D-vitamiinipurkki on syytä ottaa käden ulottuville viimeistään lokakuun alussa. Kuva: Shutterstock
D-vitamiinipurkki on syytä ottaa käden ulottuville viimeistään lokakuun alussa. Kuva: Shutterstock

Joka viides suomalaisnainen kärsii D-vitamiinin puutoksesta.

Sori vaan, mutta kesä on nyt virallisesti ohi: on koittanut aika ottaa D-vitamiinilisä käyttöön. Vaikka ylenmääräinen vitamiinien nappailu on asiantuntijoiden mukaan tarpeetonta tai jopa vaarallista, D-vitamiinia suositellaan edelleen ihan jokaiselle suomalaiselle. Sitä pitäisi syödä lokakuun alusta maaliskuun loppuun. 

Saattaa kesän jälkeen kestää hetken, ennen kuin D-vitamiinilisän ottaminen muodostuu taas tavaksi, joten harjoitukset voi hyvin aloittaa jo syyskuun lopulla. 

Määrästä kiistellään, tarpeellisuudesta ei

Vaikka D-vitamiinin tarpeellisuudesta vallitsee tieteentekijöiden kesken vakaa yhteisymmärrys, viime vuosina sopivasta D-vitamiinin määrästä on käyty vilkasta keskustelua. Eviran virallinen suositus on, että vitamiinia napataan 10 mikrogrammaa vuorokaudessa.

D-vitamiinin syöminen kannattaa, vaikka iäkkyys ja osteoporoosi tuntuisivat kaukaisilta asioilta.

Terveyskirjaston mukaan 10 mikrogramman päivittäinen annos ei kuitenkaan riitä esimerkiksi vähentämään osteoporoosin vaaraa iäkkäillä, eikä 10 mikrogramman annoksen ylittämisellä ole huomattu olevan sivuvaikutuksia. D-vitamiinia uskaltaa virallistenkin suositusten mukaan syödä jopa 100 mikrogrammaa vuorokaudessa. 

D-vitamiinin syöminen kannattaa, vaikka iäkkyys ja osteoporoosi tuntuisivat kaukaisilta asioilta. D-vitamiinin on todettu vaikuttavan muun muassa diabetekseen, syöpään, vastustuskykyyn, MS-tautiin ja väsymykseen. Eikä sen osteoporoosinkaan niin kaukaiselta pitäisi tuntua: erittäin monella suomalaisella on kohonnut osteoporoosin riski, ja yksi syy siihen on juuri D-vitamiinilisän unohtaminen.

Ainakin joka viides kärsii puutoksesta

Suomalaisten D-vitamiinin saanti on 2000-luvulla kohentunut, mutta viimeisimmässä suomalaistutkimuksessa joka viides nainen ja joka neljäs mies kärsi D-vitamiinin puutteesta. 

Vierailija

On vain yksi ravintolisä, jota kaikkien suomalaisten kannattaa syödä – nyt sitä pitäisi taas muistaa ottaa

Tutkimusten mukaan kukaan normaalia kotiruokaa syövä suomalainen ei tarvitse mitään muita lisäravinteita kuin D-vitamiinia. Ainoan poikkeuksen tekevät sairaus tai allergia tai vanhuus, jolloin täysipainoista ruokaa ei yksinkertaisesti tule syötyä tai sitä ei saa riittävästi. Lisäravinteiden tekijöille on toki tuottoisampaa myydä lisäravinteita mahdollisimman paljon käyttämällä tunteisiin ja järkeenkin vetoavia argumentteja, joilla ei kuitenkaan ole minkäänlaista tieteellistä todistuspohjaa...
Lue kommentti
syökää deetä

On vain yksi ravintolisä, jota kaikkien suomalaisten kannattaa syödä – nyt sitä pitäisi taas muistaa ottaa

Nämä suomen suositukset on epätoivoinen yritys pitää suomalaiset sairaina, ja syömässä sairauksiin tuputettuja lääkkeitä. Omalta kohdaltani olen saanut 200 mikrogramman päiväannoksella oman tasoni vasta Kanadan suositusten alarajalle. Ja olen huomannut, että kaikki hämmästelevät, miksi minulla ei ole mitään säännöllistä lääkitystä tai muuta vaivaa ikäisekseni.
Lue kommentti

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto