Käyttääkö läheisesi alkoholia niin, että se pilaa joulun kaikilta? Siitä pitää puhua asianomaisen kanssa, mieluummin etukäteen ja nätisti. Tässä viisi vinkkiä, miten suhtautua joulupöydän liikakäyttäjiin.

Joulu tarkoittaa kauniita hetkiä sukulaisten ja läheisten kanssa, mutta joillekin siitä voi tulla ihan muuta. Se voi mennä pilalle, kun alkoholia liikaa käyttävä sukulainen humaltuu kesken jouluillallisen.

Mikä rooli alkoholilla on joulupöydässä?

Kohtuukäyttäjienkin kulutus voi kasvaa pitkien pyhien aikaan. Tarve juoda voi korostua, sillä on niin paljon odotuksia ja muistoja, ehkä kipeitäkin.

Toipuvien, juomisen lopettaneiden ja asian kanssa jo tasapainoon päässeitten alkoholiriippuvaisten kanssa joulupöydän alkoholijuomat eivät välttämättä ole mikään kysymys. Toisin on niiden kohdalla, jotka ovat vasta äskettäin lopettaneet.

– Jos joku on juuri yrittämässä raitistua – tai edes vähentää – tilanne voi olla hyvinkin herkkä. Yhdessäoloon ja jouluun voi liittyä retkahdusvaara elleivät muut osaa antaa tarvittavaa tukea, A-klinikkasäätiön kehittämisjohtaja Ari Saarto sanoo.

– Tällaiselta alkoholiongelmaiselta voi kysyä ennen pyhiä tuleeko hänelle liian kova kiusaus, jos tilaisuudessa tarjoillaan myös alkoholia. Jos vastaus on myöntävä, on hyvä sopia yhdessä miten kiusaus voidaan välttää. Viime kädessä henkilön pitää itse miettiä, onko se oikea paikka olla, jos retkahdus on todennäköinen.

Sitten on niitä liikakäyttäjiä, jotka eivät ole edes harkinneet vähentävänsä. Aina lähtee lapasesta. Voi alkaa rettelöinti ja hölmöt puheet: satatuhatta suomalaista kantaakin HS:n mukaan geenivirhettä, joka altistaa rähinäkännille. 

Näin liikaa juovaan läheiseen voi suhtautua jouluna – Saarto antaa 5 asiantuntijavinkkiä:

1. Älä korosta alkoholin roolia – etenkin jos olet isäntä tai emäntä

Katso, että tarjolla on alkoholin lisäksi myös alkoholittomia juomia. Menun voi rakentaa myös muun kuin jouluoluiden ja viinien ympärille. Jos tiedetään, ettei joku juo alkoholia, tarjoa hänelle vaikka samannäköisiä alkoholittomia juomia kuin muillekin. Älä tee siitä numeroa. Älä korosta tai tyrkytä alkoholia, ylipäänsäkään se ei saa olla pääasia, vaan vain palanpainike. Tärkeitäkin tilaisuuksia voi juhlistaa niin, että skoolattavana on muutakin kuin alkoholia.

Vaikka varsinaista ongelmaa alkoholin kanssa ei olisikaan, myös huonommin sitä sietävät vanhukset ja muut vähän tai ei ollenkaan käyttävät arvostavat hyvää holitonta tarjoilua.

2. Ennakoi ja keskustele

On ongelma, jos toimitaan alkoholin ehdoilla. Joulupöydässä seura on usein tuttua, ja yhteisistä pelisäännöistä pitää voida sopia yhdessä. Ei ole epäkorrektia pyytää helposti liikaa juovalta läheiseltä, että kiinnittäisi huomion siihen, kuinka paljon juo. Tämän voi sanoa nätisti ja perustellusti, ehdottomasti etukäteen. Liikakäytöstä voi puhua vaikka näin: "Voisitko katsoa alkoholin käyttöäsi jouluna? Se saa sinussa aikaiseksi asioita, jotka eivät oikeasti ole sinun piirteitäsi." Anna esimerkkejä asioista, joita hän tekee alkoholin vaikutuksen alaisena.

Joillekuille voi tästä tulla aluksi paha mieli, mutta siitä huolimatta läheisen pitää pystyä sanomaan asiasta. Muuten sama käsikirjoitus vain toistuu, ja liikakäyttö jatkuu.

3. Oma alkoholinkäyttösi vaikuttaa myös toisiin

Kaikki päättävät itse, kuinka paljon milloinkin alkoholia nauttivat, olivat sitten kohtuukäyttäjiä, liikakäyttäjiä tai raittiita. Mutta kannattaa muistaa, että kohtuukäyttäjäkin saattaa omalla alkoholinkäytöllään altistaa juomaan liikaa myös niitä, jotka yrittävät vähentää tai olla juomatta. Silloin kärsii lopulta koko pöytäseurue.

4. Pyyntö rajoittaa juomista ei ole itsekäs eikä väärin

Jos on itse huolestunut tulevan yhteisen joulun kulusta, on tuskin ainoa. Liian päihtynyt pilaa joulun kaikilta. Jos asiaa aletaan puida vasta kesken illallista ja kaikkien edessä, se voi jopa pahentaa juomista ja pilata koko juhlatunnelman. Keskustelulle on hyvä etsiä luontevampi aika ja paikka – jolloin keskustelukumppaninkin pää on selvä.

Jos joulua on tulossa viettämään uusi kumppani, hänelle voi hyvin kertoa etukäteen, jos jollain joulunviettäjistä on vaikea suhde alkoholiin. Silloin asiasta ei tarvitse tehdä numeroa itse joulunvietossa.

5. Voit tarvittaessa kieltäytyä viinaisesta seurasta

Jos sinua todella ahdistaa läheisesi alkoholinkäyttö pyhinä eikä ennakoiva keskustelukaan auta, sinulla on oikeus valita viettää joulusi muualla.

6. Tarkkana etenkin lasten seurassa

Lastenkaan takia alkoholin rooli ei saa korostua jouluna. Selkeä humaltuminen ei sovi, ja jos joku alkaa käyttäytymään huonosti alkoholin vaikutuksen alaisena, viimeistään isäntäväellä on velvollisuus ja oikeus puuttua tilanteeseen. Lasten – ja kaikkien muidenkin – takia.

Lisätietoa ja neuvoja alkoholinkäyttöön liittyvistä ongelmista saa osoitteesta Päihdelinkki.fi.

Otsikkoa muokattu 14.12.2015.

parempi erillään

Miten toimia, kun joulupöydässä on alkoholisti? 5 asiantuntijavinkkiä

Alkoholistivanhempien lapsena voin kertoa, ettei mikään auttanut, joulut menivät säännönmukaisesti pilalle. Jos alkoholinkäytöstä yritti etukäteen keskustella, vastaus oli ivanaurua, mitätöimistä tai kiukunpuuska. Aloin jo murrosiässä paeta joulunviettoon raittiiden sukulaisten luo enkä sen jälkeen ole ainakaan aattoani vanhemmilleni uhrannut. Eivät siis ole vanhempani koskaan viettäneet joulua lastenikaan seurassa. Alkoholistia ei voi muuttaa, mutta voi järjestää oman elämänsä paremmin päin.
Lue kommentti

Muistisairaudet eivät kosketa vain ikääntyneitä. ”Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli”, Kemiönsaarella asuva Ben-Markus Hellbom kertoo, miltä tuntui saada diagnoosi nelikymppisenä. 

Myöhemmin ajateltuna Ben-Markus Hellbomin, 50, muisti reistaili jo ennen diagnoosia. Hellanlevyt ja kahvinkeitin jäivät päälle ja ovi tuli lukittua, vaikka avaimet olivat sisällä.

Unohtelu ei kuitenkaan saanut Hellbomia hakeutumaan tutkimuksiin, vaan törmäily. 

Ben-Markus sai nelikymppisenä kaksi aivoinfarktia peräkkäisinä vuosina, 2010 ja 2011. Kummankin infarktin jälkeen hän opetteli uudelleen puhumaan. Toipuminen eteni muuten hyvin, mutta vapina ja pahat tasapainohäiriöt vaivasivat. 

– Tasapaino lähti niin, että olin sinisenä ja keltaisena mustelmista koko ajan, Ben-Markus kertoo. 

Vaikka aikaa kului, ovenkarmeihin ja kaikkeen muuhun mahdolliseen törmäileminen jatkui. Lopulta Ben-Markus ohjattiin neurologin tutkittavaksi. 

– Minulla on sellainen mielikuva, että hän arvasi, mistä on kyse. 

Ben-Markuksen pää kuvattiin, mutta kuvissa ei näkynyt mitään erityistä. Selkäydinnäytteessä sen sijaan oli tietty arvo vinksallaan. Alkoi hahmottua, että Ben-Markusta vaivasi Alzheimerin tauti – oli luultavasti vaivannut jo useamman vuoden. 

Lopullinen diagnoosi tuli, kun Ben-Markus oli 45-vuotias. 

– Arvasin, että jotakin on pielessä, mutta kyllä se järkytyksenä tuli. 

Tieto oli helpottava, mutta myös masentava. Diagnoosi oli kova paikka myös Ben-Markuksen vaimolle ja parin viidelle lapselle, joista nuorin oli alle kouluikäinen.

”Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!”

Edellä aikaansa

Samana päivänä, kun Ben-Markus sai diagnoosin, hän meni kertomaan uutiset kahdeksankymppiselle äidilleen. 

– Sanoin, että älä nyt murehdi, poikasi on kerrankin 20 vuotta edellä aikaansa!

Nykyään Ben-Markus ajattelee, että Alzheimer on ainakin helpompi sairaus kuin raju syöpä. Taudin kanssa on välillä vaikeaa, mutta sellaista ei Ben-Markuksen mielestä kannata harmitella, mistä ei pääse eroon. 

Arjessa sairaudesta on kaikenlaista pientä harmia. Esimerkiksi kerran Ben-Markus aikoi juoda maitolasillisen, mutta kaatoikin lasin sijasta maidon viemäriin. Vasta kun maitolitran viimeiset tipat putoilivat tiskialtaaseen, tuli mieleen, että mitähän olen tekemässä. 

– Nimien muistaminen on vaikeaa, samoin vuosilukujen hahmottaminen. Paremmin tosin muistan taaksepäin kuin eteen, Ben-Markus kertoo.

– Totta kai se turhauttaa, mutta nämä ovat kuitenkin pieniä asioita. 

Nykyään kotona on liesivahti, ja kahvinkeitin on mallia, joka menee itsestään pois päältä tiputettuaan tietyn määrän kahvia suoraan termospulloon. 

16 tunnin työpäivät vaihtuivat sohvalla istumiseen

Ben-Markus on aina ollut kova tekemään töitä. Hänen vanhemmillaan oli aikanaan oma yritys, ja Ben-Markus hoiti jo kahdeksanvuotiaana pieniä työtehtäviä iltapäivisin ennen läksyjen tekoa.

Isona hänestä tuli sisustaja. Niin arkkitehtitoimiston leivissä kuin omassa yrityksessäkin päivät venyivät helposti 12–16-tuntisiksi. Diagnoosin saadessaan Ben-Markus oli uransa huipulla.

– Oli selvä homma, että menen eläkkeelle. Olisi tehnyt mieli tehdä töitä vielä, mutta se kariutui. 

Sairaus on herpaannuttanut Ben-Markuksen keskittymis- ja aloitekykyä merkittävästi. Joinain päivinä tuntuu, että kone ei kerta kaikkiaan käynnisty ja mihinkään ei pysty ryhtymään.  

– Sillä ei onneksi ole mitään väliä. Jos ei lähde, niin sinä päivänä en tee mitään.

Joka aamu Ben-Markus kuitenkin herää kuuden aikoihin, kun vaimo nousee töihin lähteäkseen. Aamutoimien lomassa hän kuuntelee Aki Linnanahdetta sekä Minna Kuukkaa radio Novalta. 

Joskus koko päivä menee keittiön sohvalla istuen ja radiota kuunnellen. 

Muistisairas kyttää toista

Ben-Markus asuu pienessä Kemiönsaaren kunnassa.

– Siitä olen kiitollinen, että täällä on aina joku, joka tulee käymään tai soittaa, hän sanoo.

”Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.”

Naapurissa asuu toinen muistisairas, hänkin vasta 58-vuotias. Ben-Markus ja naapuri ”kyttäävät” vuoroin toisiaan, käyvät juttelemassa. 

Muutenkin naapurusto on mukava. Ben-Markus toimii joutessaan eräänlaisena apulaistalkkarina, käy poraamassa naapureille hyllyä seinille ja rasvaamassa lukot. 

Vaikka naapurit pitävät yhtä, kaveripiiriä sairastuminen karsi. 

– Huomasin, ketkä ovat ystäviä ja ketkä eivät. Se karsi aika ison joukon pois, mutta ei harmita.

Vaikea ennustaa

Kuten useimmat pitkäaikaissairaat, Ben-Markus on saanut osansa byrokratiasta. Sairaseläkkeelle pääseminen vaati kuukausikaupalla odottelua ja kymmeniä lausuntoja. Avun saaminen kunnalta oli vaikeaa, koska nelikymppinen muistisairas oli uusi juttu myös kunnalle. 

Työelämän lisäksi Ben-Markus joutui luopumaan ajokortista. 

– Se oli vaikeaa ensimmäisen vuoden, kun maaseudulla asutaan. 

Kotoa keskustaan on 13,5 kilometriä, ja Ben-Markus ei tasapainohäiriöidensä takia saa kävellä yli sataa metriä yksin. Nykyään hänellä on joka kuukausi käytettävissään yhdeksän edestakaista matkaa keskustaan tai naapurikuntaan Saloon.

Vertaistuen löytäminen ei sekään ole ollut ihan helppoa, koska melkein kaikki Alzheimeria sairastavat ovat 20–40 vuotta vanhempia kuin Ben-Markus. Muistiliiton tapaamisissa ja kursseilla hän on aina porukan nuorin. Yli 85-vuotiaista 15–20 prosentilla on Alzheimer, mutta työikäisillä sairaus on harvinainen.

Alzheimerin taudin kaikkia syntysyitä ei tiedetä, eikä taudin kulkua osata kovin hyvin ennustaa. Tauti voi pysyä vuosia samassa vaiheessa tai pahentua yhtäkkiä. Ben-Markus arvelee, että hänen aivoinfarktinsa antoivat vauhtia sairaudelle, joka olisi muuten ehkä puhjennut myöhemmin. 

Nyt Ben-Markus syö taudin etenemistä hidastavaa jarrulääkettä sekä muistilääkettä. Tasapainohäiriöitä on edelleen, mutta vapina on lääkkeiden ansiosta lakannut. Jarrulääkityskin vaikuttaa toimivan.

Voi myös hyvin olla, että Ben-Markuksen elinaikana saadaan kehitettyä uusia, yhä tehokkaampia lääkkeitä Alzheimeriin.

– Varrotaan nyt ja katsotaan, mitä tapahtuu. Olen päättänyt pistää hanttiin tosi kovasti ja elää ainakin 150-vuotiaaksi.

Uuden tutkimuksen mukaan persoonallisuus voi heijastua kävelytyyliin.

Nopeatahtista askellusta, laahustusta vai tallustelua – se, millä tavoin kukakin kävelee, voi kertoa yllättävän paljon ihmisen persoonallisuudesta ja hyvinvoinnista.

SOTT-sivusto kertoo tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan kävelytyylin perusteella on mahdollista päätellä, onko ihminen esimerkiksi avoin vai sulkeutunut tai kärsiikö tämä mielenterveyden ongelmista. Toisin sanoen omat fiilikset heijastuvat kävelytyyliin. Laajassa tutkimuksessa verrattiin yli 15 000 eri-ikäisen ihmisen kävelytapaa heidän tekemiin persoonallisuustesteihin.

Lue myös: Vankilatesti paljastaa neljä persoonallisuustyyppiä – mihin kuulut?

Satutaanko sinua haukkumaan aina pikakävelijäksi? Ei se mitään, koska tutkimuksessa todetaan, että nopeasti kävelevät ovat muita todennäköisemmin ekstrovertteja, tunnollisia ja avoimia uusille mahdollisuuksille. Vaikka vanhuuden myötä askellus yleensä hidastuu, tutkimuksessa selvisi, että hyvin ekstroverttien ihmisten kävelynopeus ei hidastunut yhtä paljon kuin muiden.

Hitaasti jo nuorena kävelevät puolestaan osoittautuivat olemaan yleensä neuroottisia tavalla tai toisella. Heidän mielenterveytensä oli muutenkin heikompi kuin muiden ja riskit esimerkiksi dementiaan olivat korkeampia kuin nopeasti kävelevillä.

Ei kuitenkaan hätiä, vaikka nyt alkaisi mietityttää, käveleekö erityisen hitaasti tai oudosti muihin verrattuna. Kävelytyylinsä voi myös valita, ja sen avulla voi vaikuttaa omiin tuntemuksiinsa ja fiiliksiinsä, eikä vain toisin päin. Jos vaikkapa aamulla väsyttää ja harmaa ilma tuntuu masentavalta, kannattaa päättää kävellä reippaasti ja iloisesti työpaikalle – silloin olokin muuttuu iloisemmaksi!