Masennus voi olla myös kausittaista. Kaamosmasennuksesta kärsivien mieliala laskee, kun valo vähenee. Kuva: Shutterstock
Masennus voi olla myös kausittaista. Kaamosmasennuksesta kärsivien mieliala laskee, kun valo vähenee. Kuva: Shutterstock

Hiljaisuus ei ole tylyyttä, eikä masennus ole heikkoutta.

1. Hiljaisuus ei ole tylyyttä

”Sosiaalisissa tilanteissa ihmiset eivät aina tajua, että vetäydyn tai olen hiljaa masennuksen takia. Sen sijaan he ajattelevat, että olen vain tyly tai tarkoituksella epäsosiaalinen”, kertoo masennusta sairastava Laura B. The Huffington Postin masennusta käsittelevässä jutussa.

Lehti kysyi juttua varten masennusta sairastavilta ihmisiltä, millaisia asioita muut eivät sairaudesta ymmärrä.

2. Väsymys ei aina lähde nukkumalla

Masentunut ei välttämättä tunne itseään virkeäksi, vaikka olisi nukkunut kellon ympäri.

3. Päättäisin, jos pystyisin

Moni masentunut kokee yksinkertaistenkin päätösten tekemisen työlääksi.

”En pysty vastaamaan nopeasti kysymyksiin, esimerkiksi silloin, kun joku kysyy, mitä haluaisin tehdä. En oikeastaan halua mitään. Eristäydyn, jotta en päätyisi tilanteisiin, joissa joudun vastaamaan”, kertoo Erin W. Huffington Postin jutussa.

4. Pienikin pettymys voi tuntua maailmanlopulta

Masentunut ei ole tahallaan surullinen. Kun mieli on maassa, pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat vakavammilta kuin ne oikeasti ovat.

Lue myös: Älä sano näin masentuneelle

5. Masennus ei lamaannuta jokaista

Masennus ilmenee monin eri tavoin, eivätkä kaikki masentuneet menetä toimintakykyään. Joskus sairastunut hoitaa kaiken yhtä tehokkaasti kuin ennenkin, mieli vain laahaa alamaissa tai mikään ei tunnu miltään.

”Kaikki masentuneet eivät menetä toimintakykyään.”

6. Joskus on helpompi tekstata

Masentunut ei jätä tahallaan vastaamatta viesteihin tai puheluihin.

”En pidä puhelimessa puhumisesta. Tekstaan mieluummin, silloin on vähemmän paineita”, kertoo Meghan B. Huffington Postin jutussa.

7. Masennus ei ole laiskuutta

Vaikkei masentunut jaksaisi nousta päiväkausiin sängystä, se ei koskaan johdu laiskuudesta. Monen on vaikea ymmärtää, ettei masentunut vain pysty ottamaan itseään niskasta kiinni.

”Pelkästään oleminen on raskasta, kun oikeasti tekisi vain mieli mennä sohvan taakse piiloon”, eräs masennusta sairastanut kertoo.

8. ...eikä omaa heikkoutta

Vaikka masentunutta on turha neuvoa ryhdistäytymään (se neuvo ei paranna ketään), avun pariin rohkaiseminen voi auttaa. Jos terapiaan tai lääkärille hakeutuminen pelottaa, kädestä pitäen saattava läheinen voi olla korvaamaton apu.

9. Masentunutta ei voi pakottaa piristymään

Masentunut ei ole surkea omasta tahdostaan. Hän haluaisi ehkä olla toisenlainen, mutta ei kykene. Vaikka toisen pahaa oloa olisi vaikeaa seurata vierestä, masentunutta ei voi pakottaa piristymään eikä tilannetta tarvitse yrittää ratkaista välittömästi. Pakonomainen tsemppaaminen voi jopa puskea syvemmälle masennukseen.

10. Vaikka unohtaisin, välitän silti

Masentuneen muisti heikkenee ja hän saattaa unohtaa kesken lauseen, mitä olikaan sanomassa, kertoo psykologi Anna-Kaisa Turpeinen psykologi- ja terapiapalveluja tarjoavan Mielipalvelut-sivuston jutussa. Hajamielisyys ei tarkoita, ettei masentunutta kiinnostaisi.

Kirjailija Katri Rauanjoki on kuvaillut masennusta Me Naisten jutussa selittämättömäksi ahdistukseksi.

”Se on sellaista, ettei pysty lukemaan kirjaa tai katsomaan elokuvaa, koska ajatukset eivät pysy niin kauan kasassa. Muisti on kateissa. Käpertyy itseensä ja kuivuu ja tuntuu, ettei sieltä ole ulospääsyä. Tulee myös pelkoja, että entä jos en paranekaan vaan jään tällaiseksi”, Katri kertoi Me Naisille toukokuussa 2016.

Masentunut voi verrata itseään muihin: miksi minä en pysty tähän, jos muutkin pystyvät?

11. Älä soimaa, teen sitä tarpeeksi itsekin

Vaikka asioiden tekeminen veisi masentuneelta enemmän aikaa, hän saattaa vaatia itseltään paljon. Anna-Kaisa Turpeisen mukaan omista saavutuksista nauttiminen voi olla masentuneena vaikeaa ja myönteiset kokemukset unohtua nopeammin kuin kielteiset.

Masentunut voi myös verrata itseään muihin: miksi minä en pysty tähän, jos muutkin pystyvät?

”Minulla on tarve tehdä kaikki täydellisesti ja miellyttää muita, vaikka se vie kaikki voimani”, kertoo Vicki G. Huffington Postin jutussa.

12. Ilonpilaajaksi leimaaminen ei auta

Moni masentunut pelkää olevansa raskasta seuraa muille. Jos ilopillerin roolin koettaa väkisin ottaa, sosiaaliset tilanteet käyvät äkkiä uuvuttaviksi. Helpointa on seurassa, jossa saa olla oma itsensä eikä tarvitse esittää reippaampaa kuin onkaan.

Vierailija

Vaikka unohtaisin, välitän silti – 12 asiaa, jotka masentunut toivoisi sinun ymmärtävän

Kukaan ei auta tässä elämässä ketään. Äiti hoivaa lastaan, isäkin, mutta samaa ei välttämättä tapahdu toisinpäin koskaan. Sisarukset voivat jättää toisensa heitteille. Olla välittämättä. Ystävyydet ja ihmissuhteet ovat helposti katkeavia. Ihminen voi saada ammattiapua maksamalla siitä. Pyyteetöntä, ilmaista apua harvoin saa kukaan. Loppupeleissä täällä jokainen on yksin lapsuuden jälkeen. Näin uskon. Masentuneet voivat olla hetkellisesti tai pysyvästi sairastuneet mieleltään, mutta mitä ovat...
Lue kommentti
Vierailija

Vaikka unohtaisin, välitän silti – 12 asiaa, jotka masentunut toivoisi sinun ymmärtävän

Masentuneelle on diagnoosi mutta sellaiselle ei ole, jonka ainoa päämäärä elämässä on vaikkapa yrittää eristää joku kaikista, järjestäytyneen vainoamisen keinoin. Samat niin kutsutut ihmiset vainoavat myös julkkiksia ja blogisteja mutta usein tietotekniikan harrastajina tai ammattilaisina oma selusta on turvattu siinäkin. kuten jonkun henkilön järjestäytyneessä vainoamisessa tosielämässä. Ykköskommentoijan tavoin nämä voivat tuntea "huolta", "pelkoa" levitellä toisen elämää ketä käy, käykö,...
Lue kommentti

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti