Jihuu, ei muuta kuin juoksemaan! Kuva: Shutterstock
Jihuu, ei muuta kuin juoksemaan! Kuva: Shutterstock

Nyt on juuri oikea aika kaivaa lenkkarit kaapista ja lähteä lenkille.

Eivätkö keväiset hiekattomat kadut, auringon lämpö selkää vasten ja lintujen iloinen viserrys riitä lenkkimotivaatioksi? Tämän listauksen avulla saat taatusti buustia pururadalle.

1. Synninpäästö terassisiidereille

Maistuisiko tuopponen terassilla kevään kunniaksi? Taita matka juosten!

Coloradon yliopiston tutkimuksen mukaan aerobinen liikunta – kuten juoksu – saattaa suojata aivoja alkoholin aiheuttamilta haitoilta.

2. Eroon ajatuslukoista

Eikö ajatus tunnu luistavan? Suuntaa kengät suunnata kohti lenkkipolkua, vinkkaa juoksuvalmentaja Ashley Crossman Live Strong -sivustolle. Hänen mukaansa juokseminen on tehokas keino kirkastaa pääkoppaa.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan aerobinen liikunta vaikuttaa selvästi sekä aivojen rakenteeseen että toimintaan ja vauhdittaa uusien hermosolujen syntymistä. Kun uusia hermosoluja syntyy, on entistä helpompaa ratkaista vaikeita ongelmia. Erityisen tehokkaasti aivoja treenaa juoksu. Se lisää pääkopan hermosoluja enemmän kuin esimerkiksi voimaharjoittelu tai intervallitreeni.

3. Lisää vuosia

Stanfordin yliopiston vuoden 2008 tutkimuksen mukaan juokseminen saattaa olla avain pitkään ja terveeseen elämään.

Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että kaikki juoksu ei ole yhtä hyväksi.

Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että kaikki juoksu ei ole yhtä hyväksi. Viime vuonna julkaistun tanskalaistutkimuksen mukaan maratonjuoksijoilla on keskimäärin sama eliniänodote kuin heillä, eivät liiku lainkaan. Tutkimuksen mukaan kolme kertaa viikossa hitaalla tai keskitason sykkeellä harjoitteleminen on paras vaihtoehto, jos mielii lisää elinvuosia. Hyvä pituus lenkille on 20–48 minuuttia.

4. Hyvästit muistisairauksille

Vuonna 2014 Journal of Alzheimer’s Disease -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan juoksuharrastus pienentää merkittävästi riskiä sairastua Alzheimerin tautiin. Kaksitoista vuotta asiaa tutkineen Paul Williamsin mukaan 20 kilometrin juoksu viikossa leikkaa sairastumisriskistä 40 prosenttia.

Puolimaratonille ei tarvitse lähteä viikoittain. Kilometrit voi jakaa viikon jokaiselle päivälle, jolloin päivämatka lyhenee vain 2,8 kilometriin.

5. Aivojen nuorentaja

Treenaatko aivojasi ristikoilla, sudokuilla ja pitkillä keskusteluilla ystävien kanssa? Hienoa! Listaan kannattaa lisätä myös juoksua.

Vuoden 2012 tutkimuksen mukaan liikuntaa harrastavien ihmisten aivot kutistuvat vanhetessaan hitaammin kuin muiden. Liikunnalla saattaa olla jopa suurempi vaikutus ikääntyvien aivojen terveyteen kuin henkisellä ja sosiaalisella aktiivisuudella.

6. Lenkkipolku – aina auki

Monet kuntosalit sulkevat ovensa yöksi, ja ryhmäliikuntatunnit rullaavat omien aikataulujensa mukaan. Lenkkipolulle voi sen sijaan mennä aina kun mielii, kellon ympäri. Oletko yökyöpeli tai aamuvirkku – kerrankin treeniajan saa valita oman rytmin mukaan!

Suuntaa asfalttiteiltä metsän katveeseen ja anna aivojesi levätä.

7. Aikaa itselle

Monella meistä on kiireinen elämä, ja ympärillä valtavasti muita ihmisiä. Paineiden keskellä alkaa helposti kaivata aikaa, jolloin voisi olla täysin yksin. Lenkillä siihen on mahdollisuus! Suuntaa asfalttiteiltä metsän katveeseen ja anna aivojesi levätä.

8. Matkanteon muoto

Harrastustaan ei kannata ajatella pelkkänä liikuntana, vaan sitä voi pohtia myös käytännön vinkkelistä: Yksi juoksun parhaista puolista on se, että samalla pääsee mainiosti paikasta A paikkaan B. Yksi hyvä tapa tutustua uuteen kaupunkiin on kulkea sen katuja juoksemalla.

Työmatkan juokseminen on monelle kiireiselle hyvä keino saada lisää urheilua arkeensa. Vinkit siihen löydät täältä.

9. Kalorit palamaan

Juoksu on yksi parhaista tavoista polttaa kaloreita. Harvard Medical Schoolin mukaan noin 70-kiloinen ihminen polttaa puolen tunnin rivakalla juoksulenkillä 298 kilokaloria. Kuntosalilla saman ihmisen kulutus samassa ajassa on 112 kilokaloria.

10. Eroon masennuksesta

Lukuisat tutkimukset ovat viime aikoina osoittaneet, että vähän liikkuva sairastuu masennukseen todennäköisemmin kuin paljon liikkuva. Homma toimii myös toiseen suuntaan: tutkimusten mukaan liikunta auttaa masennukseen. Hiljattain päivitetyn Käypä hoito -suosituksen mukaan liikunta tehoaa masennukseen yhtä hyvin kuin terapia ja lääkehoito.

Kaikista tehokkain tapa selättää masennus on yhdistää aerobinen liikunta henkiseen harjoitteluun.

Helmikuussa Translational Psychiatry -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan kaikista tehokkain tapa selättää masennus on yhdistää aerobinen liikunta henkiseen harjoitteluun. Juoksun ja meditaation yhdistämisen huomattiin vähentävän nuorten aikuisten masennusoireita 40 prosentilla. Tutkijat eivät kuitenkaan löytäneet vastausta siihen, miksi juoksu ja meditaatio auttavat masennukseen.

11. Itsetunto vahvemmaksi

Onko apea olo omasta ulkomuodosta? Ei muuta kuin lenkkipolulle!

Erään tutkimuksen mukaan liikunta saa ihmiset ajattelemaan itsestään positiivisemmin, vaikka heidän kehonsa ei treenistä mitenkään muokkautuisikaan. Kunnon treenin jälkeen ihmiset suhtautuivat myönteisemmin painoonsa ja koko vartaloonsa.

12. Vipinää vällyihin

Newyorkilainen lääkäri Ben Michaelis vinkkaa Thrillist-sivustolle, että juoksu on mainio tapa pitää seksielämä virkeänä, koska tehokas sykeliikunta pitää sydän- ja verenkiertoelimistön kunnossa.

Lenkin jälkeen seksi voi olla myös kuumempaa kuin yleensä, koska urheilun jälkeen genitaalialueen verenkierto on paremmassa iskussa kuin sohvalla makoillessa. Kuntoilu myös kohottaa testosteronitasoja sekä miehillä että naisilla, mikä saattaa näkyä aktiivisempana seksielämänä.

13. Syövän ehkäisijä

Liikunnalla on yksiselitteinen ja selvä vaikutus syövän ehkäisyyn. Asiaa on kartoitettu esimerkiksi tutkimuksessa, joka tarkasteli 170:ää aiempaa tutkimusta ja julkaistiin vuonna 2002 Journal of Nutrition -tiedelehdessä. Liikunnan on todettu ehkäisevän esimerkiksi paksusuolensyöpää, keuhkosyöpää ja rintasyöpää.

14. Luovuuden luoja

Haaveiletko novellin kirjoittamisesta? Ennen kuin tartut kynään, kannattaa pyrähtää lenkille.

Vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan säännöllinen urheilu tekee ihmisestä luovemman. Myös käytännön esimerkit puhuvat puolestaan. Esimerkiksi filosofi Henry David Thoreau ja menestyskirjailija Haruki Murakami ovat tunnettuja juoksijoita. Jälkimmäinen on kirjoittanut rakkaasta harrastuksestaan jopa kirjan.

15. Raha-asiat kunnossa

Juoksuharrastuksen voi aloittaa hyvin pienillä investoinneilla. Hyvät lenkkitossut ovat ainoa pakollinen hankinta, eikä niiden tarvitse olla kalliit. Juoksuvalmentaja Tuomo Salonen vinkkasi Me Naisille, että ostoksilla kannattaa pyytää apua urheilukaupan myyjältä.

