Kas näin, näyttää Karoliina Blackburn. Kuva: Rami Marjamäki
Kas näin, näyttää Karoliina Blackburn. Kuva: Rami Marjamäki

Uskomattomaltahan se spagaatti kuulostaa. Mutta ei se mahdotonta ole – sen tietää myös näyttelijä Karoliina Blackburn.

Näyttelijä Karoliina Blackburn: "Spagaatin oppiminen oli riemuvoitto"

"En ole luonnostani notkea, sillä nivelsiteeni ovat vahvat ja jäykät. En helposti venäytä paikkojani enkä vammaudu. Toisaalta en koskaan tule nostamaan kylmiltäni jalkaa suoraksi korvan viereen. Siksi luulin pitkään, ettei minulla olisi toivoakaan oppia spagaattia. Ajattelin, että se on ominaisuus, joka joko on tai ei ole.

Liikkuminen on minulle elämäntapa. Lapsena asuin uimahallin ja yleisurheilukentän vieressä. Myöhemmin kuvioihin tulivat kilpauinti ja tanssiopinnot, teatterikoulussa akrobatia, taiji ja painonnosto. Kilpailin myös thainyrkkeilyssä ja aikuisena aloitin uimahypyn valmentajan kanssa. Punttitreeni on kulkenut ohessa koko ajan, ja liikun paljon myös lasten kanssa.

Epäsäännöllinen työ tuo paljon vapautta: voin liikkua milloin huvittaa. Toisinaan käyn ryhmävenyttelytunneilla. Tärkeintä on monipuolisuus. Eniten minua motivoi liikkumisen ilo, toiseksi eniten terveys. Rakastan akrobatiaa. Nautin siitä, että joudun kohtaamaan fyysiset rajani ja opettelemaan vaikeita juttuja.

Parikymppisenä sain ahaa-elämyksen. Silloinen kansanopiston tanssinopettajani kertoi, että luiden asentoa ei voi muuttaa, mutta takareisi ja lonkankoukistaja voivat venyä harjoittelemalla yli kymmenen senttiä suuntaansa. Aloin tehdä pitkiä venytyksiä kolmesti viikossa. Neljän kuukauden tehokuurin jälkeen spagaatti yhtäkkiä onnistui. Siitä syntyi valtava riemu. Mursin kertaheitolla ennakkoluuloni ja astuin rajojeni ulkopuolelle.

Spagaatin opettelu on loistava kuuri jumisille alakropan lihaksille. Iso osa ihmisten selkävaivoistakin häviäisi, jos lantion saisi auki. On palkitsevaa, että vielä nykyäänkin venyn spagaattiin helposti. Kun liikkeen kerran oppii, se vaatii vain pientä ylläpitoa. Uimahyppytreeneihinkään ei tarvitse saunan lisäksi juuri lämmitellä, kun lihakset ovat jo valmiiksi vetreät.”

Näin onnistut

1. Venyttele ensin takareittä esimerkiksi aitajuoksijan asennossa: istu takapuoli maassa, venytettävä jalka suorana. Toinen jalka on takana koukussa, kantapää lähellä pakaraa. Taivu alhaalta lantiosta asti eteenpäin ja hae venytystä reiden takaosaan. 

2. Kun uskallat varata käsille painoa, treenaa kärrynpyörää polviseisonnasta. Pidä etujalka koukussa, takajalka suorana. Vie kädet maahan ja ponnista sitten takajalka ilmaan.

3. Kun liikeradat alkavat aueta, siirry treenaamaan spagaattia polviseisonnasta. Pidä etujalka suorana, takajalka koukussa. Pidä kädet jalkojen molemmin puolin ja lähde liu’uttamaan etujalkaa eteenpäin lattialla. Pysähdy, kun tunnet sopivan venytyksen. Huolehdi, että etu- ja takajalka ovat suorassa linjassa: takajalka ei kierry sivulle vinoon. 

4. Usein viimeisenä vastaan ottaa takajalan lonkka. Kun alat päästä lähemmäs lattiaa, keskity pitämään selkä pystyasennossa. Yritä nojata taaksepäin, jotta saat tuntumaa myös lonkkaan.

Spagaatti on äärivenytys, joten se on hyvä tehdä vaikka heti lenkin perään, kun lihakset ovat jo valmiiksi lämpimät. Venytä lihaksia ainakin minuutti kerrallaan, vähintään kahdesti viikossa. Tulosta voi alkaa tulla jo parin treenikerran jälkeen. Spagaatin voi saada lähtötasosta riippuen jo kuukauden, parin säännöllisellä harjoittelulla.

Ohjeet laati sirkuskouluopettaja Susanna Aho Sirkuskoulu ARXista.

Lue myös:

Kroppa kiittää, kun teet illalla nämä 4 venyttelyliikettä

Hartiat jumissa? Näin venyttelet kivun pois pyyhkeen avulla

Karoliina Blackburn

  • Näyttelijä, joka tunnetaan rooleistaan elokuvissa Badding ja Nightmare – Painajainen merellä sekä tv-sarjoista Pirunpelto, Hovimäki ja Elixir.
  • Thainyrkkeilyn Suomen mestari vuodelta 2004.
  • Asuu Tampereella kihlattunsa, näyttelijä Tommi Raitolehdon kanssa. Perheeseen kuuluu kaksi lasta.
  • Nähdään elokuvassa Vares – Sheriffi, joka saa ensi-iltansa 7.1.2015.

Astma ei ole este kovallekaan treenaamiselle, todistaa fysioterapeuttiopiskelija Tea Ahonen, 41. 

”Kolme vuotta sitten huomasin, että minun oli vaikea hengittää lenkillä. Kurkussani oli kuristava tunne ja rintakehääni painoi. Hengitys oli raskasta eikä meinannut tasaantua mäkijuoksun jälkeen. Olin juossut yksitoista vuotta ja treenasin neljästä kuuteen kertaan viikossa, joten ymmärsin nopeasti, että jokin on vialla. Lääkäri diagnosoi oireeni keskivaikeaksi astmaksi.

Kun luulin, että joudun luopumaan juoksusta, sydäntäni ahdisti ja oloni oli haikea. Olen aina rakastanut juoksemista. Se on paras tapa saada päivän liikunta-annos. Kun jalat ovat kevyet ja askel nousee, juoksu antaa vapauden tunteen. Flow-tilassa tunnen, että voisin juosta loputtomasti.

Lopettamisen sijaan päätin, että opettelen kuuntelemaan kehoani ja löydän oikean tavan juosta. Kun astmaani lopulta löytyi sopiva lääkitys ja hengitystieni rauhoittuvat, lähdin taas lenkille.

”En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.”

Kannan kännykkää ja astmapiippua aina mukanani vyölaukussa tai juoksurepussa. Jos unohdan ne, minun on käännyttävä takaisin. Jos hengittäminen alkaa tuntua hankalalta, otan lääkettä ja juoksen loppumatkan rauhallisemmin tai kävelen. Puoli tuntia ennen kovaa treeniä otan avaavan lääkkeen.

Lääkärini on onneksi ollut alusta saakka motivoiva ja korostanut, että voin jatkaa liikkumista. Ainoastaan pakkasella juoksen sisällä juoksumatolla, koska kylmässä ja kosteassa saan helpoiten oireita.

Nykyään tiedän pikaisesti, koska kannattaa hidastaa: jos juoksu ei kulje tai hengitykseni muuttuu pinnalliseksi. En ota turhia riskejä. Jos oloni ei ole hyvä, en treenaa.

Kesäkuussa juoksin Rukalla 82 kilometriä ongelmitta. Piippu kulki mukanani repussa. Otin suorituksen aikana useamman kerran lääkettä. Olin luvannut itselleni, että jos keuhkoni alkaisivat oireilla, jättäisin leikin kesken. Terveys on tärkeintä.

Kun pääsin 15 tunnin jälkeen maaliin, fiilikseni oli sanoinkuvaamaton. Tein sen! Astmani voi paremmin, kun liikun. Rasitus tekee sopivassa määrin keuhkoilleni vain hyvää.”

Joka kymmenes suomalainen kärsii astmasta

  • Astma oireilee usein yskänä ja hengenahdistuksena, ja hoitamattomana se altistaa toistuville hengitystietulehduksille. 
  • Äärimmäisen harvat sairaudet ovat sellaisia, joihin liikunta ei auttaisi. Yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halosen mukaan liikunnan hyödyt ovat kiistattomia myös astmapotilaille. 
  • Kestävyysurheilu vähentää keuhkoputkien limakalvojen tulehtumisalttiutta. Ennen harrastuksen aloittamista on kuitenkin aina mietittävä ammattilaisen kanssa, kuinka laji sopii osaksi astman hoitoa. Kannattaa aloittaa kuitenkin varovasti, ja astmapiippua on aina pidettävä mukana.

 

Fysioterapeutin mukaan pelottelu jalkojen supinaatiolla ja ylipronaatiolla on turhaa. – Yksikään juoksukenkä ei ehkäise vammoja ja vaivoja.

Vanhat juoksukengät ovat tulleet tiensä päähän, ja uudet pitäisi ostaa. Kaupat ovat vaihtoehtoja väärällään, mutta ennen ostopäätöstä on liuta kysymyksiä, joihin pitäisi osata vastata: Millaisia matkoja juoksen? Millaisella alustalla? Ja se kaikkein vaikein: Millaista tukea jalkapohja tarvitsee?  

Tähän mennessä on ajateltu, että lenkkeilijän pitäisi olla tietoinen oman jalkansa pronaatioista ja supinaatioista.

Suomen Urheilufysioterapeutit ry:n puheenjohtaja ja urheilufysioterapeutti (sert.) OMT Peter Halénin mukaan huolet ylipronaatiosta ja supinaatiosta voi melkeinpä unohtaa. Sekä juoksu- että vapaa-ajan kengät kannattaa valita hänen mukaansa ihan muiden asioiden kuin juoksuaskeleen tekemän kenkäkuluman perusteella.

– Ei kannata haaskata aikaa sellaiseen. Ihmisiä, juoksijoita ja askellustyylejä on niin paljon erilaisia, että ei kannata kengän pohjaa tuijottamalla yrittää päätellä mitään omista vaivoista. Se on turhaa, Halén sanoo.

Millainen askel, sellainen kenkä?

Ylipronaatio tarkoittaa, että juoksuaskel on sisäänpäin kääntyvä, jolloin kengät kuluisivat erityisesti sisäsyrjien alueelta. Supinaatiossa puolestaan askeleen paino ohjautuu ulkosyrjälle, ja kenkä kuluu sen alueelta. Molempien on katsottu aiheuttavan erilaisia jalkojen ongelmia juoksijalle.

Tavoitteena on perinteisesti pidetty sitä, että kumpaakaan ei olisi liikaa eikä liian vähän, vaan jalka osuisi tasaisesti maahan ja painopiste olisi suunnilleen keskellä jalkaa.

Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia.

Halénin mukaan kenkien ylipronaatioon ja supinaatioon liittyvää tietoa sovelletaan nykyään uudemmalla tavalla. Muihin asioihin, kuten jalkojen lihaksien voimakkuuteen, keskittyminen on huomattavasti tärkeämpää, jos haluaa ehkäistä juoksuvammoja.

– Kenkien tietynlaisesta kulumisesta ei voi päätellä, että askeleessa tai jaloissa olisi ongelmia. Myös sen ajatuksen voi hylätä, että juoksukengät ehkäisisivät joitain juoksuvammoja ja -vaivoja. Yksikään kenkä ei sitä ole koskaan tehnyt, Halén sanoo.

Mihin kenkäostoksilla sitten kannattaa kiinnittää huomiota?

– Kun menee ostamaan juoksukenkiä, tärkeintä on, että väri miellyttää. Sitten kengät laitetaan jalkaan. Jos ne 5–10 minuutin testaamisen jälkeen tuntuvat yhä mukavilta ja miellyttävät silmää, kengät ovat hyvät, Halén summaa.