Kuvat
Shutterstock
Vain herkkäunisilla stressi jää haittaamaan unta pitkäaikaisesti, vaikka kuormittavat tekijät poistuisivat. Silloin puhutaan unihäiriöstä.
Vain herkkäunisilla stressi jää haittaamaan unta pitkäaikaisesti, vaikka kuormittavat tekijät poistuisivat. Silloin puhutaan unihäiriöstä.

Unettomuus on kansansairaus, joka vaivaa etenkin keski-ikäisiä naisia. Unilääkärin mukaan ongelmat helpottaisivat useimmiten tutuin konstein, kuten säännöllistä rytmiä noudattamalla.

Väsyttää niin että silmiä kirvelee, mutta uni ei vain tule. Kuulostaako tutulta?

Unilääkäri Henri Tuomilehdon mukaan erilaiset nukkumiseen liittyvät ongelmat ja erityisesti unettomuus ovat jo todellinen kansansairaus. Vaikka nuorillakin on viime aikoina havaittu aiempaa enemmän unihäiriöitä, kaikkein useimmin niistä kärsivät keski-ikäiset, noin 40–55-vuotiaat naiset.

Usein uniongelmien aktivoituminen liittyy tämän ikäisillä naisiilla kuormittavaan elämäntilanteeseen. Monilla nelikymppisillä ja sitä vanhemmilla naisilla on lapsia, joista pitää huolehtia samaan aikaan kun omat vanhemmatkin alkavat olla iäkkäitä ja mahdollisesti sairastella. Siinä sivussa pitäisi panostaa työuraan ja kenties edetä sillä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Yhtäkkiä alkaa tulla lunta tupaan vähän joka tuutista. Se on yleinen ihmiselämän kaari, että kaikkein pahin kuormitus sattuu juuri tuohon ikään, ja yhtäkkiä myös nukkumisen taito katoaa, Henri Tuomilehto sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Samanlaisen taakkojen kasaantumisen on huomannut yhdysvaltalaiskirjailija Ada Calhoun. Itsekin univaikeuksista kärsivä 43-vuotias julkaisi alkuvuodesta kokonaisen kirjan aiheesta. Why We Can't Sleep: Women's New Midlife Crisis -teoksessa hän esittää, että x-sukupolven naisten, siis niiden 40–55-vuotiaiden, elämä eroaa aiemmista sukupolvista, ja he kärsivät siksi uniongelmista.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Ada Calhoun (@adacalhoun) jakama julkaisu

Calhoun toteaa Time-lehdessä julkaistussa kirjansa pohjalta mukaillussa tekstissä, että siinä missä aiemmat sukupolvet olivat samassa iässä usein jo lähettäneet lapsensa maailmalle, kohonnut synnytysikä tarkoittaa, että nykyisin lapset ovat tuossa vaiheessa edelleen kotona. Lisäksi ennen vanhaan oli jonkin verran harvinaisempaa, että naiset olivat täyspainoisesti mukana työelämässä.

Suomessa toki on Yhdysvaltoihin verrattuna pitkät perinteet naisten työssäkäynnistä, mutta Tuomilehtokin sanoo, että vaikutuksensa on myös naisten kasvaneella urahakuisuudella.

Tuomilehto sanoo myös, että vaikka lapset ovat tässä vaiheessa tavallisesti jo sen verran isompia, etteivät enää valvota vanhempia, voi oirehdinta olla alkanut aiemmin kuin se muodostuu ongelmaksi. Alkuun huonoa nukkumista on ehkä ollut vain jaksoittain joitakin päiviä viikossa tai viikkoja vuodessa. Ajan kuluessa univajetta alkaa kertyä yhä enemmän, ja jonain päivänä huomaa, ettei nukkuminen enää onnistu.

– Vaikka lapset olisivat jo kahdeksan vuotta nukkuneet hyvin, paketti on hajonnut ja kontrolli omaan nukkumiseen ja ylipäänsä elämänhallinta ovat kadoksissa. Yhtäkkiä kaikki asiat alkavat häiritä nukkumista. Se on tyypillinen tarina, jonka näen vastaanotollani.


Naiset ovat miehiä herkkäunisempia

Uniongelmat eivät kuitenkaan vaivaa pelkästään perheellisiä. Muiden rasitustekijöiden ohella jopa vapaa-ajasta on tullut kiireistä ja tavoitteellista.

– Vapaa-ajan kuormittavuus unohtuu hirveän usein. Aina osoitellaan sormella työelämään, koska sitä on helppo syyttää omasta huonovointisuudesta, mutta aika usein kyse on myös omista valinnoista. Malttaako mennä illalla pehkuihin, kun väsyttää, vai jääkö vielä käkkimään telkkarin ääreen pariksi tunniksi niin kuin monet tekevät?

Menopaussin lähestyminen tarkoittaa, että myös elimelliset unihäiriöt, kuten uniapnea ja levottomat jalat, yleistyvät naisilla.