Yksi hyvä syy lähteä juoksemaan on toki myös se, että lenkkipolulla voi kuvitella olevansa oman elämänsä Ihmenainen.

Onko juoksukunto hukassa? Jo kuukaudessa paatuneinkin sohvaperuna jaksaa juosta vitosen, kunhan harjoittelee oikein. Treeniohjelman löydät täältä.

Vai kaipaatko vinkkejä sen kuuluisan juoksijan flow’n löytämiseen? Parhaat neuvot siihen löydät täältä.

Ville Niinistö ei enää suorita liikkumista, vaan nauttii siitä. – En tavoittele mitään isoa hauista vaan tasapainoa elämään.

Viime kesänä päähän sattui, usein. Ville Niinistö oli luopunut vihreiden puheenjohtajuudesta, ja kuuden vuoden stressi puolueen keulakuvana purkautui migreenikohtauksilla, olkapään reistailulla ja epämääräisellä huonovointisuudella.

– Olin lykännyt myös nilkkani juoksuvamman kuntouttamista. Kaikki se tuli päälle, kun ei tarvinnut enää olla päivystysvastuussa ja kommentoimassa maailman tapahtumia 24/7.

”Olin kovassa kunnossa, mutta se oli suorittamista.”

Ville on aina ollut liikunnallinen. Hän ymmärsi jo kauan sitten, että liikunta auttaa, jos olo on epämääräinen. Silloin hän katkaisee tilanteen tietoisesti ja merkitsee seuraavan kahden viikon kalenteriin hetket, jolloin aikoo liikkua. Ville on huomannut, että kaikkia vaikeampia jaksoja elämässä on yhdistänyt liikkumattomuus.

– Jos en liiku, olen saamaton ja veltto, ja kun tilanne kasautuu, tulen ärtyneemmäksi.

– Toki liikun myös siksi, että jaksan esimerkiksi nousta rappuja hengästymättä, mutta en tavoittele mitään isoa hauista, vaan tasapainoa elämään. Kai se syvin syy on, että haen onnellisuutta.

Pudotti fudistähden joukkueesta

Jos kaikki olisi mennyt toisin, Ville voisi olla nyt suomalainen fudistähti. Hän potki palloa pikkupoikana kavereiden kanssa kaikki kesäillat ja sittemmin tosissaan myöhäiseen teini-ikään saakka.

– Luulin, että minusta tulee ammattilainen.

Villeä naurattaa, kuinka hän 14-vuotiaana pudotti C-junnujen joukkueesta Jonatan Johanssonin, joka sittemmin teki uraa Englannin Valioliigassa.

Polvivamma 17-vuotiaana katkaisi haaveet.

– Vaikka vamma lopetti fudiksen, olin oppinut treenaamaan säännöllisesti. Se on jäänyt elämäntavaksi.

Parikymppisenä Ville liikkui joskus jopa vähän pakonomaisestikin.

– En nauttinut siitä. Olin kovassa kunnossa, mutta se oli suorittamista.

”Olen nyt paremmassa kunnossa kuin vuosiin.”

1990-luvun lopulla Ville innostui sen ajan hittilajista, rullaluistelusta. 20 vuotta myöhemmin hän painaa edelleen 500–1000 kilometriä vuodessa. Enää hän ei kuitenkaan suorita.

– On nautinto, kun saa juosta pallon perässä, kävellä saaristomaisemissa, käännellä kiviä luonnossa lasten kanssa ja tuntea vauhdin rullaluistellessa.

– Luonnossa tajuan, miten pieniä omat murheet ovat luonnon suuruuden rinnalla.

Sielunmaisema on Turun saaristossa.

”Olen sinut kehoni kanssa”

Viime vuonna Ville täytti neljäkymmentä. Millainen mies peilistä katsoo?

– Sellainen, joka on sinut itsensä ja kehonsa kanssa. Ei ulkomuodolla ole niin väliä vaan sillä, että silmissäni on edelleen pilke.

Kyllä ikä näkyykin, Ville myöntää. Esimerkiksi peleistä palautuminen kestää päiviä, ja järjen ääni kyselee, pitääkö vetää täysillä vai vähän iisimmin.

– Olen silti nyt paremmassa kunnossa kuin vuosiin.

Ville Niinistö

  • 41-vuotias vihreiden kansanedustaja.
  • Kaksi lasta, 10-vuotias Linnea ja 13-vuotias Elias.
  • Harrastaa liikunnan lisäksi tietokonepelejä.

Hyväntekeväisyysliikunta on nyt päivän ilmiö. Kun omalla rehkimisellään voi tuottaa toisille hyvää, tuntuu lenkkipolun jokaisella hikisellä askeleella olevan jokin tarkoitus.

Polje Pariisiin sairaiden lasten hyväksi, juokse puolimaratonilla rahaa mielenterveyteen, kiipeä vuorelle ja kerää samalla varoja kehitysmaiden tytöille.

Kyse on sponsorituloista ja näkyvyydestä.

– Se sopii hyvin tähän aikaan: ihminen valitsee itse, mitä lajia harrastaa, ja mihin kohteeseen hyväntekeväisyys samalla suuntautuu. Se on myös helposti lähestyttävä tapa tehdä hyväntekeväisyyttä, koska projekteille omistaudutaan kerralla noin vuodeksi. Ei tule heti viiden vuoden sihteeripestiä järjestössä, sanoo liikuntasosiologian tutkija Hannu Itkonen Jyväskylän yliopistosta.

Suomessa vaikuttavia hyväntekeväisyyshankkeita ovat esimerkiksi Team Rynkeby – God Morgon ja Kapua. Näistä Team Rynkeby kerää varoja vakavasti sairaiden lasten puolesta ja Kapua kehitysmaille.

Molemmat ovat ottaneet kunnon pyrähdyksen eteenpäin: Team Rynkebyn keräämä summa viime vuonna oli yli 560 000 euroa, melkein kymmenen kertaa enemmän kuin kuusi vuotta sitten, jolloin Suomen ensimmäinen Team Rynkeby -ryhmä mankeloi Pariisiin.

Kapuan kautta taas on kerätty kehitysmaiden hyväksi reilussa kymmenessä vuodessa tarkalleen 868 194 euroa.

Mutta miten se auttaa muita, jos esimerkiksi minä pyöräilen 1 200 kilometriä tai juoksen kympin?

Kyse on sponsorituloista ja näkyvyydestä. Esimerkiksi Rynkeby-tiimiläiset keräävät kukin sponsoreita siten kuin parhaiten pystyvät. Sponsori lahjoittaa tietyn summan rahaa ja saa vastineeksi esimerkiksi somejulkisuutta tai logonsa rynkebyläisten pyöräilypukuihin.

Lontoon Maratonilla on juostu hyvän puolesta vuodesta 1981.

Kaikki sponsorin lahjoittamat rahat menevät suoraan lahjoituskohteisiin lyhentämättöminä. Esimerkiksi Team Rynkebyn tuotto menee Aamu Säätiön kautta lasten syövän ja syöpähoitojen tutkimukseen sekä kehittämiseen. Lisäksi rahaa menee Sylva ry:n kautta sairastuneiden lasten ja heidän perheidensä auttamiseen.

Kun 1 900 pyöräilijää kuudesta pohjoismaasta pyöräilee yhdessä Pariisiin, se näkyy mediassa (kuten nyt tässäkin lehdessä) ja somessa sekä kuuluu ihmisten puheissa.

– Juuri äskettäin saimme lahjoituksen henkilöltä, jonka veli pyöräilee Rynkeby-joukkueessa, kertoo varainhankintapäällikkö Anna-Leena Mitro Sylva ry:stä.

– Team Rynkebyn jäsenet ovat tosi sitoutuneita tukemaan meitä, ja heidän kauttaan sana leviää perhe- ja tuttavapiirissä.

Maailmalla jo iso ilmiö

Maailmalla hyväntekeväisyysliikuntaa on ollut kauemmin kuin Suomessa. Isoilla maratoneilla on itsestään selvää, että juoksija juoksee johonkin isompaan tarkoitukseen. Esimerkiksi Lontoon Maratonilla on juostu hyvän puolesta vuodesta 1981. Sen kautta lahjoitettiin viime vuonna 25 miljoonaa puntaa (yli 28 miljoonaa euroa) muun muassa vammaisten lasten ja kroonisesti sairaiden hyväksi.

Suomalainen versio tästä ovat Naisten Kymppi ja Helsinki City Run. Tänä vuonna juoksijat saivat ensimmäistä kertaa kerätä rahaa esimerkiksi rintasyöpätutkimukseen, mielenterveystyöhön tai Syyrian lapsille.

Jokainen juoksija sai halutessaan perustaa nettikeräyksen, johon vaikkapa tuttavat voivat lahjoittaa rahaa. Keräyskohteen voi valita itse noin 20 vaihtoehdosta. Jotkut juoksivat esimerkiksi Punaiselle Ristille, toiset Roosa Nauha -keräykselle. Kaikki lahjoitetut rahat menevät suoraan hyväntekeväisyysjärjestön tilille.

”Suomalainen versio ovat Naisten Kymppi ja Helsinki City Run.”

Itse tapahtumien tuotot sen sijaan menevät järjestäjän eli Suomen Urheiluliiton omaan toimintaan. Osallistumismaksuista ja mainostuloista vähennetään tapahtuman järjestämisen kulut, ja loput menevät lasten ja nuorten yleisurheilulle.

Kapua-hankkeessa taas ei kerätä sponsoreita, vaan jokainen voi valita itselleen sopivan tavan: voi järjestää Kapua-juoksun tai joogatapahtuman, tai vaikkapa myydä käsitöitä. Varoja kerätään vuosi, ja lopuksi matkustetaan tutustumaan kohteeseen, jonka hyväksi rahaa on kerätty. Matkat kustannetaan itse.

Tänä vuonna kapuajat matkaavat Malawiin. Osallistujat pyöräilevät ja melovat sekä kiipeävät lopuksi Mulanje-vuoren huipulle.

Jokaisen kapuajan on tarkoitus kerätä kaksi euroa per kiipeämismetri, eli yhteensä 6004 euroa. Lahjoitukset menevät suoraan Väestöliiton keräystilille, josta ne jaetaan Väestöliiton, Taksvärkki ry:n ja Kynnys ry:n työlle Malawissa ja Etiopiassa.

Jotta huipulle lopulta jaksaisi kiivetä, osallistujat treenaavat koko vuoden. Siinä tekee hyvää myös itselleen.

Puolimaraton jalkaproteesilla Syyrian hyväksi

Kuka? Veera Priha, 28, Helsinki.

Laji: Juoksu

Hyväntekeväisyyskohde: Proteeseja ja kunoutusta tarvitsevat syyrialaislapset (Suomen Punainen Risti).

– Jos jotain otetaan pois, sen haluaa kaksin verroin takaisin. Ennen vihasin juoksemista ja harrastin vain vähän lenkkeilyä ja kuntosaliharjoittelua.

Kaksi vuotta sitten joulukuussa lähdin pienelle kävelylenkille poikaystäväni äidin luota, jossa olimme olleet syömässä. Jäin rekan alle. Oikea jalkani repesi irti ja roikkui nahkariekaleiden varassa. Ensimmäiset kolme kuukautta liikuin pyörätuolilla ja itkin. Olo oli avuton. Toivo palasi keväällä, kun sain jalkaproteesin ja aloin harjoitella kävelyä uudestaan, muutama metri kerrallaan.

Kun näin juoksuproteesin ensimmäistä kertaa, ajattelin, että en ikinä halua tuollaista. Mutta kun lopulta pääsin juoksemaan, olo oli uskomaton: tuntui kuin olisin saanut vapauteni takaisin. Juoksin pururataa pitkin puistossa ja mietin, että tätä lisää, kiitos. Nyt, kun ei ole enää itsestään selvää pystyä liikkumaan, haluan kokeilla kaikkea. Juoksemisen lisäksi olen testannut balettia, hiihtoa ja seinäkiipeilyä.

”17 kilometrin kohdalla, proteesijalkaan sattui niin, että itketti.”

Ajatus osallistua Helsinki City Runiin tuli viime huhtikuussa Punaisen Ristin ehdotuksesta. Ajattelin, että saisin haastaa itseni ja samalla tehdä jotain hyvää toisille. Jokaisella ihmisellä on oikeus liikkua, ja tiedän, miltä tuntuu olla ilman proteesia. Sain somen kautta 2000 euroa kasaan Syyrian lapsille.

Puolimaratonilla kävi keskeyttäminen mielessä monta kertaa. Noin 17 kilometrin kohdalla, Linnanmäen alaparkkipaikan tienoilla, proteesijalkaan sattui niin, että itketti. Muut osallistujat menivät kävellen ohitseni. Muistelin tavoitettani ja päätin juosta sisulla loppuun. Tuntui uskomattomalta päästä perille.”

Kuva Akseli Muraja
Kuva Akseli Muraja

Seikkailemalla apua kehitysmaihin

Kuka: Marjo Mälkönen, 55, Kuopio.

Lajit: Pyöräily, lenkkeily, melonta.

Hyväntekeväisyyshanke: Kapua, joka kerää rahaa kehitysmaille, tänä vuonna Malawiin ja Etiopiaan.

– Tykkään tehdä myyntiin pieniä käsitöitä. En kuitenkaan halua niistä rahoja itselleni, vaan mieluummin lahjoitan rahat johonkin hyvään. Kerään Kapua-hanketta varten rahaa myymällä esimerkiksi hedelmäpusseja ja kortteja. Olen saanut kasaan nyt noin 3800 euroa.

Olen aina rakastanut vuoria ja käynyt Alpeilla monta kertaa. Kun törmäsin Kapuaan Facebook-mainoksessa vuonna 2015, olin innoissani. Minua kiinnosti vuorelle kapuaminen ja se, että saisin yhdistää hyväntekeväisyyden siihen.

Silloin patikoimme Nepalissa Kala Patthar -vuoren huipulle. Korkealla ilma oli ohutta ja tuntui pelottavalta. Mutta näimme, kuinka ilta-aurinko värjäsi Everestin huipun kullankeltaiseksi.

”Minua kiinnosti vuorelle kapuaminen ja se, että saisin yhdistää hyväntekeväisyyden siihen.”

Malawin vuorelle kapuamista varten harjoittelen pyöräilemällä töihin, lenkkeilemällä, kiipeämällä Puijon portaita ja melomalla.

Minulle on tärkeää, että naisten ja tyttöjen asema paranee maailmassa. Oma tavoitteeni on myös tehdä jotain hyödyllistä sen maan eteen, johon matkustan. Jos matkustan, haluan, että matkallani on jokin muu tarkoitus kuin turismi. Ja jos matkustan kehitysmaahan, haluan, että matka on eettinen eikä riistä ketään.

Kuva Vesa Ranta
Kuva Vesa Ranta

Pariisin-lenkillä tukea sairaille lapsille

Kuka? Sanna-Kaisa Vähälummukka, 37, Oulu

Laji: Pyöräily.

Hyväntekeväisyyshanke: Team Rynkeby – God Morgon, joka auttaa vakavasti sairaita lapsia.

– Opiskeluaikana olin töissä syöpäyhdistyksen perheleirillä. Muistan vieläkin, miltä tuntui pidellä sylissä vuoden ikäistä poikaa, joka tiesi sairastamisesta paljon enemmän kuin minä. Lapseni luokkakaveri menehtyi syöpään. Näistä syistä haluan tehdä hyvää vakavasti sairaiden lasten puolesta.

Kolmisen vuotta sitten jouduin polvileikkaukseen ja aloin sen jälkeen kuntouttaa polvea spinningissä. Kerran satuin liikuntakeskuksessa Team Rynkebyn spinningtunnille. Tiesin heti, että haluan auttaa vakavasti sairastuneita lapsia. Mietin vain, miten ihmeessä joku jaksaa pyöräillä Pariisiin. Olisiko minusta siihen? Päätin, että jos saan kevään aikana kasaan 1000 spinningkilometriä, laitan hakemuksen joukkueeseen. Toukokuun lopulla kilometrit olivat täynnä.

Sairastan ykköstyypin diabetesta. Jännittää, miten sokeritasapainoni reagoi, kun pyörän päällä istutaan viikko putkeen.

”Mietin vain, miten ihmeessä joku jaksaa pyöräillä Pariisiin. Olisiko minusta siihen?”

Harjoittelemme maantieajoa Oulun-tiimiläisten kanssa pitkillä pyörälenkeillä. Heistä sain kerralla 50 uutta ystävää. Kun ajamme 100 kilometriä parin kanssa vierekkäin, ehtii puhua kaikesta. Onkin tärkeää, että joukkuekaverit tulevat tutuksi, koska edellä ajavaan pitää pystyä luottamaan: edellä oleva varoittaa kuopista ja jarrutuksista.

Varojen hankkimisessa jokainen tekee sponsorien eteen, mitä parhaiten voi. Olin mukana järjestämässä koulujuoksua, jonka tuotto oli Suomessa tänä vuonna melkein 100 000 euroa. Kun tieto summasta tuli, meni kylmät väreet.”