Nousee! Näissä treeneissä virtaa hiki.
Nousee! Näissä treeneissä virtaa hiki.

Anni Puntala, 53, antaa piutpaut ihmettelijöille. Cheerleadingin voi hyvin aloittaa aikuisenakin.

Nauru kuuluu jo jumppasalin oven taakse. Ovenraosta näkyy, kuinka ryhmä naisia kannattelee aikuista miestä korkealla kämmeniensä päällä. Mies makaa jäykkänä kuin surffilauta.

– Pidä, Mauri, pidä! Tiukkana nyt! valmentaja huutaa.Sitten yksi naisista nousee seisomaan Mauri Aholan, 47, selkään – ja ihan oikeasti surffaa miehellä. Parin sekunnin jälkeen nainen loikkaa alas, muut laskevat Maurin permannolle, ja aplodit ja nauru raikuvat taas. Anni Puntala, 53, kehuu miesystäväänsä.

– Mauri ei ollut ikinä tehnyt mitään tuollaista! Eikö ollutkin hienoa!

Kyseessä ei ole mikä tahansa jumppatuokio, vaan cheerleading-treenit. Se on juuri sitä amerikkalaissarjoista tuttua kannustusjoukkojen johtamista –  sitä, jossa high school -teinitytöt pomppivat jalkapallokentän laidalla minihameissaan ja hiusruseteissaan pompomit käsissään.

Mutta täällä jumppasalissa cheerleadingia harrastaa hieman varttuneempi joukko. Nuorimmat Helsinki Athletics Cheerleadersin eli HAC:n joukkueessa ovat parikymppisiä, vanhin 62 vuotta. Joskus mukana on ollut yli seitsemänkymppinenkin. Moni on aloittanut lajin vasta viidenkympin hujakoilla.

– Iällä, koolla tai ulkonäöllä ei ole väliä. Kaikki tekevät sen, minkä osaavat. Jos on vahva ja hyvä nostamaan, on alaihminen. Jos osaa tehdä jonkun tempun, saa tehdä, joukkueen johtaja Anni kertoo.

Sen näkee myös treeneissä: nuorta naista, jolla on cheerleadertaustaa, heitellään ilmassa tempusta eli stuntista toiseen. Hän on notkea, nopea ja rohkea. Toisessa ääripäässä on heitä, joiden tehtävänä on seistä enimmäkseen ihmisrakennelmien pohjalla. Heillä on vahvat hartiat, sillä kuusikymmentä kiloa aikuista naista painaa yllättävän paljon.Annikin on yleensä ”alaihminen”

.– Paikka ei kuitenkaan ole iästä kiinni. Tuolla ylhäällä se meidän porukan vanhinkin yleensä keikkuu.

Kylmiltään kehiin

Anni on harrastanut cheerleadingia kymmenen vuotta. Hän houkutteli Maurin mukaansa kaksi vuotta sitten, vain kuukausi seurustelun aloittamisen jälkeen.

Kun Anni aloitti lajin, hän oli 43-vuotias ja vailla nuoruuden voimistelutaustaa tai kokemusta joukkueurheilusta. Annin 11-vuotias tytär oli aloittanut harrastuksen, ja äidin rakkaus lajiin syttyi, kun hän näki HAC:n kevätjuhlassa muiden äitien ja isien esityksen.

– Se oli niin liikuttavaa! Kyyneleet valuivat ja ajattelin, että minäkin haluan tuonne. Juttelin yhden toisen äidin kanssa ja hän sanoi, että arvaa mitä, niin minäkin! Sitten menimme.

Anni oli liikunnallinen muttei mikään voimistelija, joka kerisi voltteja ilmassa tai heittelisi kärrynpyöriä permannolla. Eikä hän ole kymmenen vuoden jälkeenkään: kärrynpyörä ei suju vieläkään.

– Mutta täydellisen kuperkeikan osaan! Se on bravuurini, Anni ylpeilee.

Yhteinen harrastus on hitsannut nuoria rakastavaisia nopeasti yhteen. Kotona toinen ymmärtää heti, mistä puoliso puhuu – ja ylipäätään on yhteistä puhuttavaa ja tekemistä.

– Saamme tietenkin olla myös enemmän yhdessä, Anni sanoo.

Onnistumisen elämyksetkin syventävät suhdetta.

– Hienointa tässä on itsensä voittaminen. Ensin voi pelottaa, mutta sitten onnistuukin, Anni sanoo ja nostaa Maurin ilmaan. Mauri on korkeuksissaan yhtä hymyä.


Kun töissä on luppoaikaa, Anni katsoo cheerleading-videoita.


Nipistys pyllyyn?

Anni on tottunut huvittuneisiin ilmeisiin, kun hän kertoo harrastuksestaan.

– Jonkin verran kysytään, että mitä joukkuetta te kannustatte. Onko se sitä huiskunheilutusta ja jäähallissa tanssimista? Tai eikö se ole vain teinien juttu?

– No joo, kuuluuhan lajiin tanssia ja kannustushuutojakin, mutta myös paljon muuta. Tässä vaaditaan voimaa, koordinaatiota, tasapainoa, uskallusta. En ota äimistelystä itseeni, koska tiedän, että me suomalaiset olemme lajissa huipulla.

Moni on voinut mielessään ihmetellä, mutta päin Annin naamaa kukaan ei ole naureskellut lajia teinitouhuksi.

– Päinvastoin: ällistelyn jälkeen useimmat kyselijät ovat vastanneet, että wau.Joukkueen miehet, ne kaksi, ovat kuulleet enemmän kuittailuja: onhan cheerleader-tyttö miesten fantasioiden vakio­kuvastoa.

– Miehille vitsaillaan, että tehän pääsette hameen alle nipistelemään pyllyistä.Vieressä seisova Mauri nyökkää.

– Työkaveri naureskeli juuri minulle, että harrastukseni on hänen salainen haaveensa, kun pääsen katselemaan takapuolia alhaalta päin. Voin kyllä vakuuttaa, että kun temppua tehdään, mitään muuta kuin temppua ei ehdi edes ajatella.

Loppu anteeksipyytelylle

Annin mielestä lajin kuin lajin aloittaminen aikuisena on helpompaa kuin nuorena. Enää ei jännitä, mitä muut ajattelevat, vaan tekee rohkeasti sitä, mitä haluaa.

Sitten ovat ne ahaa-elämykset! Ne ovat nyt suurempia kuin nuorempana.

– Kun jotain ei saa onnistumaan pitkänkään jankkaamisen jälkeen, se yhtäkkinen loksahtaminen tuntuu mielettömältä!Kolmas iän tuoma oppi on armollisuus. Jännitys ja mokaamisen pelko esimerkiksi ennen esitystä ovat yhtä vahvoja kuin aiemminkin, mutta moka ei tunnut maailmanlopulta. Sellaista nyt vain sattuu.

Myös joukkue on antanut oppinsa.

– Vaatii opettelua päästää toinen lähelle, henkilökohtaiselle alueelle. Aluksi on hyvin kiusallista, kun toinen, vieras ihminen nappaa jenkkakahvoista kiinni. Aina joku pyytää anteeksi, että on niin hikinen.

– Tai se, jota nostetaan, saattaa pyydellä anteeksi, kun hän painaa näin paljon ja lupaa laihduttaa. Sellainen pitää lopettaa.Joukkuelaji kasvattaa pinnaakin.

– Joskus yhden ihmisen tapa toimia ärsytti minua todella paljon, koska hän halusi neuvoa koko ajan. Sitten tajusin, että ihmiset saavat olla sellaisia kuin ovat. Hän on samanlainen edelleen, mutta minä siedän sitä enkä ärsyynny enää asiasta. Hän on nykyään hyvä ystäväni.


Anni ja Mauri käyvät treeneissä joka sunnuntai.


Selfieitä Facebookiin

Koska aikuisilla harrastajilla on jo paljon muutakin elämää, sataprosenttista sitoutuneisuutta ryhmään ei ole eikä sitä voi vaatia.

Joukkueen johtajana Anni myöntää olevansa yksi heistä, jotka ovat ”tosi koukussa”. Arkisin hän on optikkoyrittäjä, ja kun Pasilan-liikkeessä on hiljaista, hän katselee ryhmän esiintymis- ja harjoitusvideoita. Maurinkin kanssa vain yhdet treenit ovat jääneet tällä kaudella väliin.

Ryhmä työstää joka syksyksi ja kevääksi esityksen. Silloin päälle vedetään upeat minimekot, tärkätään tukka ja näytetään muille, mitä bunkkereissa on valmisteltu. Viime vuosina joukkue on innostunut myös kilpailemaan. Kisareissuilta on paitsi postattu Facebookiin rusettipää-selfieitä myös tuotu kaksi voittoa Englannin cheerleading-liiton kisoista. Tämän vuoden toukokuussa tuli hopeaa.

– Tämä on aikuisen harrastamisen ristiriita: haluamme pärjätä, mutta säilyttää silti hauskuuden. Välillä tänne tulee ihan väsähtäneenä töistä, eikä oikein huvittaisikaan, mutta täältä lähtee puhdistuneena ja täynnä virtaa. Tämä on vähän kuin pakoa arjesta ja omasta elämästä.

