Mitä peilistä näkyy? Ja mitä väliä sillä on? Kuva: Shutterstock
Mitä peilistä näkyy? Ja mitä väliä sillä on? Kuva: Shutterstock

Elämässä on paljon muutakin tekemistä kuin miettiä jatkuvasti sitä, miltä näyttää.

Rakasta kehoasi! Näin kannustavat kehopositiivisuusaatteen löytäneet, sillä elämässä on muutakin tekemistä kuin kärvistellä ulkonäköpaineiden aiheuttamassa tuskassa.

Rakastaminen on kuitenkin aika voimakas ilmaisu, ja hyppäys oman kehonsa ja itsensä vihaamisesta suoraan rakastamiseen ei käy kaikilta noin vain.

Välimuotokin on olemassa. Lauren Gordon kirjoittaa Revelist-sivustolla uudesta ilmiöstä nimeltään kehoneutraalius. Sen idea on, että keho hyväksytään sellaisena kuin se on, mutta asiasta ei tehdä sen kummempaa numeroa. Keskitytään faktoihin ja pidetään tunteet kurissa.

Joitakin kehopositiivisuus saattaa ärsyttää, koska siinäkin ajatukset pyörivät ulkonäön ympärillä. Jos kehopositiivisuus kannustaa ajattelemaan "Olen upea!", kehoneutraaliuteen sopii paremmin hällä väliä -asenne. Kehoaan ei tarvitse laiminlyödä, mutta sen ei tarvitse olla niin merkittävä osa identiteettiä.

Helsingin Sanomat kirjoittaa tuoreessa jutussaan, että ulkonäkö korostuu tällä hetkellä monella elämän osa-alueella ja aiheuttaa ihmisille paineita näyttää tietynlaiselta.

– Voisimme olla itsellemme armollisempia, ettemme ainakaan syyllistyisi siitä, että koemme ulkonäköpaineita. Paineet eivät ole meidän henkilökohtainen syymme, vaan vika on ajassa, työelämää We All -hankkeessa tutkinut uskontotieteen dosentti Mira Karjalainen sanoo lehdelle.

Keho hyväksytään sellaisena kuin se on, mutta asiasta ei tehdä sen kummempaa numeroa.

Välivaihe syömishäiriöisille

Kannattaa ainakin muistaa, että olemme paljon muutakin kuin kehomme. On pidemmän päälle uuvuttavaa miettiä koko ajan, miltä näyttää. Aikaansa ja energiaansa voi ja kannattaa käyttää muuhunkin – vaikka tekemiseen, kokemiseen ja tuntemiseen.

Revelistin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan kehoneutraalius voi olla hyvä välivaihe esimerkiksi syömis- tai kehonkuvan häiriöistä toipuville, sillä se on helpommin saavutettavissa kuin kehon hyväksyminen. Kaikki eivät kuitenkaan pidä ajatusta kehoneutraaliudesta hyvänä, sillä se on askel kauemmas tietoisuudesta omasta itsestään. Keho kuitenkin kulkee mukana päivän jokaisena hetkenä, joten ei kai sitä voi täysin huomiottakaan jättää?

Askel kehoneutraaliuden suuntaan tuskin on kuitenkaan pahitteeksi, jos ottaa mallia kehopositiivisuusaktivisti Michelle Elmanilta.

– Kehoneutraalius on ennen kaikkea sitä, että käyttää vähemmän aikaa kehonsa miettimiseen, eikä anna kehonsa vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä tekee, hän sanoo Revelistille.

Kysely

Miten suhtaudut kehoosi?

Neutraalisti
Neutraalisti
46.1%
Negatiivisesti
Negatiivisesti
42.3%
Positiivisesti
Positiivisesti
11.5%
Ääniä yhteensä: 26
Mites aivot?

Vaihtoehto kehopositiivisuudelle – joko olet kuullut kehoneutraaliudesta?

"Lauren Gordon kirjoittaa uudesta ilmiöstä..." Mun mielestä tää kehoneutraalius oli esim. 80-90-luvuilla vallassa ja moni ystäväni minä mukaan lukien emme tee vartalostamme niin isoa päänvaivaa. Lähinnä on huvittanut tämä nykyajan omaan napaan tuijottaminen, kun loppupeleissä se on vaan kuluttavaa ja senkin ajan olisi voinut käyttää hyödyllisemmin ja henkisiä avuja kehittäen :)
Lue kommentti

Naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle, arvioi psykoanalyytikko Elina Reenkola.

Häpeä on tunne, joka on meistä useimmille valitettavan tuttu. Olennaisuudestaan huolimatta sitä on hankala nähdä millään lailla positiivisena tunnetilana. Jotain hyvääkin häpeässä silti on.

– Lievä häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa, sanoo häpeämistä tutkinut psykoanalyytikko Elina Reenkola.

”Häpeä suojelee meitä ja auttaa muiden huomioimisessa.”

Reenkolan mukaan häpeä johtuu sisäisestä ristiriidasta minän ja erilaisten ihanteiden välillä. Jos siis emme toimi tai onnistu jossain asiassa niin kuin mielestämme pitäisi, tunnemme häpeää.

Vaikka häpeä onkin tärkeä osa meitä, sen ytimessä oleva pelko hyväksynnän ja rakkauden puutteesta ei tunnu kovin tarpeelliselta.

– Valitettavan usein häpeä lamaannuttaa ja aiheuttaa tuskaa. Mokaamisen pelko estää toteuttamasta itseään ja unelmiaan, Reenkola sanoo.

Reenkolan mukaan naiset vaikuttavat olevan miehiä alttiimpia häpeän tuntemiselle.

– Se voi johtua muun muassa siitä, että naisia ja tyttöjä on alistettu ja nöyryytetty yhteiskunnassa niin pitkään. Naisen anatomiaan liittyy myös monia intiimejä asioita, joita ei voi hallita, kuten kuukautisvuoto, raskaus, maidon valuminen rinnoista ja vaihdevuodet. Vaikka ne ovat luonnollisia, niiden hallitsemattomuus tekee niistä jotenkin häpeällisiä.

Häpeälle kannattaa altistaa itsensä

Epämiellyttävyydestään huolimatta häpeää ei pidä pakoilla. Pelottavien asioiden tekeminen saattaa auttaa pääsemään pahimmasta häpeän tunteesta eroon.

– Uskon, että häpeälle kannattaa jossain määrin altistaa itsensä. Minäkin pelkäsin pitkään julkista puhumista ja esiintymistä, mutta olen karaissut itseäni hakeutumalla pelottaviin tilanteisiin, Reenkola sanoo.

Lue torstaina 25.1. ilmestyvästä Me Naiset -lehdestä, miten Elina Reenkola ja kaksi muuta naista ovat kokeneet häpeän omassa elämässään ja miten he ovat päässeet siitä yli.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti