Vähän tekisi mieli, ei auta. Kuva: Shutterstock
Vähän tekisi mieli, ei auta. Kuva: Shutterstock

Joulu lähestyy ja alkaa tehdä mieli lapata napaan yhtä sun toista. Kinkkua. Rosollia. Kalaa. Laatikoita. Suklaata! Näin mielitekoja voi yrittää hillitä.

Pöydällä odottaa suklaalevy. Se nököttää siinä aivan yksin, joku on sen siihen hylännyt. Jos nyt ihan pari palaa? Ei, itse asiassa tekisi mieli kiskaista koko levy!

Tuttu tunne?

Mielitekoja voi yrittää hillitä esimerkiksi mindfulnessin keinoin. Tietoinen syöminen, siitä on kyse.

– Ideana on palauttaa syömiseen maalaisjärki ja oppia tunnistamaan oikea nälän tunne, painonhallintaan erikoistunut ravitsemusterapeutti Anette Palssa on kertonut Me Naisille.

Tietoisessa syömisessä ihmisen nälkä jaetaan seitsemään eri osanälkään. Osa niistä perustuu mielitekoihin. Aistihimoista voi esimerkiksi syntyä niin sanottu silmän ja nenän nälkä.

Tärkeää olisi oppia tunnistamaan ne tilanteet, joissa syö mielihyvän eikä kehon nälän vuoksi.

Etenkin joulun aikaan aistejamme pommitetaan visuaalisilla ärsykkeillä. Ja kuinka moni todella syö joulupöydässä vain sen verran kuin välttämättömästi tarvitsee selvitäkseen toimintakykyisenä?

Tahdonvoima ei yksin riitä, tarvitaan niksejä. Pahaan tilanteeseen voi kokeilla myös näitä Red-sivuston vinkkejä:

Käytä mielikuvitusta. Mieliteko yltyy jo, kun kuvittelee ihanan joulukinkun tuoksun ja murean koostumuksen kitalaessaan. Plymouthin yliopiston tutkimuksen mukaan mieliteot vähenivät, kun nälkäisiä ihmisiä pyydettiin kuvittelemaan itsensä ihanalle metsäkävelylle linnunlaulun sekaan. Pois mielestä, kinkku!

Omaa ruokafiilistelyä voi yrittää häiritä kokeellisella DVN-tekniikalla (Dynamic Visual Noise), jossa erikoiset pistekuviot alitajuisesti vaikuttavat aivoissa niin, että ruuan himo vähenisi. Tähän on sovelluskin.

Tai sitten: Tee jotain käsilläsi. Sellaista, joka vaatii yhteispeliä silmiltä ja käsiltä. Vaikka sitten näppäimistön naputtelua (tai ehkä jouluna mieluummin ahjojen avaamista). Haaveilu ruuasta häiriintyy.

Jos tämä kaikki epäonnistuu, ei auta kuin antaa mennä ja syödä. Ehkä se ei ole jouluna niin justiinsa?

Liikkuminen voi ehkäistä masennusta ja helpottaa sen oireita. Jo pienikin määrä vaikuttaa.

Moni aktiivinen liikkuja sen tietää: sopivasti rankan treenin jälkeen olo on parhaimmillaan euforinen. Hikoiluttavan session jälkeen tuntuu, kuin seisoisi hieman suorempana. Mielessä yleensä vauhdilla liikehtivät ajatukset rauhoittuvat. Tuntuu siltä, kuin maailma jäsentyisi pääkopassa hieman paremmin.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa. Vaikutus on tunnettu ja tunnistettu tutkimuksissakin pitkään.

Erityisesti aerobisen liikunnan hyödyistä on olemassa runsaasti tutkimustietoa. Tulokset ovat niin vakuuttavia, että sopivasti sydäntä sykähdyttävää liikuntaa, kuten kävelyä, juoksua, uintia ja pyöräilyä, suositellaan itsehoidoksi myös masennukseen.

Liikunnan hyvää oloa synnyttävä vaikutus ei ole pelkästään urheiluhullujen urbaania legendaa.

Tutkijoiden mukaan aerobinen liikunta voi parhaimmillaan aidosti auttaa masennuksessa. Mutta miten on lihaskuntoliikunnan laita?

Useita eri tutkimuksia yhdistelevä tuore amerikkalaisselvitys kertoo, että aerobisen liikunnan lisäksi ihan puhdas punttien nostelu voi toimia masennuksen hoidossa. Selvityksen mukaan lihaskuntoharjoittelu voi lieventää masennusoireita ja kohottaa mielialaa merkittävästi.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa käytiin läpi 33 eri tutkimusta, joihin osallistui yhteensä liki 2000 eri-ikäistä miestä ja naista. Tutkimusten mukaan lihasten treenaaminen on hyödyllistä kaikenikäisille sukupuoleen katsomatta.

Kuinka paljon kannattaa liikkua?

Tutkijoilla ei ole vielä antaa tarkkaa liikuntamäärää, josta olisi hyötyä masennuksen hoidossa. Hyvänä yleisohjeena voi kuitenkin pitää esimerkiksi liikuntapiirakkaa.

Tärkeintä on, että liikkuu.

Selvityksen ehkä kaikista mukavin havainto on se, että treenaaminen kohentaa mielialaa riippumatta siitä, kuinka paljon lihakset oikeasti kasvavat. Ei siis tarvitse omistaa elämäänsä liikunnalle, jotta saisi oman osansa treenaamisen hyvistä vaikutuksista. Tärkeintä on, että liikkuu.

Tämä havainto tukee muitakin viimeaikaisia tutkimuksia, joiden mukaan jo pienikin aktiivisuus edistää terveyttä.


Mistä liikunnan mielialaa kohentava vaikutus kumpuaa?

Tutkimuksen johtaja Brett Gordonin mukaan vaikutus on todennäköisesti yhdistelmä fysiologisia ja sosiaalisia syitä.

Todennäköisesti yksi syistä siihen, että liikunta kohottaa mielialaa piilee siinä, että harrastuksen avulla elämäänsä saa uusia, tsemppaavia ihmissuhteita. Positiivisten ihmissuhteiden on moneen kertaan huomattu tepsivän hoidoksi masennukseen.

Finni, tuo nuoruusmuistoista niljakkain, on yhä useammin myös aikuisen riesa. 

Otsassa, suun ympärillä, leuassa ja nenässä, toki. Mutta miksi finnejä tulee joskus pakaroihin? Korvaan! Nenän sisäpuolelle! Ja miksi kivuliaimmat finnit ovat juuri hölmöimmissä paikoissa?

Ihotautilääkäri Anna Haahtela Mehiläisestä valaisee, että finni voi ilmestyä mihin tahansa, missä on ihohuokonen, joka voi tukkeutua ja tulehtua.

– Jalkapohjissa ja käsissä en ole finnejä nähnyt, mutta kaikkialla muualla kyllä. 

Pakaroiden ihon rakenne on monilla jo valmiiksi näppyläisyyteen taipuvaista, pilari-keratoosimaista. Silloin huokosten tukkeumia ja tulehduksia tulee helpommin. Usein pakaran näppylä on karvatupen tulehdus, joka voi levitä ja olla hyvin kipeä. Nenä taas on tyypillistä aknealuetta. Sen iho on kireää, joten finni aiheuttaa kovaa painetta ja kipua.

– Myös päänahkaan voi tulla hyvin kipeitä finnejä. Useammin miehille, mutta kyllä naisillekin, Haahtela sanoo.

Kaikkihan sitä tekevät

Mistä se sitten kertoo, jos aikuisella naisella on finnejä? Haahtelan mukaan aikuisiän akne on yleistynyt voimakkaasti. Tarkkaan ei tiedetä, miksi.

– Stressi on yksi tekijä, mutta taustalla on muitakin syitä. Huonosta hygieniatasosta tai epäterveellisestä ruokavaliosta aikuisiän akne ei kerro. Tehokkaita lääkkeitä on, ja aknea kannattaa hoitaa.

Haahtela tarkoittaa esimerkiksi akneen käytettäviä lääkegeelejä tai e-pillereitä: puristelua ei lasketa hoidoksi. Finnejä kielletään aina puristelemasta, vaikka kädellisen on lähes mahdotonta olla nypeltämättä ihoaan. Haahtela toteaa sortuvansa puuhaan itsekin.

– Kaikkihan niitä puristelevat, joten ehkä on parempi neuvoa ihmisiä tekemään sitä puhtain käsin ja varovaisesti. Puristelusta varoitellaan siksi, että aggressiivisella kotikirurgialla ja liian kovalla puristamisella voi saada aikaan arven. Kosmetologilla käynti voi joskus olla hyvä idea – ammattilaisella kun ei liity asiaan samanlaista tunnetilaa.