Mustelmia ja nivelrikkoa

Tänäänkin treeneissä hiki valuu, kasvot punoittavat, joku huilii välillä. Välillä joku tulee alas vähän vauhdikkaammin kuin oli tarkoitus, mutta muksahdukset kuuluvat lajiin.

– Mustelmiakin tulee, mutta se on normaalia, kun otteen pitää olla luja.Anni myöntää, että hänen kroppansa ei ole enää entisensä. Vaikka hänellä on testatusti parikymppisen miehen hapenottokyky ja vahvat lihakset, alkavalle nivelrikolle hän ei voi mitään.

Se tuntuu sormissa ja vähän mielessä.

– Vähän mietin, kauanko näillä voi nostella. Pitää varmaan etsiä parempi paikka minulle.

Mauri on ”romuna”, koska hän on innostunut treenaamaan liikaa. Anni kun yllyttää miestään erilaisiin jumppahaasteisiin

.Ja kyllä, avopari treenaa välillä myös kotona keskenään. Olohuoneessa he käyvät läpi esimerkiksi kisaohjelman tanssia ja hyppyjen ponnistuksia.Nyt jo aikuisen tyttärensä kanssa Anni ei sen sijaan treenaa lainkaan. Sille on luonnollinen selitys:

– Hän lopetti jo! Ainakin hetkeksi.

Annin harrastusviikko

Töitä ma–pe 9–17, la 12–15.

MA: Tupperware-tukkukokous tai liikuntaa eli kuntopiiriä tai kahvakuulaa ulkona. Välillä sekä kokous että liikuntaa.

TI: Kuntotanssi. Välillä vielä kunnonkohotusta cheerleading-porukassa.

KE: Italiantunti. Jos italiaa ei ole, cheerleadingia.

TO: Lions Club joka kuukauden toinen ja neljäs torstai.

PE: Usein vapaailta.

LA: Aamulla cheerleding-treeni.

SU: Illalla cheerleading-treenit.

Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.

Päälläseisonnan voi oppia aikuisenakin. Näin se käy!

Akrobatia on nyt muodikasta. Jos laji kiinnostaa, melko helppo tapa aloittaa harjoittelu on opetella seisomaan päällään. Se näyttää vaikeammalta kuin on!

Päälläseisonnassa tärkeimmän työn tekee keskivartalo. Aktivoi vatsalihakset jo ennen asentoon nousemista, jotta tuki löytyy myös ylösalaisin ollessa.

Toinen tärkeä tekninen seikka on käsien ja pään suhde toisiinsa. Pää ja kädet muodostavat tasasivuisen kolmion, ja kyynärpäät ovat 90 asteen kulmassa. Liian leveä ote vaikeuttaa tasapainon löytymistä.

Katso videolta, miten päälläseisonta onnistuu:

Video: Juulia Kalavainen

Harjoittele päälläseisontaa vaiheittain: 

  1. Aloita harjoittelu nostamalla polvet kyynärpäiden päälle. Aluksi riittää, että opettelet pysymään tässä asennossa.
  2. Nosta jalat yksi kerrallaan ylös kerälle.
  3. Kun tasapaino löytyy, nosta jalat suoriksi ylös.

Kysely

Osaatko seisoa päälläsi?

Tehokkaaseen käsitreeniin tarvitset vain kuminauhan ja käsipainot. Parhaat tulokset saat, kun treenaat kolmesti viikossa. Katso videolta käsitreenin liikkeet!

Kädet pääsevät nykyisin aivan liian helpolla. Puhelimen silittely ja hiiren liikuttelu ei käsivarsia kiinteytä, ei myöskään juoksu- tai pyörälenkki. Yksilövalmentaja-fysioterapeutti Anna-Leena Toivanen sanoo, että jos yhtälöön kuuluu vielä alleihin altistava perimä, hidas aineenvaihdunta tai hormoniepätasapaino, rasva kerääntyy helposti heltoiksi käsivarsien alle. 

– Upeiden käsivarsien metsästys alkaa liikkuvuuden ja lihaskunnon parantamisesta, Toivanen sanoo. Tarvitaan ojentaja- ja hauislihasta muokkaavia täsmäliikkeitä. Allien alla lepäävä ojentajalihas on kolmipäinen lihasryhmä, joten se vaatii liikettä eri liikesuuntia yhdistelemällä.

Kauniit käsivarret vaativat treeniä myös ojentajien vastaparille eli hauikselle.

– Kun hauis on kunnossa, ojentajakin näyttää nätimmältä, Toivanen sanoo.

Katso oheiselta videolta täsmäliikkeet, joilla käsivarret kiinteytyvät kahdessa kuukaudessa.