Samanikäisten miesten uni ei yleensä kärsi kuormituksesta samalla tavalla kuin naisten, vaikka he usein ovat samankaltaisessa elämäntilanteessa. Se selittyy sillä, että naiset ovat ylipäänsä herkempiunisia kuin miehet.

Herkkäunisuus puolestaan liittyy tyypillisesti tunnollisuuteen. Tuomilehto uskoo, että sekin on naisille tyypillisempää.

– En varmaankaan liioittele hirveästi, kun sanon, että naiset ovat keskimäärin luonteeltaan miehiä tunnollisempia, vaikka toki me kaikki olemme yksilöitä.


Palautuminen kuntoon

Mikä keski-ikäisiä naisia sitten valvottaa öisin? Tuomilehto sanoo, että aiemmin mainitut elämäntilanteeseen liittyvät tekijät voivat kyllä laukaista univaikeudet, mutta pitkäaikaisesta unihäiriöstä niitä ei voi syyttää. Kyseessä on silloin sananmukaisesti juuri se: unihäiriö.

– Ajatus siitä, että pitkäaikainen huono nukkuminen johtuisi stressistä, voidaan kuopata samantien. En voi sietää ajattelumallia, jossa kaikki laitetaan stressin, iän ja hormoneiden piikkiin. Ne ovat kolme maailman huonointa tekosyytä pidempiaikaiseen huonoon nukkumiseen.

Stressi kyllä vaikuttaa nukkumiseen, mutta kun kyseessä on normaalisti nukkuva ihminen, sen vaikutus on tilapäinen ja univaikeudet menevät ohi heti, kun akuutein tilanne helpottaa.

Toisin on herkkäunisten kohdalla. Heillä univaikeudet voivat jatkua edelleen, vaikkei mitään tunnistettavaa stressitekijää enää olisi. Juuri se kertoo, että kyseessä on unihäiriö.

Ada Calhoun kertoo vaihtavansa ystäviensä kanssa enemmän univinkkejä kuin reseptejä, mutta mikään liikunnan lisäämisestä höyryävään silmänympärysnaamioon ei ole auttanut kuin hetken aikaa.

Unihäiriöpotilaita työkseen hoitava Tuomilehto on kuitenkin sitä mieltä, että unihäiriöstä kyllä selviää ja omaan nukkumiseen voi vaikuttaa. Hän kertoo osoittaneensa sen myös tutkimuksissaan. Se vaatii tosin uneen panostamista. Raskaan liikunnan ja työnteon välttäminen juuri ennen nukkumaanmenoa, säännöllinen vuorokausirytmi ja muiden tuttujen neuvojen noudattaminen olisi tärkeää. Harva kuitenkaan tekee niin käytännössä – ainakaan pidemmällä aikavälillä.

– Kuormituksen vastavoima eli palautuminen pitää huomioida äärimmäisen hyvin. Se tulee pääosin nukkumisen kautta. Jos sen eteen ei säännönmukaisesti tee mitään, ongelmat alkavat kertyä, elämänhallinta katoaa ja uuvutaan, Tuomilehto sanoo.

Calhounille eniten helpotusta on kuulemma tuonut sen ymmärtäminen, että hänen ”neuroottiset huolensa eivät ole vain hänen – ne ovat hänen sukupolvensa”.

Tuomilehto on kuitenkin eri mieltä. Hänestä kenenkään ei tarvitse alistua kärsimään univaikeuksista vain, koska se ”kuuluu ikään”.

– Ei se, että on 45- tai 55-vuotias, tarkoita, että pitää nukkua huonosti. Huono uni ei kuulu ikääntymiseen, etenkään tuossa ikäluokassa, kun ihmiset ovat vielä aika terveitä.

Tuomilehto neuvookin ensin kokeilemaan, paranisiko nukkuminen kotikonstein, säännöllisesti tekemällä. Jos se ei auta, kannattaa hakeutua tutkimuksiin selvittämään, mikä unta häiritsee. Useimmiten apu löytyy viimeistään silloin.

Naislekuri

Onpa kollegalla sanavalinta hiukka poskellaan, "tekosyy"?Ken on kokenut ne hormonit eli kuumat aallot päivisin 5-10 kertaa asiakastyössä stressiä tuoden ja vielä öisin katkaisten yöunen n 10 kertaa, niin onhan se tosiaankin ihan tekosyy uupumukselle ja ihan oma vika... Hohhoijaa. Nimim. Kun ensimmäiselle miehelle tulee kunnon kuumat aallot niin muuttuu ääni kellossa ja johan hoitokeinojakin sännätään etsimään...

Vierailija

Omalla kohdallani jatkuva aamuöinen heräily oli selvästi vaihdevuosioire, koska se poistui Femostenilla. Jos ikää on naisella yli 45 v., niin luultavasti uniongelmien suurin syy on juuri tässä. En tajua miksi sitä jutussa vähätellään ja puhutaab ympäripyöreästi unihäiriöistä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla