Ääh, mutta kun ei jaksaisi! Kuva: Shutterstock
Ääh, mutta kun ei jaksaisi! Kuva: Shutterstock

Jahkailu voi olla huonompi tapa kuin tiedätkään. On keinoja päästä siitä eroon.

Viime hetken lähestyessä huomaat pistäväsi kaiken energiasi kylpyhuoneen järjestelyyn. Kotona odottaa siivousurakka, mutta jäät tunneiksi pyörimään kauppoihin ja kahviloihin. Vino pino laskuja odottaa maksajaansa, ja saa odottaakin, sillä nyt on hyvä hetki katsoa välistä jääneet jaksot Netflixistä. Tiedät, että pystyt tekemään esitelmän yön pikkutunneilla, joten miksi stressata siitä nyt.

Kuulostaako tutulta?

Tunnistamalla oman jahkailijatyyppisi pystyt puuttumaan ongelmaan tehokkaammin.

Fastcompanyn artikkelissa luetellaan viisi eri viivyttelijätyyppiä ja ratkaisut näihin pulmiin. Lähinnä ärsyttävältä kuulostavan paheen takana saattaa piillä suurempiakin ongelmia. Artikkelissa viitataan tutkimukseen, jonka mukaan viivytteleminen on yhteydessä muun muassa korkeampaan stressiin, masennukseen, väsymykseen ja jopa työttömyyteen. Mikä viivyttelijätyyppi sinä olet? 

1. Perfektionisti

Perfektionisti haluaa viimeiseen asti välttää virheitä ja niistä nolostumista. Hän hinkkaa liikaa yksityiskohtia ja vatvoo niin, etteivät asiat valmistu ajallaan. Loppusuoralla iskee kiire, ja virheitä syntyy auttamatta.

2. Teeskentelijä

Teeskentelijä pelkää yli kaiken näyttävänsä epäpätevältä muiden silmissä. Usein näin käy silloin, kun muita ihmisiä on vaikea miellyttää, ja mikään ei tunnu riittävän. Teeskentelijä luulee, ettei pysty omilla teoillaan vaikuttamaan mihinkään. Tätä ilmiötä kutsutaan opituksi avuttomuudeksi.

3. Välttelijä

Tylsää tai epämiellyttävää työtä vältellään yksinkertaisesti siksi, ettei sitä tarvitsisi tehdä. Itseään on vaikea motivoida tekemään jotain, mikä ei kiinnosta tippaakaan.

4. Lamaantuja

Joskus hoidettavien hommien lista saattaa tuntua loputtomalta. Silloin et yksinkertaisesti tiedä mistä aloittaa, joten jätät koko homman sikseen.

5. Matti Myöhänen

Ihmiset, jotka uskovat työskentelevänsä parhaiten paineen alaisena, odottavat usein kunnes ovat selkä seinää vasten. Jos tämä tekniikka on aikaisemmin toiminut, on heidät käytännössä palkittu viivyttelystä.  

Kuinka lopettaa viivyttely? Kokeile näitä vinkkejä (ihan saman tien!)

Arvioi, miten tarpeellinen tehtävä on. Jos viivyttelet liian suuren tai epämiellyttävän työtaakan edessä, voit pysähtyä miettimään, onko kyseinen tehtävä pakollinen. Voitko esimerkiksi vähentää turhia työvaiheita tai delegoida tehtävän jollekin muulle? Ytimekkääseen tehtävälistaan on helpompi käydä käsiksi.

Jaa homma vaiheisiin. Epävarmuus lisää viivyttelyä. Siksi onkin tärkeää luoda selkeät askelmerkit, joita on vaivatonta seurata. Kun listaat vaiheet ja aikarajat, milloin ne pitää saavuttaa, ei edessä oleva tehtävä tunnukaan enää niin vaikealta.

Sitoudu. Tee itsellesi selväksi mitä olet tekemässä ja miksi. Parempi ymmärrys auttaa sinua sitoutumaan ja motivoitumaan tehtävän tekemiseen.

Ota pieni askel. Vaikka kyseessä olisi vain aiheen googlailu tai projektin järjestely, auttaa sekin jo tehtävässä eteenpäin. Vitkuttelu helpottaa, kun pakotat itsesi saamaan edes jotain pientä aikaiseksi.

Tee asiasta kiireellinen. Kun asia on kiireellinen, tartut siihen helpommin. Aseta esimerkiksi ensimmäiselle luonnokselle oma aikaraja. Sen ei tarvitse olla täydellinen, kunhan saat jotain aikaiseksi. Toinen vaihtoehto päästä alkuun on asettaa ajastin soimaan ja työskennellä esimerkiksi vartin pätkissä. 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle, arvioi psykoanalyytikko Elina Reenkola.

Häpeä on tunne, joka on meistä useimmille valitettavan tuttu. Olennaisuudestaan huolimatta sitä on hankala nähdä millään lailla positiivisena tunnetilana. Jotain hyvääkin häpeässä silti on.

– Lievä häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa, sanoo häpeämistä tutkinut psykoanalyytikko Elina Reenkola.

”Häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa.”

Reenkolan mukaan häpeä johtuu sisäisestä ristiriidasta minän ja erilaisten ihanteiden välillä. Jos siis emme toimi tai onnistu jossain asiassa niin kuin mielestämme pitäisi, tunnemme häpeää.

Vaikka häpeä onkin tärkeä osa meitä, sen ytimessä oleva pelko hyväksynnän ja rakkauden puutteesta ei tunnu kovin tarpeelliselta.

– Valitettavan usein häpeä lamaannuttaa ja aiheuttaa tuskaa. Mokaamisen pelko estää toteuttamasta itseään ja unelmiaan, Reenkola sanoo.

Reenkolan mukaan naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle.

– Se voi johtua muun muassa siitä, että naisia ja tyttöjä on alistettu ja nöyryytetty yhteiskunnassa niin pitkään. Naisen anatomiaan liittyy myös monia intiimejä asioita, joita ei voi hallita, kuten kuukautisvuoto, raskaus, maidon valuminen rinnoista ja vaihdevuodet. Vaikka ne ovat luonnollisia, niiden hallitsemattomuus tekee niistä jotenkin häpeällisiä.

Häpeälle kannattaa altistaa itsensä

Epämiellyttävyydestään huolimatta häpeää ei pidä pakoilla. Pelottavien asioiden tekeminen saattaa auttaa pääsemään pahimmasta häpeän tunteesta eroon.

– Uskon, että häpeälle kannattaa jossain määrin altistaa itsensä. Minäkin pelkäsin pitkään julkista puhumista ja esiintymistä, mutta olen karaissut itseäni hakeutumalla pelottaviin tilanteisiin, Reenkola sanoo.

Lue torstaina 25.1. ilmestyvästä Me Naiset -lehdestä, miten Elina Reenkola ja kaksi muuta naista ovat kokeneet häpeän omassa elämässään ja miten he ovat päässeet siitä yli.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti