Helteiset kesäpäivät houkuttelevat siemailemaan myös alkoholijuomia. Missä vaiheessa juomisestaan pitää huolestua?

Tänään lasi viiniä lounaalla, illalla grillailun ohessa pari olutta, siideriä tai lonkeroa. Huomenna terassille ystävien kera. Viikonloppuna mökillä kurkusta voi hulahtaa alas useampikin drinkki.

Terveen, työikäisen naisen korkean riskin raja kulkee yli 16 alkoholiannoksessa viikossa. Miehillä vastaava raja on 24 annosta. Jos raja mitataan viinillä, se tarkoittaa naiselle kahta lasia viiniä päivittäin.

Jaiks, sehän menee varsin helposti rikki! Erityisesti lomalla tissuttelu soluttautuu kuin huomaamatta osaksi päivittäistä elämää.

Jos juominen pysyy aisoissa loma-aikojen ulkopuolla, voi vapaalla itselleen antaa hieman siimaa.

Jos riskiraja ylittyy muutamana viikkona vuodessa pitääkö siitä olla huolissaan? Voidaanko puhua alkoholiongelmasta, jos riskiraja ylittyy lomalla, mutta vain ja ainoastaan silloin?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin Kalervo Kiianmaan mukaan ei voida. Jos juominen pysyy aisoissa loma-aikojen ulkopuolla, voi vapaalla itselleen antaa hieman siimaa.

Jo yksi kyllä-vastaus antaa aihetta pysähtyä

Mikäli oma juominen kuitenkin mietityttää, siihen kannattaa ehdottomasti pysähtyä. Yksi hyvä keino tarkastella omaa alkoholinkäyttöään on ottaa avukseen Mielenterveystalon verkkosivuilla esitelty näppärä kymmenen kysymyksen kartoituskeino.

Lue kysymykset tarkasti ja pohdi omaa alkoholinkäyttöäsi viimeisen neljännesvuoden aikana. Vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Ole vastauksissa rehellinen.

  1. Oletko juomisen jälkeisenä aamulla huomannut, ettet muista joitakin edellisiltana tekemiäsi asioita?
  2. Onko juomisesi aiheuttanut riitaa läheistesi kanssa?
  3. Oletko huomannut, että kätesi vapisevat aamulla, jos olet juonut edellisiltana?
  4. Oletko tuntenut syyllisyyttä juomisestasi?
  5. Oletko hävennyt käyttäytymistäsi humalassa?
  6. Oletko myöhästellyt alkoholinkäyttösi takia?
  7. Oletko ottanut ryypyn herätessäsi rauhoittaaksesi hermojasi tai helpottaaksesi krapulaa?
  8. Oletko kertaakaan ajatellut, ettet pysty lopettamaan alkoholinkäyttöä?
  9. Oletko käyttänyt alkoholia apuna ikävien tunteiden tai stressin käsittelyssä?
  10. Oletko epäillyt, että olet tulossa riippuvaiseksi alkoholista?

Mielenterveystalon ohjeistuksen mukaan jo yksi kyllä-vastaus on merkki siitä, että juomistaan kannattaa pitää silmällä. Ehkä olisi paikallaan vähentää? Mitä useampaan kysymykseen vastaa kyllä, sitä tärkeämpää omien juomistottumusten tarkkaileminen on.

Älä unohda riskejä!

Toki ihan jo riskirajojen toistuva ylittäminen antaa aihetta vähentää. Vaikka alkoholinkäyttö ei huolettaisi pätkääkään, se ei tarkoita sitä, etteikö juominen vaikuttaisi terveyteen. Päihdelääketieteen professori, yksikön johtaja Hannu Alho Helsingin yliopistosta kertoi aiemmin Me Naisille, että jo kuukauden runsas alkoholinkäyttö voi aiheuttaa akuutin maksatulehduksen.

”Alkoholi on myrkkyä elimistön joka solulle.”

Alkoholi vaikuttaa etenkin maksaan ja haimaan, mutta myös koko elimistöön haitallisesti.

– Alkoholi on myrkkyä elimistön joka solulle, Alho toteaa.

Käypä hoito -suosituksessa listataan lukuisia alkoholin kielteisiä terveysvaikutuksia. Jatkuva tissuttelu alkaa muun muassa helposti nostaa painoa. Kaksi tuoppia olutta päivässä voi tarkoittaa parin kilon painonnousua kuukaudessa.

Jo satunnaisella ja melko vähäiselläkin alkoholin nauttimisella voi olla myös selkeitä vaikutuksia yöuneen.

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto