Vaikka olisi yksin, ei välttämättä ole yksinäinen. Kuva: Shutterstock
Vaikka olisi yksin, ei välttämättä ole yksinäinen. Kuva: Shutterstock

Luontainen kypsyminen tekee meistä kaikista pikkuhiljaa introvertimpia. Eikä se ole lainkaan huono asia.

Kuvittele mielessäsi täydellinen vapaapäivä. Onko se täynnä ystävien kanssa hengailua, uusien tuttavuuksien tapaamista ja runsaasti sosiaalisia aktiviteetteja? Vai täyttyykö unelmiesi vapaa, noh, ei oikeastaan juuri mistään muusta kuin omasta seurastasi?

Moni ekstrovertiksi itsensä mieltävä valitsee ensimmäisen vaihtoehdon empimättä. Varsinkin nuoruudessaan.

Mutta iän karttuessa yhä useampi innostuu jälkimmäisestä – myös ne aiemmin kovin sosiaaliset sukkulat.

Mistä tämä johtuu? Muuttuvatko kaikki introverteiksi iän karttuessa?

Introverttiudesta kirjan kirjoittaneen Susan Cainin mukaan vastaus on tavallaan kyllä. Suurin osa todella muuttuu introvertimpaan suuntaan vuosien vieriessä. Psykologeilla on ilmiölle oma nimityksensäkin. Englanniksi se tunnetaan nimellä intrinsic maturation eli vapaasti suomennettuna luontainen kypsyminen.

Ihminen, vähän kuin hyvä viini

Luontainen kypsyminen, kuulostaapa ihastuttavalta! Eikä Cainin vertauskuva hyvään viiniin tee siitä yhtään vähemmän viehättävää.

– Ihmiset muuttuvat iän myötä henkisesti vakaammiksi, sopeutuvaisemmiksi ja ymmärtäväisemmiksi. Kuin hyvä viini, myös persoonallisuus kypsyy ja pehmenee iän myötä, hän kertoo.

Cainin mukaan ilmiötä voidaan selittää biologialla. Suvun jatkamista ajatellen nuoruudessa kannattaa olla sosiaalinen. Lisääntyminen nimittäin vaatii sitä, että kohtaa toisia ihmisiä. Kolmenkympin rajapyykin jälkeen voi kuitenkin olla parempi asettua aloilleen.

”Kuin hyvä viini, myös persoonallisuus kypsyy ja pehmenee iän myötä.”

– Elämän ensimmäisen vaiheen tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon, jälkimmäisen vaiheen tarkoitus on ottaa selvää, missä olet ollut, Cain kertoo.

Kyseessä on myös kasvuprosessi. Mitä paremmin ihminen tuntee itsensä, sitä vähemmän hän tarvitsee oman identiteetin rakennuspalikoiksi toisten hyväksyntää. Samalla omissa nahoissa oleminen alkaa tuntua yhä kotoisammalta.

Ekstrovertti vaikka voissa paistaisi

Täysin introverttejä meistä kaikista ei kuitenkaan koskaan tule. Vaikka persoonallisuuspiirteet tasoittuvatkin, sisimmässä ekstrovertti on aina ekstrovertti. Psychology Today -sivustolla ilmiötä selitetään luokkakokousesimerkillä:

Sanotaan, että olit hyvin introvertti kouluikäisenä. Jos sinua verrattaisiin muihin koulukavereihisi, olit viidenneksi introvertein vesseli.

Iän myötä olet oppinut tuntemaan itsesi yhä paremmin. Tiedät mistä pidät ja mistä et. Olet todennäköisesti tullut jopa introvertimmaksi kuin aiemmin.

Kolmekymppisenä luokkakokouksessa huomaat, että yhtäkkiä kaikki entiset tuttavasi ovat muuttuneet rauhallisemmiksi. He nauttivat kotoilusta, tasaisesta elämästä ja alat löytää yhä enemmän yhteistä heidän kanssaan. Jopa niiden riehakkaiden ekstroverttien!

Mutta. Vaikka tuntemasi ekstrovertit vaikuttavat nykyään introvertimmilta, he ovat edelleen sisimmässään ekstrovertimpiä kuin sinä. Olet todennäköisesti edelleen joukon viidenneksi introvertein.

Ekstrovertit ovat yksinkertaisesti löytäneet introvertin elämäntyylin hienouden ja oppineet nauttimaan omasta seurastaan. Ja se jos mikä, on hieno asia.