Masennus voi olla myös kausittaista. Kaamosmasennuksesta kärsivien mieliala laskee, kun valo vähenee. Kuva: Shutterstock
Masennus voi olla myös kausittaista. Kaamosmasennuksesta kärsivien mieliala laskee, kun valo vähenee. Kuva: Shutterstock

Hiljaisuus ei ole tylyyttä, eikä masennus ole heikkoutta.

1. Hiljaisuus ei ole tylyyttä

”Sosiaalisissa tilanteissa ihmiset eivät aina tajua, että vetäydyn tai olen hiljaa masennuksen takia. Sen sijaan he ajattelevat, että olen vain tyly tai tarkoituksella epäsosiaalinen”, kertoo masennusta sairastava Laura B. The Huffington Postin masennusta käsittelevässä jutussa.

Lehti kysyi juttua varten masennusta sairastavilta ihmisiltä, millaisia asioita muut eivät sairaudesta ymmärrä.

2. Väsymys ei aina lähde nukkumalla

Masentunut ei välttämättä tunne itseään virkeäksi, vaikka olisi nukkunut kellon ympäri.

3. Päättäisin, jos pystyisin

Moni masentunut kokee yksinkertaistenkin päätösten tekemisen työlääksi.

”En pysty vastaamaan nopeasti kysymyksiin, esimerkiksi silloin, kun joku kysyy, mitä haluaisin tehdä. En oikeastaan halua mitään. Eristäydyn, jotta en päätyisi tilanteisiin, joissa joudun vastaamaan”, kertoo Erin W. Huffington Postin jutussa.

4. Pienikin pettymys voi tuntua maailmanlopulta

Masentunut ei ole tahallaan surullinen. Kun mieli on maassa, pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat vakavammilta kuin ne oikeasti ovat.

Lue myös: Älä sano näin masentuneelle

5. Masennus ei lamaannuta jokaista

Masennus ilmenee monin eri tavoin, eivätkä kaikki masentuneet menetä toimintakykyään. Joskus sairastunut hoitaa kaiken yhtä tehokkaasti kuin ennenkin, mieli vain laahaa alamaissa tai mikään ei tunnu miltään.

”Kaikki masentuneet eivät menetä toimintakykyään.”

6. Joskus on helpompi tekstata

Masentunut ei jätä tahallaan vastaamatta viesteihin tai puheluihin.

”En pidä puhelimessa puhumisesta. Tekstaan mieluummin, silloin on vähemmän paineita”, kertoo Meghan B. Huffington Postin jutussa.

7. Masennus ei ole laiskuutta

Vaikkei masentunut jaksaisi nousta päiväkausiin sängystä, se ei koskaan johdu laiskuudesta. Monen on vaikea ymmärtää, ettei masentunut vain pysty ottamaan itseään niskasta kiinni.

”Pelkästään oleminen on raskasta, kun oikeasti tekisi vain mieli mennä sohvan taakse piiloon”, eräs masennusta sairastanut kertoo.

8. ...eikä omaa heikkoutta

Vaikka masentunutta on turha neuvoa ryhdistäytymään (se neuvo ei paranna ketään), avun pariin rohkaiseminen voi auttaa. Jos terapiaan tai lääkärille hakeutuminen pelottaa, kädestä pitäen saattava läheinen voi olla korvaamaton apu.

9. Masentunutta ei voi pakottaa piristymään

Masentunut ei ole surkea omasta tahdostaan. Hän haluaisi ehkä olla toisenlainen, mutta ei kykene. Vaikka toisen pahaa oloa olisi vaikeaa seurata vierestä, masentunutta ei voi pakottaa piristymään eikä tilannetta tarvitse yrittää ratkaista välittömästi. Pakonomainen tsemppaaminen voi jopa puskea syvemmälle masennukseen.

10. Vaikka unohtaisin, välitän silti

Masentuneen muisti heikkenee ja hän saattaa unohtaa kesken lauseen, mitä olikaan sanomassa, kertoo psykologi Anna-Kaisa Turpeinen psykologi- ja terapiapalveluja tarjoavan Mielipalvelut-sivuston jutussa. Hajamielisyys ei tarkoita, ettei masentunutta kiinnostaisi.

Kirjailija Katri Rauanjoki on kuvaillut masennusta Me Naisten jutussa selittämättömäksi ahdistukseksi.

”Se on sellaista, ettei pysty lukemaan kirjaa tai katsomaan elokuvaa, koska ajatukset eivät pysy niin kauan kasassa. Muisti on kateissa. Käpertyy itseensä ja kuivuu ja tuntuu, ettei sieltä ole ulospääsyä. Tulee myös pelkoja, että entä jos en paranekaan vaan jään tällaiseksi”, Katri kertoi Me Naisille toukokuussa 2016.

Masentunut voi verrata itseään muihin: miksi minä en pysty tähän, jos muutkin pystyvät?

11. Älä soimaa, teen sitä tarpeeksi itsekin

Vaikka asioiden tekeminen veisi masentuneelta enemmän aikaa, hän saattaa vaatia itseltään paljon. Anna-Kaisa Turpeisen mukaan omista saavutuksista nauttiminen voi olla masentuneena vaikeaa ja myönteiset kokemukset unohtua nopeammin kuin kielteiset.

Masentunut voi myös verrata itseään muihin: miksi minä en pysty tähän, jos muutkin pystyvät?

”Minulla on tarve tehdä kaikki täydellisesti ja miellyttää muita, vaikka se vie kaikki voimani”, kertoo Vicki G. Huffington Postin jutussa.

12. Ilonpilaajaksi leimaaminen ei auta

Moni masentunut pelkää olevansa raskasta seuraa muille. Jos ilopillerin roolin koettaa väkisin ottaa, sosiaaliset tilanteet käyvät äkkiä uuvuttaviksi. Helpointa on seurassa, jossa saa olla oma itsensä eikä tarvitse esittää reippaampaa kuin onkaan.

Vierailija

Vaikka unohtaisin, välitän silti – 12 asiaa, jotka masentunut toivoisi sinun ymmärtävän

Kukaan ei auta tässä elämässä ketään. Äiti hoivaa lastaan, isäkin, mutta samaa ei välttämättä tapahdu toisinpäin koskaan. Sisarukset voivat jättää toisensa heitteille. Olla välittämättä. Ystävyydet ja ihmissuhteet ovat helposti katkeavia. Ihminen voi saada ammattiapua maksamalla siitä. Pyyteetöntä, ilmaista apua harvoin saa kukaan. Loppupeleissä täällä jokainen on yksin lapsuuden jälkeen. Näin uskon. Masentuneet voivat olla hetkellisesti tai pysyvästi sairastuneet mieleltään, mutta mitä ovat...
Lue kommentti
Vierailija

Vaikka unohtaisin, välitän silti – 12 asiaa, jotka masentunut toivoisi sinun ymmärtävän

Masentuneelle on diagnoosi mutta sellaiselle ei ole, jonka ainoa päämäärä elämässä on vaikkapa yrittää eristää joku kaikista, järjestäytyneen vainoamisen keinoin. Samat niin kutsutut ihmiset vainoavat myös julkkiksia ja blogisteja mutta usein tietotekniikan harrastajina tai ammattilaisina oma selusta on turvattu siinäkin. kuten jonkun henkilön järjestäytyneessä vainoamisessa tosielämässä. Ykköskommentoijan tavoin nämä voivat tuntea "huolta", "pelkoa" levitellä toisen elämää ketä käy, käykö,...
Lue kommentti

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto