Työmatkojen juokseminen säästäisi aikaa, mutta kun se vaatii niin paljon suunnittelua. Vai vaatiiko?

Siellä ne viipottavat reippaina tien laitaa reput selässä.

Toimistotyöläinen tiiraa juoksijoita bussinsa suojista ja tyynnyttelee omaatuntoaan: kyllä sitä itsekin voisi juosta työmatkansa, mutta kun se on niin hankalaa.

Vaikka eihän se oikeasti ole, tietää espoolainen Noora Iloranta, 31.

Puoli viideltä Noora vaihtaa hameen trikoisiin ja korkkarit lenkkareihin. Avaimet, lompakon ja kännykän hän nakkaa reppuun.

Sitten Noora juoksee. Ja juoksee. Ja juoksee. Matkaa kotiin Espooseen on Helsingistä kaksikymmentä kilometriä.

Tärkein syy työmatkan juoksemiseen on ajansäästö. Matka vie autolla lähes tunnin, ja iltaisin mainostoimistoa johtavan kolmen lapsen äidin on turha haaveilla parin tunnin lenkeistä.

– Juokseminen on minulle psyykkinen harrastus: pääsen lähes meditatiiviseen tilaan, jossa kaikki ulkopuolinen hälvenee. Se on siirtymäriitti työn ja kodin välillä. Puolivälissä huomaan, että olen käynyt työasiat läpi.

Noora juoksee töistä yleensä kerran viikossa. Hän pakkaa juoksuvaatteet, kuulokkeet, juoksukellon ja puolen litran juomapullon reppuun jo edellisenä iltana. Töissä hän hörppii iltapäivällä urheilujuomaa ja syö hedelmän. Läppärin, käsilaukun ja korkkarit hän jättää työpaikalle.

Kertaakaan Noora ei ole turvautunut sateen tai väsymyksen kaltaisiin tekosyihin.

– Minulta kysytään usein, miten jaksan juosta. Vastaan, että muuten en jaksaisi.

Vinkit työmatkajuoksijalle

1. Juo paljon vettä pitkin iltapäivää. Niin pärjäät lenkillä vähemmälläkin vesimäärällä. Välipala kannattaa syödä ajoissa, jotta vatsassa ei hölsky.

2. Osta istuva juoksureppu. Repussa pitäisi olla ainakin lannevyö ja hengittävä selkäosa. Sopivan löytää vain
sovittamalla.

3. Suunnittele juoksu niin, ettet joudu raahaamaan paljon tavaraa. Säilytä töissä esimerkiksi jakkua ja korkokenkiä.

4. Tarkista sääennustus ja pakkaa reppu jo edellisenä iltana, jotta et keksi aamulla enää tekosyitä.

5. Jos juokset töihin, laittaudu vasta perillä.

Naisilla kun on kuukautiskivut ja synnytykset, on kipukynnyksemmekin luonnollisesti korkeampi kuin miehillä. Näin usein väitetään. Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda kumoaa myytin.

Ihmisen kipukynnys on eri asia kuin kivunsietokyky. Kun laitat käden jääpaloja täynnä olevaan vesiastiaan, alat jonkin ajan kuluttua tuntea epämiellyttävää tunnetta, sitten kipua.

Se hetki, kun tunnet ensimmäisen kerran kipua = kipukynnyksesi.

Jatkat käden pitämistä vedessä, kunnes et enää kestä ja joudut ottamaan käden pois = maksimi kivunsietokykysi.

–Vaikka toisin luullaan, naisten kipukynnys ei ole luonnostaan korkeampi kuin miehillä, sanoo lääkäri, kipututkija ja dosentti Helena Miranda.

”Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin.”

–Naisten kipua ei vain oteta yhtä vakavasti kuin miesten. Naisten kroonista kipua vähätellään ja alihoidetaan terveydenhuollossa herkemmin. On myytti, että naisen pitäisi kestää kipua paremmin, koska hän kokee kuukautis- ja synnytyskipuja, Miranda sanoo.

Todellisuudessa naiset ovat kipututkijan mukaan miehiä herkempiä kivulle, koska esimerkiksi estrogeeni voi lisätä kipuherkkyyttä ja mieshormoni testosteroni puolestaan suojata siltä.

–Sukupuolieroja esiintyy myös aivojen kyvyssä käsitellä kipua, koska opioidireseptorit miesten ja naisten aivoissa toimivat eri tavalla, Miranda kertoo.

Kitsastelua kipulääkkeissä?

Naiset ovat usein miehiä vuolaampia puhumaan. Tutkimusten mukaan miesten on naisia vaikeampi ilmaista ääneen esimerkiksi kipuaan.

–Tämä johtaa siihen, että lääkärit tulkitsevat usein miesten kivun todellisemmaksi kuin naisten, Helena Miranda sanoo,

”Naisille määrätään vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia.”

Asenteet saattavat vaikuttaa esimerkiksi leikkausten jälkihoitoon.

–Tilastojen mukaan naisille määrätään leikkausten jälkeen vähemmän kipulääkkeitä ja enemmän rauhoittavia kuin miehille. Ajatellaan, että naisten oireet johtuvat enemmän ahdistuksesta kuin kivusta.

Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda on kirjoittanut kirjan Ota kipu haltuun (Otava 2016).

 

Bakteereita voi joutua vääriin paikkoihin sooloseksissäkin. 

Moni tietää, että virtsatietulehdusten ehkäisemiseksi seksin jälkeen on hyvä hipsiä pikimmiten vessaan. Tyydyttävän seksin jälkeen ei aina tekisi mieli heti nousta ja lähteä pissalle, mutta jos on kokenut joskus oikein kivuliaan virtsatietulehduksen, motivaatio on lopulta helppo löytää.

Virtsatietulehdus johtuu vieraiden bakteerien joutumisesta virtsaputkeen ja virtsarakkoon, ja pissaaminen huuhtoo virtasputkea – hyvällä tuurilla bakteerit tulevat siis huuhdotuiksi pois ennen kuin tulehdus ehtii kehittyä.

Vähemmän tunnettua tietoa on, että myös itsetyydytyksen jälkeen voi olla järkevää käydä pissalla virtsatieinfektioiden ehkäisemiseksi.

Vessareissu on Refinery29:n haastatteleman lääkärin mukaan fiksu veto, jos itsetyydytykseen on sisältynyt minkäänlaista penetraatiota, esimerkiksi sormella tai vibraattorilla. Jos taas itsetyydytys on keskittynyt vaikkapa vain klitoriksen hyväilyyn, on virtsatietulehduksen riski pienempi. 

Pissalle myös ennen seksiä

Joillakin naisilla virtsatietulehdukset ovat Terveyskirjaston mukaan seurausta nimenomaan yhdynnöistä. Tulehdusta aiheuttavat bakteerit eivät kuitenkaan yleensä ole vierasperäistä tavaraa, vaan ne ovat tyypillisesti peräisin naisen omista nivusista, välilihasta tai peräaukon seutuvilta.

Penetraatio vain aiheuttaa sen, että bakteerit siirtyvät virtsaputken suulle ja sieltä eteenpäin virtsaputkeen ja -rakkoon. Samaa bakteerien siirtymistä voi tapahtua myös sooloseksissä, jos mukana on esimerkiksi vibraattori. 

Terveyskirjasto suosittelee yhdyntään liittyvien virtsatietulehdusten ehkäisyyn pissalla käyntiä juuri ennen seksiä, käsien pesemistä ja tavallista intiimihygieniaa – joskin liialliset alapesut saattavat altistaa tulehdukselle. Samat neuvot lienevät käypää tavaraa myös itsetyydytystä ajatellen.