Nuuksion maisema. Kuva: Shutterstock.
Nuuksion maisema. Kuva: Shutterstock.

Luonnossa retkeily tekee onnelliseksi ja selättää stressin. Esittelemme Suomen luonnon päivän kunniaksi kolme aloittelijalle sopivaa retkikohdetta.

Luonnossa on sutinaa! Lauantaina 30.8. on Suomen luonnon päivä. Kansallispuistoissa on yli 100 erilaista tapahtumaa, muun muassa metsäjoogaa. Tsekkaa omasi suomenluonnonpaiva.fistä tai lähde retkelle Nuuksioon, Liesjärvelle tai Repovedelle.

Päiväretkelle Nuuksioon

Nuuksion kansallispuisto on mainio päiväretkikohde. Nuuksiossa voi reippailla poluilla ja metsäteillä, reittejä on paljon, ja ne ovat niin hyvin opastettuja, ettei reitillä pysyvä helposti eksy. Kansallispuistossa on myös paljon nuotiokatoksia ja muita taukopaikkoja. Nuuksion maisema lampineen on yllättävän kaunis ja erämainen ollakseen ihan lähellä kaupunkia.

Hyviä aloituspaikkoja retkelle ovat Luukki, Luontokeskus Haltia ja Haukkalampi. Luukkiin ja Haltiaan pääsee bussilla perille asti, mutta Haukkalammelle on lähimmältä bussipysäkiltä kahden kilometrin kävelymatka. Jos kaipaat omaa rauhaa, suuntaa Haukkalammen maisemiin ja valitse reitti, jonka taukopaikat ovat keskimääräistä heikommin varusteltuja. Väkijoukot lampsivat yleensä helpoimpiin paikkoihin ja isoihin nuotiopaikkoihin.

Päiväretkelle Torronsuolle ja Liesjärvelle

Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistot ovat pieniä ja sellaisina täydellisiä päiväretkikohteita. Molemmat sijaitsevat Forssan naapurissa Tammelassa. Torronsuo on nimensä mukaisesti aukea suo ja yksi Etelä-Suomen suurimmista. Kansallispuistossa on helpohkoja reittejä, joiden suo-osuuksilla kulkevat pitkospuut. Matkan varrella voi tiirailla lakkoja ja karpaloita. Älä lähde kuitenkaan liian pitkälle marjojen perään, jotta et eksy, kuten yksi marjastaja kesällä runsas vuosi sitten.

Toisella puolella kakkostietä oleva Liesjärvi ja erityisesti Kyynäränharju ovat suomalaisen järvimaiseman karkkeja. Kansallispuistossa on yli 50 kilometria metsäistä rantaviivaa luikertelemassa neljän toisiinsa liittyvän järven ja parin suolammen ympärillä. Kyynäränharju on Kyynäräjärveä erottava matala hiekkarantainen harju. Kannattaa vierailla myös tunnelmallisella Korteniemen perinnetilalla.

Liesjärvelle ja Torronsuolle on helpoin mennä omalla autolla. Bussilla pääsee viiden ja kuuden kilometrin päähän Liesjärven kansallispuistosta. Torronsuolle on ajettava 11 kilometrin matka taksilla Forssasta.

Yöretkelle Repovedelle

Repoveden kansallispuistossa Kymenlaaksossa on ehkä Suomen komeimmat kiipeilykalliot. Olhavanvuoren jylhiä jyrkänteitä kelpaa tuijotella myös, vaikka ei kiipeilisi. Kansallispuistossa on 40 kilometria retkeilyreittejä, joiden varrelta voi ihailla jyrkänteitä ja reheviä metsiä. Kansallispuistossa on useampia hyviä telttapaikkoja, kaksi laavua ja neljä maksullista varauskotaa. Olhavan laavulta on maisema Olhavanvuorelle, mutta laavu on tarkoitettu ensisijaisesti kiipeilijöille.

Repovedelle on paras mennä omalla autolla. Kouvolasta kulkeva bussi pysähtyy maateitse seitsemän kilometrin ja vesiteitse kolmen kilometrin päähän kansallispuistosta. Pysäkin kohdalla on Orilammen lomakeskus, joka järjestää kesäisin vesibussikyytejä Repovedelle.

Entä se stressi?

Siis lähteekö stressi sillä, että sompailee itsensä skutsiin, käy ehkä mielessä. Kansallispuistoihin meneminen ilman omaa autoa voi olla mutkikasta, mutta tuoreen Metsähallituksen kyselyn mukaan vaiva kannattaa. Luonnossa oleminen rauhoittaa, vie alakuloa ja stressiä ja saa unohtamaan arkiset murheet. Kyselyn mukaan retkeily lisää erityisesti ruuhkavuosia elävien naisten sekä lasten hyvinvointia. Yöretki kannattaa, sillä luonto tekee sitä enemmän hyvää, mitä pidempään siellä viipyy.

Eikö kohteista löytynyt sopivaa? Valitse omasi luontoon.fistä.

Lue myös:

Näillä retkeilykamppeilla pääset alkuun

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.

 

Fysioterapeutin mukaan pelottelu jalkojen supinaatiolla ja ylipronaatiolla on turhaa. – Yksikään juoksukenkä ei ehkäise vammoja ja vaivoja.

Vanhat juoksukengät ovat tulleet tiensä päähän, ja uudet pitäisi ostaa. Kaupat ovat vaihtoehtoja väärällään, mutta ennen ostopäätöstä on liuta kysymyksiä, joihin pitäisi osata vastata: Millaisia matkoja juoksen? Millaisella alustalla? Ja se kaikkein vaikein: Millaista tukea jalkapohja tarvitsee?  

Tähän mennessä on ajateltu, että lenkkeilijän pitäisi olla tietoinen oman jalkansa pronaatioista ja supinaatioista.

Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n puheenjohtaja ja urheilufysioterapeutti (sert.) OMT Peter Halénin mukaan huolet ylipronaatiosta ja supinaatiosta voi melkeinpä unohtaa. Sekä juoksu- että vapaa-ajan kengät kannattaa valita hänen mukaansa ihan muiden asioiden kuin juoksuaskeleen tekemän kenkäkuluman perusteella.

– Ei kannata haaskata aikaa sellaiseen. Ihmisiä, juoksijoita ja askellustyylejä on niin paljon erilaisia, että ei kannata kengän pohjaa tuijottamalla yrittää päätellä mitään omista vaivoista. Se on turhaa, Halén sanoo.

Millainen askel, sellainen kenkä?

Ylipronaatio tarkoittaa, että juoksuaskel on sisäänpäin kääntyvä, jolloin kengät kuluisivat erityisesti sisäsyrjien alueelta. Supinaatiossa puolestaan askeleen paino ohjautuu ulkosyrjälle, ja kenkä kuluu sen alueelta. Molempien on katsottu aiheuttavan erilaisia jalkojen ongelmia juoksijalle.

Tavoitteena on perinteisesti pidetty sitä, että kumpaakaan ei olisi liikaa eikä liian vähän, vaan jalka osuisi tasaisesti maahan ja painopiste olisi suunnilleen keskellä jalkaa.

Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia.

Halénin mukaan kenkien ylipronaatioon ja supinaatioon liittyvää tietoa sovelletaan nykyään uudemmalla tavalla. Muihin asioihin, kuten jalkojen lihaksien voimakkuuteen, keskittyminen on huomattavasti tärkeämpää, jos haluaa ehkäistä juoksuvammoja.

– Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia. Myös sen ajatuksen voi hylätä, että juoksukengät ehkäisisivät joitain juoksuvammoja ja -vaivoja. Yksikään kenkä ei sitä ole koskaan tehnyt, Halén sanoo.

Mihin kenkäostoksilla sitten kannattaa kiinnittää huomiota?

– Kun menee ostamaan juoksukenkiä, tärkeintä on, että väri miellyttää. Sitten kengät laitetaan jalkaan. Jos ne 5–10 minuutin testaamisen jälkeen tuntuvat yhä mukavilta ja miellyttävät silmää, kengät ovat hyvät, Halén summaa.