Suurin oivallus on ollut se, että pitää syödä, jotta laihtuu. 


 

Marju Huuhtanen, 48,
– 13 kiloa

”Tunteet ja syöminen ovat kaksi eri asiaa”  

Olen koulutukseltani fysioterapeutti, ja liikunta on aina ollut intohimoni. Olen liikkunut keskimäärin tunnin tai kaksi päivässä mutta miettinyt silti, mitä teen väärin. Painoni on heitellyt koko elämäni ajan.

Viime kesänä kyllästyin huonoon oloon ja ajattelin, etten halua jatkaa näin. Tajusin, että olen jo sen ikäinen, että jos en tee jotain, alan popsia lääkkeitä. Se tuntui hirveän pahalta ajatukselta.

Ensin piti tunnustaa, että teen jotain väärin. Nälkäisenä jumpan jälkeen söin epäterveellisesti, ja kun oli rankkaa, annoin itselleni luvan syödä. Jos ei iltaisin välitä, mitä syö, saa helposti tuplattua päivän kalorimäärän.

Tajusin, että hyvä olo on paljon kiinni siitä, mitä syön. Sain liikunnasta hyvää oloa, jonka mitätöin sillä, etten syönyt kunnolla.

Jätin tietoisesti herkut pois, mutta tiesin, että se ei riitä. Piti tehdä perusteellinen muutos ruokavalioon. Aloin muun muassa syödä aamupuuroa ja pienensin annoskokoja. Yksinkertainen, tavallinen ruoka on avain hyvinvointiin. Ei siihen vaadita terveystuotteita tai kuureja.

Täytyy kokea omassa kehossa, että olo on parempi. Olen tajunnut, että tunteiden hallinta ja syöminen ovat kaksi eri asiaa. Jos tulee vastoinkäymisiä, tunteet pitää elää, ei turruttaa herkuilla.”

 


 

Marja Vehmer, 67,

– 5 kiloa

”Tärkeintä ei ole Laihdutus vaan muutos”

 Olen aina ollut lievä jojoilija ja syönyt huonolla omallatunnolla. Pari vuotta sitten laihdutin syömällä vokkivihanneksia. Se kaikki tuli takaisin – niinhän siinä aina käy.

Kun kuntokeskuksessa tehtiin viime syksynä kehonkoostumusmittauksia, huomasin, että rasvaprosenttini oli aika kova, vaikka en ollut mitenkään lihava. Verenpainekin oli noussut.

Aloitin fustratunnit, joilla keskityttiin keskivartalon lihaksiin. Minulle tehtiin myös ruokavalio, jossa oli paljon proteiinia. Olin yksinelävänä ihmisenä syönyt, mitä sattuu. Tein paljon voileipiä, ja kun iltaisin oli nälkä, söin ihan mitä vain enkä osannut lopettaa.

On huono suunta, jos ikää tulee ja paino nousee paljon. Haluan vireyttä ja hyvää oloa.

Nyt käyn neljästi viikossa ryhmäliikuntatunneilla ja syön 3–4 tunnin välein, kaksi lämmintä ateriaa ja paljon rahkaa ja raejuustoa. Aluksi minulla oli valtava uskonpuute. Voiko näin valtavasti syömällä todella laihtua?

Nyt olen niin tottunut terveelliseen ruokaan, että rasvaisesta ruuasta tulee huono olo. Lihasmassakin on kasvanut.

Olen alkanut uskoa, että terveellinen ruokavalio toimii. Olen vireämpi, ja verenpaine on laskenut. Ajattelen, että tämä on pysyvä elämänmuutos.”

 


 

Merja Holappa, 33,
– 15 kiloa

”Pitää syödä, että laihtuu”

 Reilu vuosi sitten mietin, että jospa olisin ensi kesänä kunnossa. Istuin sohvalla karkkipussi kourassa ja tiesin, että näin se ei onnistu.

Harrastin teininä liikuntaa, mutta kun lähdin opiskelemaan, väittelin tohtoriksi ja tein lapsia, oli niin kiire, että liikkuminen oli kävelylenkki, ei muuta. Jos kävin salilla, tein samoja liikkeitä samoilla painoilla ja kaiken väärin.

Aloin etsiä personal traineria netistä ja löysin Toni Väyrysen. Aluksi hävetti, mihin kuntoon olin päästänyt itseni. Usko itseen oli mennyt vuosien aikana.

Nyt olen jäänyt koukkuun. On todella motivoivaa, kun huomaa, miten paljon nousee rautaa.

Isoin oivallus, ja järkytys, on ollut se, että pitää syödä, että laihtuu. Pari salaatinlehteä päivässä ei riitä. Minulle ei meinannut aluksi mennä jakeluun, kun Toni sanoi, että pitäisi syödä enemmän. Syön seitsemän kertaa päivässä ja treenaan kuudesti viikossa. Olen jättänyt viljat ja maitotuotteet.

Ilman Tonia en olisi tässä. Treenistä saa enemmän irti, kun sen tekee kahdestaan. Kymmenen toistoa saattaakin olla viisitoista. Tarvitsen jonkun, joka hengittää niskaan. Ennen en jaksanut tehdä töiden jälkeen mitään, nyt menen salille. Oppilaatkin kysyvät töissä, miksi olen heti aamusta niin virkeä.”

Aloita harjoittelu nostamalla polvet käsien päälle, ja ojenna jalat vähitellen suoriksi.

Päälläseisonnan voi oppia aikuisenakin. Näin se käy!

Akrobatia on nyt muodikasta. Jos laji kiinnostaa, melko helppo tapa aloittaa harjoittelu on opetella seisomaan päällään. Se näyttää vaikeammalta kuin on!

Päälläseisonnassa tärkeimmän työn tekee keskivartalo. Aktivoi vatsalihakset jo ennen asentoon nousemista, jotta tuki löytyy myös ylösalaisin ollessa.

Toinen tärkeä tekninen seikka on käsien ja pään suhde toisiinsa. Pää ja kädet muodostavat tasasivuisen kolmion, ja kyynärpäät ovat 90 asteen kulmassa. Liian leveä ote vaikeuttaa tasapainon löytymistä.

Katso videolta, miten päälläseisonta onnistuu:

Video: Juulia Kalavainen

Harjoittele päälläseisontaa vaiheittain: 

  1. Aloita harjoittelu nostamalla polvet kyynärpäiden päälle. Aluksi riittää, että opettelet pysymään tässä asennossa.
  2. Nosta jalat yksi kerrallaan ylös kerälle.
  3. Kun tasapaino löytyy, nosta jalat suoriksi ylös.

Kysely

Osaatko seisoa päälläsi?

Maine tai mammona eivät vuosikymmeniä kestäneen tutkimuksen mukaan ennusta hyvää, tervettä tai onnellista elämää. 

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Kysymys on askarruttanut tutkijoita vuosisatojen ajan, mutta sitä on vaikea tutkia pitävästi.

Hyviä yrityksiä kuitenkin riittää. Yksi niistä on Harvardin yliopiston tutkimus, jossa on seurattu aluksi kymmenien miesten ja nyt jo satojen ihmisten elämänkaaria vuodesta 1938 asti. Alkuperäiset tutkittavat – ne, jotka vielä ovat elossa – ovat nyt yhdeksänkymppisiä, ja tutkimus on laajentunut heidän jälkikasvuunsa.

Tutkimus käsittelee ihmisten kehitystä aikuisiällä ja sitä, mikä pitää ihmiset terveinä ja onnellisina. Tutkimuksen tämänhetkinen johtaja Robert Waldinger kertoo Ted Talk -puheessaan, että valtavasta, kymmenien tuhansien sivujen aineistosta nousee yksinkertainen vastaus:

Hyvät ihmissuhteet pitävät meidät onnellisempina ja terveempinä. 

”Ihmiset, jotka olivat kaikkein tyytyväisimpiä ihmissuhteisiinsa 50-vuotiaina, olivat joukon terveimpiä 80-vuotiaina.”

Kolesteroliarvot eivät ennusta terveyttä

Onnellisuus, terveys ja ihmissuhteet kietoituvat tutkimuksessa mielenkiintoisella tavalla yhteen. Waldingerin tutkimusryhmä on tarkastellut esimerkiksi sitä, mitkä keski-iässä tapahtuneet asiat ennustavat tervettä vanhuusikää. Terveydelliset mittarit, kuten kolesteriarvot, eivät Waldingerin mukaan ennustane terveyttä yhtä hyvin kuin se, miten onnellisia ihmiset ovat ihmissuhteissaan.

– Ihmiset, jotka olivat kaikkein tyytyväisimpiä ihmissuhteisiinsa 50-vuotiaina, olivat joukon terveimpiä 80-vuotiaina, Waldinger sanoo Ted Talkissaan.

Waldingerin mukaan onnelliset ihmissuhteet näyttävät yksinkertaisesti suojelevan ihmisiä pahalta mieleltä. Ne tutkittavat, jotka olivat onnellisissa parisuhteissa, olivat vanhuksina yhtä hyväntuulisia kuin tavallisesti silloinkin, kun heillä oli fyysisiä kipuja. Sen sijaan niillä tutkittavilla, joiden suhteet eivät olleet hyvällä tolalla, fyysiset kivut johtivat myös henkiseen pahaan oloon.

Onnellisetkin kinastelevat

Olennaista tutkimustuloksessa on, että hyvillä ihmissuhteilla ei suinkaan tarkoiteta mitään tiettyä ihmissuhdetta, kuten vaikka parisuhdetta. Ja vaikka puhe on ihmissuhteista monikossa, laatu on paljon määrää tärkeämpää. Waldinger kertoo Ted Talkissaan, että onnettomassa ja riitaisassa parisuhteessa eläminen on terveydelle paljon haitallisempaa kuin eroaminen. 

Millainen sitten on hyvä ihmissuhde? Tutkimustuloksen mukaan sellainen, jossa toiseen voi luottaa. Waldinger kertoo, että osa tutkittavista vanhoista pariskunnista kyllä kinasteli päivät pitkät, mutta heillä oli siitä huolimatta vankka luottamus siihen, että vaikean paikan tullen toinen on tukena. Tällaisissa suhteissa elävien ihmisten muisti säilyi terävänä pidempään kuin niiden, joiden suhteissa oli jatkuvaa epävarmuutta. 

Elämänpituisten onnellisten ihmissuhteiden pitäminen on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, sen tutkimusryhmäkin tietää. 75-vuotisen aineiston perusteella Waldingerin neuvo kuitenkin kuuluu, että jokaisen kannattaa satsasta ihmissuhteisiin: ystävyyteen, perheeseen ja muihin läheisiin. Menestys, raha ja kuuluisuus eivät tuo onnellisuutta tai terveyttä, toiset ihmiset tuovat.