Kas, siinä lähti juuri osteoporoosin ja osteoporoottisen luunmurtuman riski kasvuun. Kuva: Shutterstock
Kas, siinä lähti juuri osteoporoosin ja osteoporoottisen luunmurtuman riski kasvuun. Kuva: Shutterstock

Esimerkiksi pari kaatumista talvessa, laktoosi-intoleranssi ja D-vitamiinilisän unohtaminen kasvattavat riskiä saada osteoporoosi.

Osteoporoosihan kuulostaa vanhuusiän ongelmalta, mutta oikeasti luuston terveyteen kannattaa kiinnittää huomiota jo kauan ennen eläkeikää. Perimäänsä ja ikäänsä ei kukaan voi vaikuttaa, mutta esimerkiksi ravintoon ja liikuntaan voi. 

Luustoliitto julkaisi hiljattain yksinkertaisen testin, jolla voi nopeasti selvittää, onko osteoporoosiin sairastuminen tai osteoporoottisen murtuman saaminen omilla elämäntavoilla todennäköistä.

Huonot uutiset tulevat tässä: jos yhteenkin testin 15 kysymyksestä vastaa kyllä, riski on koholla. Sen yhden, kriittisen kyllä-rastin saa esimerkiksi, jos kaatuu jäisellä kadulla pari kertaa talvessa tai jos ei harrasta joka päivä puolta tuntia reipasta liikuntaa. 

Keliakiaa tai tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavat ja laktoosi-intolerantikot saavat muita todennäköisemmin osteoporoosin tai osteoporoottisen murtuman.

Oli riski koholla tai ei, ainakin nämä asiat kannattaa huomioida, jos mielii elellä pitkään terveillä luilla. 

1. Kalsiumin saanti kuntoon

Kalsium säätelee Luustoliiton mukaan monia tärkeitä elintoimintoja. Jos kalsiumia ei saa tarpeeksi, elimistö siirtää sitä luista tärkeiden elintoimintojen ylläpitämiseen – ja luut kärsivät. Hyviä kalsiumin lähteitä ovat esimerkiksi seesaminsiemenet, emmentaljuusto ja nokkoset. 

2. D-vitamiinipurkista lisäpotkua

Vitamiinit ja hivenaineet olisi hyvä saada ruuasta eikä purnukasta, mutta yhden vitamiinipurkin tärkeydestä ravitsemuksen asiantuntijat ovat yhtä mieltä. Suomalaiset saavat niin vähän auringonpaistetta, että D-vitamiinia on otettava ravintolisänä. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään, ja sillä on monia muitakin terveysvaikutuksia.

Sopivasta D-vitamiinin määrästä kiistellään silloin tällöin, ja jopa D-vitamiinin hyödyllisyys luuston terveydelle on kyseenalaistettu. D-vitamiinia kuitenkin suositellaan yhä suomalaisille, eikä suositellun määrän popsimisesta ole havaittu haittavaikutuksia. Aikuisille suositus on 10 mikrogrammaa päivässä.

3. Proteiinia koneeseen 

Aikuisella proteiinin tarve on noin 0,8 grammaa painokiloa kohden vuorokaudessa. Aktiivisesti liikkuvat tarvitsevat enemmän proteiinia, mutta paljon liikkuva yleensä myös syö paljon – ja silloin proteiinin määrä kasvaa annoskoon mukana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan erityisille proteiinivalmisteille ei ole tarvetta muilla kuin huippu-urheilijoilla. 

Lue myös: Yletön proteiinin syönti voi olla yhtä pahasta kuin tupakointi

4. Hyppyjä ja pomppuja

Kaikenlaisella liikunnalla on terveysvaikutuksia, mutta luuston terveydelle erityisen hyödyllistä on suunnanmuutoksia ja hyppyjä sisältävä liikunta kuten pallopelit ja tanssi. Myös voimaharjoittelu ja kestävyysliikunta vahvistavat luustoa. Luustoliiton liikuntasuosituksen mukaan on vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että liikunta vahvistaa erityisesti naisten luita. 

Markku

Uusi terveystesti: todella monella on kohonnut osteoporoosin riski

Huh, tässä sanotaan että 10mg ei ole ainakaan haittaa.. Ei todellakaan mutta onko siitä oikein hyötyäkään koska tosi moni kärsii d-vitamiinin puutteesta ja 10mg päivässä tuskin sitä parantaa. D-vitamiinin liikasaanti on tosi harvinaista ja tarvitsee syödä tosi paljon jotta sellaisen onnistuu saamaan. Eli jokaisen pitäisi ottaa ainakin sitä d-vitamiinia vähintään 50mg jos vähänkään haluaa pitää huolta terveydestään. 50mg päivässä maksaa muuten 4 centtiä päivässä eli ei mikään iso hinta.
Lue kommentti

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto