Vilma asuu nykyään Englannin Nantwichissa yhdessä poikaystävänsä kanssa. Kuvat: Mikko Hannula
Vilma asuu nykyään Englannin Nantwichissa yhdessä poikaystävänsä kanssa. Kuvat: Mikko Hannula

Terveellinen ruoka on Vilma Peltoselle tärkeintä kauneudenhoidossa. Hyvinvointibloggaaja ja malli luottaa erityisesti öljyihin ja raakaherkkuihin.

Suosittu hyvinvointibloggaaja Vilma Peltonen ihon- ja hyvinvointi on aina lähtenyt ravinnosta. Hän syö vain mahdollisimman puhdasta, yksinkertaista ruokaa. Näin Vilma kertoo kauneudenhoidostaan Kauneus ja minä -sarjassa: 

"Terveellinen ruokavalio on minulle ihonhoidoista tärkein. Kun suolisto voi hyvin, iho, kynnet ja hiukset hehkuvat. Join nuorena paljon kevytlimsoja, mikä näkyi heti pöhötyksenä kasvoissa. Kun karsin vielä maitotuotteet, turvotus katosi lopullisesti. Syön 95 prosenttia ajasta gluteenitonta, maidotonta ja sokeritonta ruokaa. Eineksiä ei kuitenkaan koskaan löydy lautaseltani, koska haluan syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa. Totta kai myös herkuttelen. Rakastan raakaherkkuja, mutta Italiassa syön aina jäätelöä ja tiramisua."

Vilma esittelee blogissaan usein lempireseptejään. Tässä yksi lemppareista: gluteenittomat proteiinipannarit.
Vilma esittelee blogissaan usein lempireseptejään. Tässä yksi lemppareista: gluteenittomat proteiinipannarit.

"Käytän ihonhoidossa vain luonnonkosmetiikkaa. Deodorantti on kuitenkin poikkeus. Treenaan päivittäin enkä halua vahingossakaan haista hielle. Vähemmän on joskus enemmän. Uskon, ettei ihoa kannata hoitaa liikaa, jotta sen oma ph-tasapaino säilyy. Panostan mielelläni hyviin tuotteisiin. Usein ajatellaan, että luonnonkosmetiikka on kallista, mutta onhan normikosmetiikassakin luksusvoiteita. Luonnonkosmetiikkaa on nykyään saatavilla kaikissa hintaryhmissä. Saan myös paljon tuotteita testiin. Siksi en ole niin merkkiuskovainen."

Kurkistus Vilman meikkipussukkaan.
Kurkistus Vilman meikkipussukkaan.

Meikki

"Yläasteella olin kokeilunhaluinen meikkaaja. Testasin sinistä ripsiväriä, harjoittelin luomivärillä erilaisia levitystekniikoita ja tein hääkampauksia muistuttavia hiusviritelmiä. Kauneusihanteeni muuttui, kun aloitin mallintyöt 15-vuotiaana. Asuin Seinäjoella ja kuljin lähes viikoittain Helsinkiin. Ensimmäinen näytökseni oli Redkenin hiusnäytös, ja ensimmäiset kuvaukseni tein Prisman katalogiin. Totuin meikittömään ulkonäkööni ja annoin omien piirteitteni tulla esiin.

Meikkaan päivittäin. En koskaan lähde kotoa katsomatta peiliin, koska huoliteltu ulkonäkö ja hyvä ensivaikutelma ovat minulle tärkeitä. En kuitenkaan halua käyttää meikkaamiseen liikaa aikaa. Jos pitää valita joko aamutreenit tai meikki, lähden ehdottomasti lenkille. Arkena meikkaan vartissa, mutta juhlameikkiin panostan mielelläni. Joskus laitan juhliin myös irtoripsitupsuja.

"Huoliteltu ulkonäkö ja hyvä ensivaikutelma ovat minulle tärkeitä."

Ammattimeikkaajat ovat antaneet minulle loistavia vinkkejä urani aikani. Ilman heitä en olisi kokeillut värikkäitä huulipunia. Minulla on viirusilmät, joten en käytä sisärajauksia. Nenän varjostaminen kapeammaksi on sekin ammattilaiselta opittu kikka."

Hiukset

"Värjäsin pari vuotta sitten oman sävyni takaisin. Minulla oli kahdeksan vuotta lähes musta tukka. Vaalea on ehdottomasti luonnollisempi ja sopii mallintöihinkin paremmin.

Olen laiska pesemään hiuksiani, mikä on kauneudenhoitoni kompastuskivi. Siksi pidän hiuksiani usein tiukalla ponnarilla. Onneksi se sopii minulle, koska muuten olisin pulassa. Tärkein hiustuotteeni on lakka, jolla viimeistelen tyylin. En ole sen suhteen nirso – markettituotteet kelpaavat mainiosti.

Haluaisin kasvattaa oikein pitkät hiukset, mutta työni kannalta on tärkeintä, että hiukset ovat hyväkuntoiset. Siksi leikkaan latvoja säännöllisesti."

Tyyli

"Vietin vuoden matkalaukkuelämää kaukosuhteen ja töiden vuoksi. Sinä aikana kaikki turha tavara karsiutui. En kiinny vaatteisiin ja tiedän pärjääväni hyvin vähällä. Jos en bloggaisi, ostaisin varmasti vielä vähemmän vaatteita. On vapauttavaa, kun ei ole tavaroiden taakkaa.

Kolmasosa vaatekaappini sisällöstä on treenivaatteita, useimmiten lemppariani Adidasta. Mietin enemmän, mitä puen salille, kuin tavalliseen arkeen. Pidän yksivärisistä treenivaatteista ja varsinkin paidoissa suosin kirkkaita värejä. Valitsen vaatteet materiaalin ja istuvuuden mukaan.

"New Yorkissa voi iskeä shoppaushuuma."

Arkena luottovaatteeni on mukava mekko. Matkoilla arvostan sen käytännöllisyyttä: mekko menee pieneen tilaan ja muuntuu helposti juhlavaksi asusteilla. Parhaat mekot löydän Cosista, H&M:ltä, Urban Outfittersista ja Zarasta. Ne ovat muutenkin suosikkiliikkeitäni, lisäksi katsastan usein & Other Storiesin ja Topshopin valikoimat. Tosin useimmiten kaupunkilomilla en käy yhdessäkään vaatekaupassa vaan keskityn ruokaa ja kirjoja myyviin liikkeisiin. Ainoastaan New Yorkissa voi iskeä shoppaushuuma."

Vilman blogi: Vilmap.com

VILMAN TOP 3 ASUSTEET

1 & Other Storiesin sininen iso huivi Ostin viime syksynä Kööpenhaminasta, ja huivista tuli heti lempparini. Sininen on lempivärini pukeutumisessa.

2 Chlóen laukku Ensimmäinen merkki-laukkuni. Ostopäätös oli hyvin nopea, laukku vain istui ihan täydellisesti käteeni ja fiilikseeni.

3 Daniel Wellingtonin kellot Ranteessani on aina koruja tai kello, ja tämä merkki on suosikkini.

Muistisairaudet eivät kosketa vain ikääntyneitä. ”Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli”, Kemiönsaarella asuva Ben-Markus Hellbom kertoo, miltä tuntui saada diagnoosi nelikymppisenä. 

Myöhemmin ajateltuna Ben-Markus Hellbomin, 50, muisti reistaili jo ennen diagnoosia. Hellanlevyt ja kahvinkeitin jäivät päälle ja ovi tuli lukittua, vaikka avaimet olivat sisällä.

Unohtelu ei kuitenkaan saanut Hellbomia hakeutumaan tutkimuksiin, vaan törmäily. 

Ben-Markus sai nelikymppisenä kaksi aivoinfarktia peräkkäisinä vuosina, 2010 ja 2011. Kummankin infarktin jälkeen hän opetteli uudelleen puhumaan. Toipuminen eteni muuten hyvin, mutta vapina ja pahat tasapainohäiriöt vaivasivat. 

– Tasapaino lähti niin, että olin sinisenä ja keltaisena mustelmista koko ajan, Ben-Markus kertoo. 

Vaikka aikaa kului, ovenkarmeihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen törmäileminen jatkui. Lopulta Ben-Markus ohjattiin neurologin tutkittavaksi. 

– Minulla on sellainen mielikuva, että hän arvasi, mistä on kyse. 

Ben-Markuksen pää kuvattiin, mutta kuvissa ei näkynyt mitään erityistä. Selkäydinnäytteessä sen sijaan oli tietty arvo vinksallaan. Alkoi hahmottua, että Ben-Markusta vaivasi Alzheimerin tauti – oli luultavasti vaivannut jo useamman vuoden. 

Lopullinen diagnoosi tuli, kun Ben-Markus oli 45-vuotias. 

– Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli. 

Tieto oli helpottava, mutta myös masentava. Diagnoosi oli kova paikka myös Ben-Markuksen vaimolle ja parin viidelle lapselle, joista nuorin oli alle kouluikäinen.

”Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!”

Edellä aikaansa

Samana päivänä, kun Ben-Markus sai diagnoosin, hän meni kertomaan uutiset kahdeksankymppiselle äidilleen. 

– Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!

Nykyään Ben-Markus ajattelee, että Alzheimer on ainakin helpompi sairaus kuin raju syöpä. Taudin kanssa on välillä vaikeaa, mutta sellaista ei Ben-Markuksen mielestä kannata harmitella, mistä ei pääse eroon. 

Arjessa sairaudesta on kaikenlaista pientä harmia. Esimerkiksi kerran Ben-Markus aikoi juoda maitolasillisen, mutta kaatoikin lasin sijasta maidon viemäriin. Vasta kun maitolitran viimeiset tipat putoilivat tiskialtaaseen, tuli mieleen, että mitähän olen tekemässä. 

– Nimien muistaminen on vaikeaa, samoin vuosilukujen hahmottaminen. Paremmin tosin muistan taaksepäin kuin eteen, Ben-Markus kertoo.

– Totta kai se turhauttaa, mutta nämä ovat kuitenkin pieniä asioita. 

Nykyään kotona on liesivahti, ja kahvinkeitin on mallia, joka menee itsestään pois päältä tiputettuaan tietyn määrän kahvia suoraan termospulloon. 

16 tunnin työpäivät vaihtuivat sohvalla istumiseen

Ben-Markus on aina ollut kova tekemään töitä. Hänen vanhemmillaan oli aikanaan oma yritys, ja Ben-Markus hoiti jo kahdeksanvuotiaana pieniä työtehtäviä iltapäivisin ennen läksyjen tekoa.

Isona hänestä tuli sisustaja. Niin arkkitehtitoimiston leivissä kuin omassa yrityksessäkin päivät venyivät helposti 12–16-tuntisiksi. Diagnoosin saadessaan Ben-Markus oli uransa huipulla.

– Oli selvä homma, että menen eläkkeelle. Olisi tehnyt mieli tehdä töitä vielä, mutta se kariutui. 

Sairaus on herpaannuttanut Ben-Markuksen keskittymis- ja aloitekykyä merkittävästi. Joinain päivinä tuntuu, että kone ei kerta kaikkiaan käynnisty ja mihinkään ei pysty ryhtymään.  

– Sillä ei onneksi ole mitään väliä. Jos ei lähde, niin sinä päivänä en tee mitään.

Joka aamu Ben-Markus kuitenkin herää kuuden aikoihin, kun vaimo nousee töihin lähteäkseen. Aamutoimien lomassa hän kuuntelee Aki Linnanahdetta sekä Minna Kuukkaa radio Novalta. 

Joskus koko päivä menee keittiön sohvalla istuen ja radiota kuunnellen. 

Muistisairas kyttää toista

Ben-Markus asuu pienessä Kemiönsaaren kunnassa.

– Siitä olen kiitollinen, että täällä on aina joku, joka tulee käymään tai soittaa, hän sanoo.

”Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.”

Naapurissa asuu toinen muistisairas, hänkin vasta 58-vuotias. Ben-Markus ja naapuri ”kyttäävät” vuoroin toisiaan, käyvät juttelemassa. 

Muutenkin naapurusto on mukava. Ben-Markus toimii joutessaan eräänlaisena apulaistalkkarina, käy poraamassa naapureille hyllyä seinille ja rasvaamassa lukot. 

Vaikka naapurit pitävät yhtä, kaveripiiriä sairastuminen karsi. 

– Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.

Vaikea ennustaa

Kuten useimmat pitkäaikaissairaat, Ben-Markus on saanut osansa byrokratiasta. Sairaseläkkeelle pääseminen vaati kuukausikaupalla odottelua ja kymmeniä lausuntoja. Avun saaminen kunnalta oli vaikeaa, koska nelikymppinen muistisairas oli uusi juttu myös kunnalle. 

Työelämän lisäksi Ben-Markus joutui luopumaan ajokortista. 

– Se oli vaikeaa ensimmäisen vuoden, kun maaseudulla asutaan. 

Kotoa keskustaan on 13,5 kilometriä, ja Ben-Markus ei tasapainohäiriöidensä takia saa kävellä yli sataa metriä yksin. Nykyään hänellä on joka kuukausi käytettävissään yhdeksän edestakaista matkaa keskustaan tai naapurikuntaan Saloon.

Vertaistuen löytäminen ei sekään ole ollut ihan helppoa, koska melkein kaikki Alzheimeria sairastavat ovat 20–40 vuotta vanhempia kuin Ben-Markus. Muistiliiton tapaamisissa ja kursseilla hän on aina porukan nuorin. Yli 85-vuotiaista 15–20 prosentilla on Alzheimer, mutta työikäisillä sairaus on harvinainen.

Alzheimerin taudin kaikkia syntysyitä ei tiedetä, eikä taudin kulkua osata kovin hyvin ennustaa. Tauti voi pysyä vuosia samassa vaiheessa tai pahentua yhtäkkiä. Ben-Markus arvelee, että hänen aivoinfarktinsa antoivat vauhtia sairaudelle, joka olisi muuten ehkä puhjennut myöhemmin. 

Nyt Ben-Markus syö taudin etenemistä hidastavaa jarrulääkettä sekä muistilääkettä. Tasapainohäiriöitä on edelleen, mutta vapina on lääkkeiden ansiosta lakannut. Jarrulääkityskin vaikuttaa toimivan.

Voi myös hyvin olla, että Ben-Markuksen elinaikana saadaan kehitettyä uusia, yhä tehokkaampia lääkkeitä Alzheimeriin.

– Varrotaan nyt ja katsotaan, mitä tapahtuu. Olen päättänyt pistää hanttiin tosi kovasti ja elää ainakin 150-vuotiaaksi.

Juontaja Anni Hautala teki uuden aluevaltauksen – nyt hän on myös ruokakirjailija.

Anni Hautalan Ruokakirjaa juhlisti eilen iso joukko suosikkijuontajan läheisiä. Annin avopuoliso, stand up -koomikko Niko Kivelä kertoo, että he maistoivat koko uusioperheeseen voimin kirjan kehittelyvaiheessa kaikki sen reseptit.

– Olen hirvittävän ylpeä Annista. Luin yöllä kirjan kannesta kanteen. Nauroin myös monessa kohtaa, koska tekstit olivat niin Annin kuuloisia. Arvostan Annin aitoutta ja luottoa itseensä.

”Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus.”

 Anni tekee suurimman osan perheen ruuista.

– Hän on todella otettu, jos laitan kotona ruokaa. Minä taas yritän koko ajan naurattaa perhettä, se on rankinta minun kanssani elämisessä. Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus, kovalla tahdilla stand up -keikkoja tekevä Niko sanoo.

Viime vuodet useita tv-ohjelmia juontanut Anni pitää puolestaan kevään taukoa tv-töistä ja keskittyy Aamulypsyn juontamiseen sekä perheeseen.

– Haaveilen, että voisin sitten tehdä viikonloppuisin enemmän fine dining -ruokia perheelle. Aika usein kiireessä päädyn siihen jauhelihakastikkeeseen, jota kaikki syövät mielellään.

”Pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.”

Ensi viikolla nähtävä Idolsin finaalijakso on Annin viimeinen tv-työ hetkeen.

– Odotan innolla, että kaikki ylimääräiset työt jäävät hetkeksi pois. Toisaalta pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.

 Niko ja Anni eivät juuri ole kommentoineet aikaisemmin yhteiselämäänsä. Avoliitossa asuva pari ei ole kihloissa.

– Se on varmaan aika paljon minusta kiinni, ei ole nytkään sormusta taskussa, Niko virnisti.