikkeet, jotka eivät satu tai tunnu ikäviltä, ovat ok.

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.