Laskuvarjo- ja benji-hypyt kauhistuttavat useimpia meistä. Asiantuntijan mukaan kaikkien ei kuitenkaan ole tarpeen voittaa korkealta hyppäämiseen liittyvää pelkoa ihan vain mukavuusalueelta poistumisen vuoksi. Kuva: Shutterstock
Laskuvarjo- ja benji-hypyt kauhistuttavat useimpia meistä. Asiantuntijan mukaan kaikkien ei kuitenkaan ole tarpeen voittaa korkealta hyppäämiseen liittyvää pelkoa ihan vain mukavuusalueelta poistumisen vuoksi. Kuva: Shutterstock

Mukavuusalueen laajentaminen hitaasti tuo voittajafiiliksen. Pelkonsa kohdanneet kertovat kokemuksensa. 

Pelottaa. Sota, sairastuminen, hämähäkit, ihmisiä täydet auditoriot, lentäminen, syvät vedet, ahtaus, lemmikin kuolema, yksinäisyys, korkeat näkötornit, jätetyksi tuleminen ja toisaalta se, ettei uskalla lähteä huonosta liitosta. Esimerkit on poimittu menaiset.fi:ssä tehdystä kyselystä, jossa lukijat kertoivat pahimmista peloistaan ja niiden voittamisesta.

Viime vuosina on ollut vaikea välttyä kuulemasta, että kaikki taika tapahtuu epämukavuusalueella. Itsensä haastaminen on muodissa, pelon ja ahdistuksen tunteet eivät. Jos sellaisia tuntee, pitäisi niistä pyrkiä kaikin tavoin eroon.

Toisin oli ennen. Takavuosina esiintymispelkoa saatettiin ”hoitaa” sillä, että ei vain pidetty puheita koskaan missään. Nykyään hyvä ihminen ottaa itsestään ja peloistaan niskapersotteen ja heilauttaa kauas epämukavuusalueelle, harrastelijateatteriin nyt vähintään.

Teoriassa mukavuusalueen rajan ylittäminen kuulostaa helpolta. Tarvitsee vain ottaa askel tuntemattomaan. Kannustusta kuuluu: menet vain ja teet!

Käytännössä jalat tutisevat ja sydän hakkaa niin, että henki tuntuu lähtevän. Epämukavuusalueelle uskaltautuneen kokemasta euforiasta puhutaan paljon. Siitä kuulee vähemmän, miten elämää rajoittavasta pelosta oikeasti voi vapautua.

”Kaiken A ja O on harjoittelu.”

Miten rohkeus muutokseen käytännössä kerätään?

Treenaamalla, sanoo kliinisen psykologian professori Kirsi Honkalampi.

– Kaiken A ja O on harjoittelu. Sitä täytyy tehdä omilla ehdoilla: totutella tilanteisiin, joissa pelkoa on aiemmin ollut.

Rohkeus kasvaa vähä vähältä, jos pystyy altistamaan itseään pikkuhiljaa pelolle. Autolla ajamista jännittävän kannattaa aloittaa harjoittelu rauhalliselta tienpätkältä, ei moottoritieltä. Hissikammoinen voi treenata tutussa, vähiten pelottavassa hissikopissa oleskelua vähän kerrallaan. Kaverinkin voi ottaa mukaan tueksi.

Siinä pelkoja päin syöksymistä suosivat ovat oikeassa, että pelon aiheuttajan vältteleminen ei kannata. Välttämiskäyttäytyminen vain vahvistaa pelkoa, ja elämänpiiri kapenee.

Honkalammen mukaan altistus kannattaa kuitenkin tehdä nimenomaan vähitellen, ei kertaheitolla.

– Sokkihoito auttaa harvaa. Jos ihminen viedään kylmiltään sokkitilanteeseen, hän ei jälkeenpäin edes muista, mitä tapahtui. Se ei auta muuttamaan tilannetta.

Pelko toikin luottamuksen

Piia Vehviläisen, 35, hammaslääkäripelko sai alkunsa eräänlaisesta sokkitilanteesta yli 15 vuotta sitten. Hän oli juurihoidossa, jossa kivunlievitys loppui kesken, sillä hoidettavia juuria olikin arvioitua enemmän.

– Huusin, että lopettakaa, en kestä enää! Lääkäri sanoi hoitajalle, että pidä kiinni, tämä on ihan just valmis.

Vehviläinen lähti lääkäristä huutaen, kiroillen ja itkien.

– Tuntui, että henkilökohtaista tilaani oli rajoitettu.

Pelko lähti hälvenemään vasta vuosia myöhemmin, kun Vehviläisen oli pakko mennä hoidattamaan hampaansa kuntoon. Hän meni hammaslääkäriasemalle neuvottelemaan koko suun hoitamisesta nukutuksessa, mutta siellä suhtauduttiinkin pelkoon ymmärtäväisesti.

– Asennoituminen oli sellainen, että pelkoa ymmärrettiin eikä vähätelty. Siitä tuli luottamus.

Vehviläiselle luvattiin, että laitteet otetaan pois suusta välittömästi, jos hän nostaa kätensä. Hänelle luvattiin myös miedosti rauhoittava esilääke ja mahdollisuus ottaa puoliso mukaan tueksi.

Niinpä hän uskaltautui paikattavaksi ja jopa juurihoidettavaksi ilman nukutusta.

– Kun olin pyytänyt miestäni mukaan, olin hänelle tosi äkäinen ja rupesin tavallaan työntämään häntä pois. Se johtui siitä, että piti myöntää miehelle ja itselleni, että olen aikuinen ihminen ja silti pelkään hammaslääkäriä, Vehviläinen kertoo.

Toisaalta hän kokee, että heikon puolen näyttäminen toi luottamusta puolisoiden välille. Hammaslääkärissä mies istui koko pitkien toimenpiteiden ajan silittämässä Vehviläisen kättä.

– Aina kun penkki nostettiin ylös, tuli helpotuksen itku. Sekin oli kaikille ok.

Kirsi Honkalammen mukaan pelot ovat hyvin yleisiä, eikä niissä ole mitään hävettävää. Peloista kannattaa puhua avoimesti sen sijaan, että jäisi pohdiskelemaan kammojen syntysyitä. Pelkojen ja jännittämisen kanssa on helpompi elää, jos pystyy hyväksymään sen tosiasian, että pelkää ja jännittää.

– Esimerkiksi esiintymisjännittäjä voi puheensa aluksi sanoa, että jännittää. Moni kokee, että se auttaa, Honkalampi neuvoo.

Pelkoa ei tarvitse voittaa, mutta sen kanssa voi oppia elämään.

– Minun pitää varmaan aina vähän kasata itseäni ennen kuin menen hammaslääkäriin, mutta pärjään nyt asian kanssa, Piia Vehviläinen sanoo.

Arasta ei tule hurjapäätä

Moni pelokas tunnustautuu araksi ja ujoksi luonteeksi, jota uudet asiat nyt vain sattuvat jännittämään. Honkalampi vahvistaa, että synnynnäinen temperamentti vaikuttaa pelkoihin. Arkakin voi kuitenkin ylittää itsensä opettelemalla pelolle altistumista.

– Ahdistusherkästä ei tule päinvastaista, mutta omia toimintarajoja voi laajentaa. Harjoittelulla on suuri merkitys, Honkalampi tietää.

Johanna Lahdenniemi, 23, kertoo olleensa lapsesta asti ujo ja arka. Kun ala-asteen liikuntatunnilla oli pakko mennä uimaan muiden edessä, Lahdenniemi sai moneksi vuodeksi uintipelon.

– Osasin uida enkä niinkään pelännyt uimaan menemistä. Tuli kuitenkin tunne, että mitä jos vedessä iskee paniikki siitä, että hukun.

”Olen oppinut tunnistamaan, mistä pelot tulevat ja miksi ajattelen näin.”

Epävarmuus omasta vartalosta teki uimisen entistä hankalammaksi. Niinpä Lahdenniemi kieltäytyi kavereiden uintikutsuista vuosien ajan ja ahdistui jo uimahallin näkemisestä.

Pelko alkoi hellittää otettaan murrosiän jälkeen, kun Lahdenniemi muutti omilleen asumaan ja itsenäistyi.

– Olen oppinut tunnistamaan, mistä pelot tulevat ja miksi ajattelen näin.

Eräänä rauhallisena päivänä Uimastadionilla Lahdenniemi makoili nurmikolla ystäviensä kanssa. Painetta uimiseen ei ollut, joten lopulta hänuskaltautui veteen.

– Sain itse päättää, menenkö altaaseen, eikä ollut sellaista oloa, että kaikki katsovat. Myöhemmin mökillä järvessä on tullut rentoutta uimiseen.

Ei benji-hypylle

Nyt Johanna Lahdenniemi haaveilee laskuvarjohypystä.

– Minulla on korkeanpaikan pelkoakin, mutta haluaisin kokea jotakin tosi spontaania.

Laskuvarjo- ja benji-hypyt kauhistuttavat useimpia meistä. Kirsi Honkalammen mukaan kaikkien ei kuitenkaan ole tarpeen voittaa korkealta hyppäämiseen liittyvää pelkoa ihan vain mukavuusalueelta poistumisen vuoksi.

– Jos ajatellaan vaikka benji-hyppyä, en näe sitä välttämättömäksi. Mutta jollekin ihmiselle voi olla tärkeää päästä tekemään jotakin extremeä.

Jos pelko ei haittaa elämää, siitä ei tarvitse ehdoin tahdoin hankkiutua eroon. Toisaalta pelot usein rajoittavat jollakin tavalla. Pimeänpelkoinen ei uskalla yöllä vessaan, lentopelkoinen ei lähde tropiikkiin lomalle ja ukkosta kammoava ei pysty myrskyllä keskittymään mihinkään. Juhlat jäävät väliin, jos jännittää sosiaalisia tilanteita, humalaisia miehiä ja yksin kotiin kulkemista. Epäonnistumista pelkäävä sanoo ei elämänsä tilaisuudelle.

Pelon päihittäminen on kuitenkin niin hieno tunne, että mukavuusalueelta poistumiseen voi suorastaan jäädä koukkuun. Pienikin edistysaskel pelon kohtaamisessa voi saada tuntemaan, että pystyy mihin vain.

Uimapelosta kärsinyt Johanna Lahdenniemi on tätä nykyä innokas polskija.

– Nautin nykyään uintikokemuksista ihan kamalasti. Pelkojen jälkeen uiminen tuntuu vielä mukavammalta.

5 tapaa lähestyä pelkoa

1. Altista itseäsi pelkoa aiheuttaville tilanteille vähän kerrallaan.
2. Kokeile rentoutusmenetelmiä, kuten syvään hengittämistä.
Kehon rentoutumisen myötä katastrofiajatukset voivat laantua.
3.
Ajattele, että yrität kasvattaa rohkeuttasi pikkuhiljaa sen sijaan,
että yrittäisit voittaa pelon kokonaan.
4.
Ota ystävä, puoliso tai terapeutti avuksi ja tueksi jännittäviin tilanteisiin.
5.
Kiinnitä huomiosi pois pelosta esimerkiksi musiikkia kuuntelemalla.

Neuvot antoi kliinisen psykologian professori Kirsi Honkalampi.

Jos olet muutenkin itkuisella tuulella, ei välttämättä kannata tarttua väkeviin.

”No en kyllä enää ikinä juo tequilaa. Siitä tulee ihan hirveän aggressiivinen humalatila. Ja ai kauhea, punaviini on vihoviimeistä. Ensimmäisen lasillisen jälkeen on seuraavassa mutkassa ihan kanttuvei.”

Jos on elämänsä aikana testaillut erilaisia alkoholijuomia, pystyy todennäköisesti samastumaan jollain tasolla edelliseen kuvailuun. Arkikokemuksen mukaan eri alkoholijuomat aiheuttavat varsin erilaisia tuntemuksia ihmisissä.

Nyt mutulle on myös tutkittua tukea! BMJ-tiedelehdessä julkaistun brittitutkimuksen mukaan erilaiset alkoholit ihan oikeasti vaikuttavat eri tavoin siihen, millainen humala niistä tulee.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vahvojen viinojen, puna- ja valkoviinin sekä oluen vaikutuksia ihmisten positiivisiin ja negatiivisiin tunteisiin. Tutkimukseen osallistui lähes 30 000 ihmistä 21 valtiosta. Osallistujat olivat 18–34-vuotiaita nuoria aikuisia. Tutkimuksessa heitä pyydettiin arvioimaan omia tuntemuksiaan tietyn alkoholin nauttimisen jälkeen.

Näin kukin alkoholityyppi vaikuttaa ihmisiin tutkimuksen mukaan:

1. Väkevät – Itsevarmuus saattaa äityä liian hurjaksi.

Korkeavolttiset juomat saavat tutkimuksen mukaan olon kohoamaan huomattavan energiseksi, itsevarmaksi ja seksikkääksi. Positiivinen vaikutus näihin tunteisiin on paljon suurempi kuin viineillä ja oluella.

Tujuilla aineilla on kuitenkin synkkä kääntöpuoli. Tutkijoiden mukaan ne aiheuttavat muita juomia enemmän aggressiivisuutta, levottomuutta ja itkuisuutta.

Kyllä, Meredith. tequila saattaa ihan oikeasti olla se ongelma.

2. Punaviini – Väsymystä tiedossa.

Kaipaatko elämään rauhaa? Valitse lasi punaviiniä.

Tutkimuksen mukaan punkku rentouttaa valkoviiniä, tiukkoja ja olutta paremmin. Samaan aikaan se kuitenkin aiheuttaa eniten väsymystä. Seksikkyyttä ja itsevarmuutta punaviini tuo fiilikseen kohtuudella. Se lisää hieman taipumusta itkuisuuteen, mutta ei todellakaan yhtä paljon kuin vahvat viinat.

Tyylillä, yksi lasi vain rentouden vuoksi.

3. Valkoviini – Keskitien kulkijan valinta.

Kun haluat kohtuullisen määrän seksikkyyttä, itsevarmuutta ja rentoutta, valkoviini on valintasi. Se vaikuttaa useimmiten ihmisiin samalla tavalla kuin punaviini, mutta ei tuo mukanaan yhtä voimakasta väsymystä.

Vaikka valkoviini onkin hyvää, kehotamme kaikki juomaan vastuullisesti.

4. Olut – Ei vaikuta suuntaan tai toiseen.

Muihin alkoholijuomiin verrattuna olut aiheuttaa kaikista vähiten mitään tunnereaktioita. Se toki antaa lisäbuustia itsetunnolle ja saa olon tuntumaan seksikkäämmältä, mutta muihin juomiin verrattuna vaikutus ei ole merkittävä.

Mekin olemme epävarmoja siitä, mitä tässä kuvassa tapahtuu.

Oletko aina halunnut tietää, mikä on ”kännipersoonallisuutesi”. Tee testi: 

 

Juontaja Anni Hautala teki uuden aluevaltauksen – nyt hän on myös ruokakirjailija.

Anni Hautalan Ruokakirjaa juhlisti eilen iso joukko suosikkijuontajan läheisiä. Annin avopuoliso, stand up -koomikko Niko Kivelä kertoo, että he maistoivat koko uusioperheeseen voimin kirjan kehittelyvaiheessa kaikki sen reseptit.

– Olen hirvittävän ylpeä Annista. Luin yöllä kirjan kannesta kanteen. Nauroin myös monessa kohtaa, koska tekstit olivat niin Annin kuuloisia. Arvostan Annin aitoutta ja luottoa itseensä.

”Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus.”

 Anni tekee suurimman osan perheen ruuista.

– Hän on todella otettu, jos laitan kotona ruokaa. Minä taas yritän koko ajan naurattaa perhettä, se on rankinta minun kanssani elämisessä. Haluaisin, että kaikki ovat aina hyvällä tuulella, mikä on tietenkin mahdottomuus, kovalla tahdilla stand up -keikkoja tekevä Niko sanoo.

Viime vuodet useita tv-ohjelmia juontanut Anni pitää puolestaan kevään taukoa tv-töistä ja keskittyy Aamulypsyn juontamiseen sekä perheeseen.

– Haaveilen, että voisin sitten tehdä viikonloppuisin enemmän fine dining -ruokia perheelle. Aika usein kiireessä päädyn siihen jauhelihakastikkeeseen, jota kaikki syövät mielellään.

”Pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.”

Ensi viikolla nähtävä Idolsin finaalijakso on Annin viimeinen tv-työ hetkeen.

– Odotan innolla, että kaikki ylimääräiset työt jäävät hetkeksi pois. Toisaalta pelkään, että iskeekö minuun festarimasennus, kun kukaan ei ole koko ajan meikkaamassa minua kuvauskuntoon.

 Niko ja Anni eivät juuri ole kommentoineet aikaisemmin yhteiselämäänsä. Avoliitossa asuva pari ei ole kihloissa.

– Se on varmaan aika paljon minusta kiinni, ei ole nytkään sormusta taskussa, Niko virnisti.