Onks tukka hyvin, näkyyks rintakarvat? No kyllä! Bon Jovin Richie Sambora ja Jon Bon Jovi joskus kultaisella 80-luvulla. Kuva: MVPhotos
Onks tukka hyvin, näkyyks rintakarvat? No kyllä! Bon Jovin Richie Sambora ja Jon Bon Jovi joskus kultaisella 80-luvulla. Kuva: MVPhotos

Ah, mitä hemaisevan seksikkäitä pörröpäitä 80-luku meille tarjoilikaan! Leveä haara-asento, munista puristavat farkut, karvainen rinta ja valtava hiuspehko, niistä oli tuon vuosikymmenen seksijumalat tehty. Kuka heistä oli sinun suosikkisi?

1. Sebastian Bach, Skid Row

”Suosikin kokovartaloposteri Sebastian Bachista yläkroppa paljaana kuului teini-iän aarteisiini.”

Skid Row -yhtyeen kauniskasvoinen laulaja sai nilkasta rypytettävät jenkkisukat pyörimään monen plikan jaloissa 1980–90-lukujen taitteessa. Bändiuran jälkeen Bach on tehnyt muun muassa musikaalirooleja Broadwaylla ja näytellyt Gilmoren tytöt -sarjassa. 

Gif: Tumblr

2. Vince Neil, Mötley Crue

”Mahtava hauis ja kauniit kasvot. Todella hot.”

Väitetään, että Aerosmithin Dude (Looks Like a Lady) kappale olisi saanut innoituksensa Mötley Crue -yhtyeen Vince Neilistä. Mötley Crue soitti viimeisen keikkansa vasta viime vuonna, mutta Vince Neilin vatsalihakset eivät ole enää vuosiin olleet esittelykunnossa.

Gif: Tumblr

3. Nikki Sixx, Mötley Crue

Jos et tykännyt blondeista, niin ehkä tumma Nikki Sixx oli suosikkisi Mötiköistä? Ainakin meikki oli pojalla kohdillaan!

4. Jon Bon Jovi

”Ensimmäinen rokkarijuliste seinälläni oli Jon Bon Jovi. Siinä hän poseerasi kelta-mustaraidallisessa bleiserissään karvainen rinta rehottaen sänkyäni vastapäätä. Mutta silloin tyyppiin ei kyllä liittynyt ainakaan tiedostettua seksuaalisuutta, sillä olin noin yhdeksän.”

Toisin kuin monet muut 80-luvun seksisymbolit, Jon Bon Jovi on onnistunut ikääntymään niin, että saa yhä monen mimmin huokailemaan. Bon Jovi keikkailee yhä. Jon on tehnyt uraa myös näyttelijänä ja muistetaan muun muassa Sinkkuelämää-sarjasta.

Gif: Tumblr

5. Joey Tempest, Europe

”Joey Tempest ei ollut niin kauniskasvoinen kuin muut, mutta Final Countdown oli hyvä biisi.”

Kamoon, eihän tällaisesta suloisesta puudelipäästä voi olla pitämättä!

Gif: Tumblr

6. Axl Rose, Guns n' Roses

”Ne pyöräilysortsien verhoamat pakarat... Grrrrr. Guns n' Rosesin solisti oli kärsivä paha poika, jonka maanis-depressiivisyys nosti esiin naisellisen hoivaviettini. Olisin halunnut paijata häntä rintojeni välissä, jos minulla vain olisi sellaiset vielä ollut.”

7. David Coverdale, Whitesnake

Oli jo 80-luvulla ehkä liian kypsää vuosikertaa pikkutyttöjen makuun, mutta upposi hyvin vanhempiin rokkimimmeihin. Ja naminami bumtzibum, letkeyttäkin löytyi lantiosta.

Gif: Tumblr

8. Brett Michaels, Poison

”Poisonin Brett Michaels oli ensimmäinen rokki-ihastukseni. Hänhän näytti ihan barbeilta, joilla vielä leikin! Kiehtova yhdistelmä feminiiniä kauneutta ja maskuliinista uhkaa.”

Sittemmin Brettiä on voinut ihailla muun muassa tosi-tv-sarjassa Rokkarille morsian, jossa hän etsi itselleen tyttöystävää. Tunnetaan nykyään bandanastaan, jonka tarkoitus on ehkä peittää pakeneva hiusraja.

Gif: Tumblr

9. David Lee Roth, Van Halen

Lupsuluomet, duckface ja tooo-della karvainen rinta olivat David Lee Rothin seksiaseet.

Gif: Tumblr

Ja ne hypyt!

Gif: Tumblr

10. Slash, Guns n' Roses

”Etkö sinäkin voisi tykätä niistä kivoista poikabändeistä, parahti äitini, kun tapetoin huoneeni Slashin kuvilla. Suosikkikuvassani Slash oli suihkussa rööki suussa.”

Tämä pörröpää on pysynyt tyylilleen uskollisena: Slash näyttää ihan samalta kuin 25 vuotta sitten, mutta massu ei ehkä ole enää ihan yhtä timmi.

Gif: Tumblr

Kysely

Kuka 80-luvun tukkajumalista oli ihanin?

Jon Bon Jovi.
Jon Bon Jovi.
47.1%
Sebastian Bach.
Sebastian Bach.
16.1%
David Lee Roth.
David Lee Roth.
7.1%
Slash.
Slash.
6.9%
Axl Rose.
Axl Rose.
5.5%
David Coverdale.
David Coverdale.
4.8%
Joey Tempest.
Joey Tempest.
3.9%
Nikki Sixx.
Nikki Sixx.
3.9%
Vince Neil.
Vince Neil.
2.3%
Brett Michaels.
Brett Michaels.
2.0%
Ääniä yhteensä: 433

Muistisairaudet eivät kosketa vain ikääntyneitä. ”Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli”, Kemiönsaarella asuva Ben-Markus Hellbom kertoo, miltä tuntui saada diagnoosi nelikymppisenä. 

Myöhemmin ajateltuna Ben-Markus Hellbomin, 50, muisti reistaili jo ennen diagnoosia. Hellanlevyt ja kahvinkeitin jäivät päälle ja ovi tuli lukittua, vaikka avaimet olivat sisällä.

Unohtelu ei kuitenkaan saanut Hellbomia hakeutumaan tutkimuksiin, vaan törmäily. 

Ben-Markus sai nelikymppisenä kaksi aivoinfarktia peräkkäisinä vuosina, 2010 ja 2011. Kummankin infarktin jälkeen hän opetteli uudelleen puhumaan. Toipuminen eteni muuten hyvin, mutta vapina ja pahat tasapainohäiriöt vaivasivat. 

– Tasapaino lähti niin, että olin sinisenä ja keltaisena mustelmista koko ajan, Ben-Markus kertoo. 

Vaikka aikaa kului, ovenkarmeihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen törmäileminen jatkui. Lopulta Ben-Markus ohjattiin neurologin tutkittavaksi. 

– Minulla on sellainen mielikuva, että hän arvasi, mistä on kyse. 

Ben-Markuksen pää kuvattiin, mutta kuvissa ei näkynyt mitään erityistä. Selkäydinnäytteessä sen sijaan oli tietty arvo vinksallaan. Alkoi hahmottua, että Ben-Markusta vaivasi Alzheimerin tauti – oli luultavasti vaivannut jo useamman vuoden. 

Lopullinen diagnoosi tuli, kun Ben-Markus oli 45-vuotias. 

– Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli. 

Tieto oli helpottava, mutta myös masentava. Diagnoosi oli kova paikka myös Ben-Markuksen vaimolle ja parin viidelle lapselle, joista nuorin oli alle kouluikäinen.

”Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!”

Edellä aikaansa

Samana päivänä, kun Ben-Markus sai diagnoosin, hän meni kertomaan uutiset kahdeksankymppiselle äidilleen. 

– Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!

Nykyään Ben-Markus ajattelee, että Alzheimer on ainakin helpompi sairaus kuin raju syöpä. Taudin kanssa on välillä vaikeaa, mutta sellaista ei Ben-Markuksen mielestä kannata harmitella, mistä ei pääse eroon. 

Arjessa sairaudesta on kaikenlaista pientä harmia. Esimerkiksi kerran Ben-Markus aikoi juoda maitolasillisen, mutta kaatoikin lasin sijasta maidon viemäriin. Vasta kun maitolitran viimeiset tipat putoilivat tiskialtaaseen, tuli mieleen, että mitähän olen tekemässä. 

– Nimien muistaminen on vaikeaa, samoin vuosilukujen hahmottaminen. Paremmin tosin muistan taaksepäin kuin eteen, Ben-Markus kertoo.

– Totta kai se turhauttaa, mutta nämä ovat kuitenkin pieniä asioita. 

Nykyään kotona on liesivahti, ja kahvinkeitin on mallia, joka menee itsestään pois päältä tiputettuaan tietyn määrän kahvia suoraan termospulloon. 

16 tunnin työpäivät vaihtuivat sohvalla istumiseen

Ben-Markus on aina ollut kova tekemään töitä. Hänen vanhemmillaan oli aikanaan oma yritys, ja Ben-Markus hoiti jo kahdeksanvuotiaana pieniä työtehtäviä iltapäivisin ennen läksyjen tekoa.

Isona hänestä tuli sisustaja. Niin arkkitehtitoimiston leivissä kuin omassa yrityksessäkin päivät venyivät helposti 12–16-tuntisiksi. Diagnoosin saadessaan Ben-Markus oli uransa huipulla.

– Oli selvä homma, että menen eläkkeelle. Olisi tehnyt mieli tehdä töitä vielä, mutta se kariutui. 

Sairaus on herpaannuttanut Ben-Markuksen keskittymis- ja aloitekykyä merkittävästi. Joinain päivinä tuntuu, että kone ei kerta kaikkiaan käynnisty ja mihinkään ei pysty ryhtymään.  

– Sillä ei onneksi ole mitään väliä. Jos ei lähde, niin sinä päivänä en tee mitään.

Joka aamu Ben-Markus kuitenkin herää kuuden aikoihin, kun vaimo nousee töihin lähteäkseen. Aamutoimien lomassa hän kuuntelee Aki Linnanahdetta sekä Minna Kuukkaa radio Novalta. 

Joskus koko päivä menee keittiön sohvalla istuen ja radiota kuunnellen. 

Muistisairas kyttää toista

Ben-Markus asuu pienessä Kemiönsaaren kunnassa.

– Siitä olen kiitollinen, että täällä on aina joku, joka tulee käymään tai soittaa, hän sanoo.

”Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.”

Naapurissa asuu toinen muistisairas, hänkin vasta 58-vuotias. Ben-Markus ja naapuri ”kyttäävät” vuoroin toisiaan, käyvät juttelemassa. 

Muutenkin naapurusto on mukava. Ben-Markus toimii joutessaan eräänlaisena apulaistalkkarina, käy poraamassa naapureille hyllyä seinille ja rasvaamassa lukot. 

Vaikka naapurit pitävät yhtä, kaveripiiriä sairastuminen karsi. 

– Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.

Vaikea ennustaa

Kuten useimmat pitkäaikaissairaat, Ben-Markus on saanut osansa byrokratiasta. Sairaseläkkeelle pääseminen vaati kuukausikaupalla odottelua ja kymmeniä lausuntoja. Avun saaminen kunnalta oli vaikeaa, koska nelikymppinen muistisairas oli uusi juttu myös kunnalle. 

Työelämän lisäksi Ben-Markus joutui luopumaan ajokortista. 

– Se oli vaikeaa ensimmäisen vuoden, kun maaseudulla asutaan. 

Kotoa keskustaan on 13,5 kilometriä, ja Ben-Markus ei tasapainohäiriöidensä takia saa kävellä yli sataa metriä yksin. Nykyään hänellä on joka kuukausi käytettävissään yhdeksän edestakaista matkaa keskustaan tai naapurikuntaan Saloon.

Vertaistuen löytäminen ei sekään ole ollut ihan helppoa, koska melkein kaikki Alzheimeria sairastavat ovat 20–40 vuotta vanhempia kuin Ben-Markus. Muistiliiton tapaamisissa ja kursseilla hän on aina porukan nuorin. Yli 85-vuotiaista 15–20 prosentilla on Alzheimer, mutta työikäisillä sairaus on harvinainen.

Alzheimerin taudin kaikkia syntysyitä ei tiedetä, eikä taudin kulkua osata kovin hyvin ennustaa. Tauti voi pysyä vuosia samassa vaiheessa tai pahentua yhtäkkiä. Ben-Markus arvelee, että hänen aivoinfarktinsa antoivat vauhtia sairaudelle, joka olisi muuten ehkä puhjennut myöhemmin. 

Nyt Ben-Markus syö taudin etenemistä hidastavaa jarrulääkettä sekä muistilääkettä. Tasapainohäiriöitä on edelleen, mutta vapina on lääkkeiden ansiosta lakannut. Jarrulääkityskin vaikuttaa toimivan.

Voi myös hyvin olla, että Ben-Markuksen elinaikana saadaan kehitettyä uusia, yhä tehokkaampia lääkkeitä Alzheimeriin.

– Varrotaan nyt ja katsotaan, mitä tapahtuu. Olen päättänyt pistää hanttiin tosi kovasti ja elää ainakin 150-vuotiaaksi.

Uuden tutkimuksen mukaan persoonallisuus voi heijastua kävelytyyliin.

Nopeatahtista askellusta, laahustusta vai tallustelua – se, millä tavoin kukakin kävelee, voi kertoa yllättävän paljon ihmisen persoonallisuudesta ja hyvinvoinnista.

SOTT-sivusto kertoo tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan kävelytyylin perusteella on mahdollista päätellä, onko ihminen esimerkiksi avoin vai sulkeutunut tai kärsiikö tämä mielenterveyden ongelmista. Toisin sanoen omat fiilikset heijastuvat kävelytyyliin. Laajassa tutkimuksessa verrattiin yli 15 000 eri-ikäisen ihmisen kävelytapaa heidän tekemiin persoonallisuustesteihin.

Lue myös: Vankilatesti paljastaa neljä persoonallisuustyyppiä – mihin kuulut?

Satutaanko sinua haukkumaan aina pikakävelijäksi? Ei se mitään, koska tutkimuksessa todetaan, että nopeasti kävelevät ovat muita todennäköisemmin ekstrovertteja, tunnollisia ja avoimia uusille mahdollisuuksille. Vaikka vanhuuden myötä askellus yleensä hidastuu, tutkimuksessa selvisi, että hyvin ekstroverttien ihmisten kävelynopeus ei hidastunut yhtä paljon kuin muiden.

Hitaasti jo nuorena kävelevät puolestaan osoittautuivat olemaan yleensä neuroottisia tavalla tai toisella. Heidän mielenterveytensä oli muutenkin heikompi kuin muiden ja riskit esimerkiksi dementiaan olivat korkeampia kuin nopeasti kävelevillä.

Ei kuitenkaan hätiä, vaikka nyt alkaisi mietityttää, käveleekö erityisen hitaasti tai oudosti muihin verrattuna. Kävelytyylinsä voi myös valita, ja sen avulla voi vaikuttaa omiin tuntemuksiinsa ja fiiliksiinsä, eikä vain toisin päin. Jos vaikkapa aamulla väsyttää ja harmaa ilma tuntuu masentavalta, kannattaa päättää kävellä reippaasti ja iloisesti työpaikalle – silloin olokin muuttuu iloisemmaksi!