Kannattaako sittenkään mitata jatkuvasti? Kuva: Colourbox
Kannattaako sittenkään mitata jatkuvasti? Kuva: Colourbox

Painonpudotus saattaakin sujua paremmin ilman liikuntasuorituksia ja kalorien kulutusta mittaavaa ranneketta.

Aktiivisuusrannekkeet sekä muut liikkumista ja energiankulutusta mittaavat laitteet yleistyvät koko ajan. Tieteen näkökulmasta kapineista voi kuitenkin olla enemmän hyötyä kuin haittaa – ainakin jos tavoitteena on pudottaa painoa.

New York Times uutisoi tuoreesta yhdysvaltalaistutkimuksesta, jonka mukaan ihminen laihtuu tehokkaammin ilman aktiivisuusmittaria. Pittsburghin yliopiston tutkimuksen tulokset julkaistiin yhdysvaltalaisten lääkärien ammattijärjestön Journal of the American Medical Association (JAMA) -tiedelehdessä.

Tutkittavina oli lähes 500 vapaaehtoista ylipainoista miestä ja naista, jotka halusivat laihduttaa. He olivat iältään 18–35-vuotiaita. Tutkittavat, jotka käyttivät aktiivisuusranneketta 18 kuukauden ajan, laihtuivat selvästi vähemmän kuin he, jotka eivät käyttäneet ranneketta.

Ensimmäisen kuuden kuukauden ajan tutkittavat noudattivat laihdutusruokavaliota, ja heitä kannustettiin liikkumaan aiempaa enemmän. He pitivät päiväkirjaa syömisistä ja liikunnasta sekä saivat viikottaista ohjausta.

Kuuden kuukauden kuluttua kaikki tutkittavat olivat laihtuneet. Tässä vaiheessa tutkittavat jaettiin kahtia: Yksi ryhmä sai rannekkeet, jotka mittasivat heidän fyysistä aktiivisuuttaan ja viestivät, olivatko he saavuttaneet tavoitteensa. Tutkijat kannustivat toista ryhmää merkkaamaan liikuntasuorituksensa nettisivulle.

Ilman ranneketta olleet painoivat 5,9 kiloa vähemmän kuin ranneketta käyttäneet.

Kun tutkimuksen alkamisesta oli kulunut kaksi vuotta, useimmat tutkittavista painoivat vähemmän kuin aluksi, vaikka jotkut olivatkin saaneet takaisin ensimmäisen kuuden kuukauden aikana karistamiaan kiloja. Ilman ranneketta olleet tutkittavat painoivat kuitenkin keskimäärin 5,9 kiloa vähemmän kuin ranneketta käyttäneet. Aktiivisuusranneketta käyttäneet painoivat keskimäärin 3,6 kiloa vähemmän kuin tutkimuksen alussa.

Tulos yllätti tutkijat

Tutkijat olettivat, että aktiivisuusranneketta käyttäneet laihtuisivat muita tehokkaammin, joten he olivat yllättyneitä tuloksista.

Mistä ero johtui? Joku saattaisi veikata, että aktiivisuusranneke sai liikkumaan ja siksi myös syömään enemmän. Tutkijoiden mukaan ranneketta käyttäneet kuitenkin myös liikkuivat vähemmän kuin muut.

Mittari saattoi heikentää motivaatiota.

Tutkimuksen vetäjä, Pittsburghin yliopiston professori John Jakicic arvelee New York Timesille, että mittari saattoi heikentää motivaatiota liikkua. Jakicicin mukaan on mahdollista, että tutkittavat luovuttivat, kun he huomasivat, etteivät saavuta päivän liikuntatavoitetta. Voi myös olla, että tutkittavat söivät liikaa, kun he keskittyivät käytöksensä sijaan rannekkeen lukemiin.

Tutkimus todistaa, ettei ihminen välttämättä reagoi mukana kulkevaan mittariin toivotulla tavalla. Tutkijat toivovat aiheesta lisää tutkimusta.

Soraääniä on kuultu aiemminkin

Rannekkeista on kuulunut huonoja uutisia ennenkin. Tänä vuonna julkaistun selvityksen mukaan aktiivuusranneke voi saada potemaan syyllisyyttä ja tuntemaan, että on jatkuvasti kontrollin alla. Lisäksi se saattaa tehdä liikunnasta ikävää suorittamista. Muu elämäkin voi jäädä treenitavoitteiden takia paitsioon. 43 prosenttia tutkittavista myös ajatteli, että liikuntasuoritus oli mennyt hukkaan, jos se ei tallentunut laitteeseen.

Viime vuonna ilmestyneen tutkimuksen mukaan 42 prosenttia ihmisistä menettää kiinnostuksensa aktiivisuusrannekkeen käyttöön puolen vuoden jälkeen. Ranneke jää lojumaan kaapin pohjalle varsinkin siksi, että sitä tarvitsee ladata säännöllisin väliajoin ja koska se ei palkitse käyttäjäänsä tarpeeksi alkuhuuman haihtumisen jälkeen.

Pari vuotta sitten asiantuntijat varoittelivat, että rannekkeet voivat jopa lihottaa, koska ne eivät ota huomioon ihmisten erilaisia ruokatapoja ja aineenvaihduntaa. Kaloreita mittaavat rannekkeet eivät myöskään ota huomioon, että painonhallintaan vaikuttavat paitsi syöminen ja liikunta myös esimerkiksi hormonitoiminta ja uni.

Liikutko sinä laitteen kanssa vai ilman? Kerro kokemuksistasi aktiivisuusrannekkeen käytöstä kommenttikentässä!

Kysely

Oletko käyttänyt aktiivisuusmittaria?

Kyllä.
Kyllä.
77.0%
En.
En.
22.9%
Ääniä yhteensä: 61

Voisiko eteerisistä öljyistä olla apua uniongelmiin? Nukahtamisongelmista kärsivä toimittaja Susanna Koivisto päätti testata laventelia.

Nukahtaminen on minulle haastavaa. Mielessä pyörii sata erilaista asiaa, ja rauhoittuminen ottaa aikansa. Kuulin, että laventeliöljyllä voisi olla rauhoittava vaikutus, jos sitä käyttää ennen nukkumaanmenoa. Päätin kokeilla eteerisen laventeliöljyn toimivuutta. 

Käytin öljyä yhteensä kahden viikon verran. Ensin hieroin sitä sormiini ja haistoin. Pidin laventelin tuoksusta, ja se auttoi minua rentoutumaan nopeasti. Hieroin sitä myös isovarpaisiini, mutta en ole varma oliko siitä hyötyä. Lisäksi laitoin ensimmäisinä testi-iltoina tipan öljyä tyynylleni, mutta en kokenut siitä olevan hyötyä.

Unilääkäri ei suosittele laventelia 

Kasveja on käytetty ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen jo vuosituhansien ajan. 

– Eri kasvien kemialliset koostumukset vaikuttavat eri tavalla ihmiskehoon. Jotkut koostumukset voivat olla viilentäviä, toiset ovat aisteja avaavia ja virkistäviä, laventeli taas on rauhoittava, kertoo doTerra-öljyjä markkinoiva Merja Priest

Laventelissa vaikuttava ainesosa on Priestin mukaan linaloli.

– Linalolia on monissa muissa kasveissa myös, kuten kamomillassa. Sen takia kamomillateetä suositellaan usein juotavaksi ennen nukkumaanmenoa.

Priest muistuttaa kuitenkin olemaan tarkkana laventeliöljyostoksilla. Monet öljyt, joiden väitetään olevan laventelia, ovat synteettisiä, jolloin niillä ei ole samanlaista vaikutusta.

– Kuluttajan pitää olla tarkka, mikäli hän haluaa oikeaa kasvia. 

”Melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa.”

Terveystalon unilääkäri Henri Tuomilehto ei kuitenkaan usko, että laventeliöljyn käyttö helpottaa nukahtamista. 

– En suosittelisi laventeliöljyä. Sen toimivuudesta ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä, Tuomilehto kommentoi. 

– Nukahtamiseen on paljon omia konsteja, joita voi kokeilla, mutta melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa. 

Tuomilehto suosittelee nukahtamisvaikeuksista kärsivää selvittämään lääkärin kanssa, mistä ongelmassa on kyse. Unihäiriöitä on Tuomilehdon mukaan yli 80 erilaista, joten yhtä ratkaisua uniongelmiin ei ole. 

Voisiko öljystä tulla unirutiini?

Itse totesin, että hyvä yöuni on monen asian summa.

Niinä testipäivinä, kun olin muutenkin illalla rättiväsynyt, laventeli auttoi saamaan hyvän olon tunteen ennen nukahtamista. Kaikista parhaiten se auttoi juuri ennen sänkyyn menoa, sillä öljyn tuoma rentouttava vaikutus katosi nopeasti, jos lähdin vielä puuhastelemaan jotain. Niinä testipäivinä, jolloin olin stressaantunut illalla ennen nukkumaanmenoa, laventeliöljyllä rentouttaminen väkisin ei ollut kovin hyödyllistä. 

Uskon, että mikäli olisin käyttänyt laventeliöljyä pidemmän aikaa, siitä olisi ollut enemmän hyötyä. Öljyn levittämisestä voisi muodostua nukahtamista edeltävä rutiini, joka muistuttaa aivoja nukkumaanmenosta.

Kaikista eniten hyötyä laventelista on varmasti niille, jotka todella rakastavat sen tuoksua.

Uraauurtavassa tutkimuksessa analysoitiin aineistoa lähes 1 600 migreeniperheestä.

Yli puoli miljoonaa suomalaista sairastaa migreeniä. Aivosairaus on yleinen, mutta sen puhkeamissyistä on toistaiseksi ollut vain vähän tietoa.

Keväällä julkaistu suomalaisjohtoinen tutkimus valottaa nyt migreenin periytyvyyttä. Kyseessä on kaikkien aikojen laajin migreenin perhetutkimus, johon osallistui lähes 1 600 perhettä. Yhteensä analysoitavaa aineistoa oli yli 8 300 henkilöstä.

Tutkimuksessa saatiin selville, että migreenin periytymisen taustalla on tuhansia sairausriskiä lisääviä geenimuotoja. Muutaman vahvan geenin sijaan migreeniä voivatkin aiheuttaa lukuisat eri riskitekijät geeneissä. Tutkimuksen julkaisi Neuron-tiedelehti. 

Tieto mutkistaa aiempaa käsitystä migreenistä, mutta toisaalta tulevaisuudessa sen avulla voidaan kehitellä uusia hoitomuotoja.

– Yleisten geneettisten riskitekijöiden merkitys perheissä yllätti meidät. Toisaalta suurin osa migreenin geneettisestä alttiudesta on edelleen selittämättä ja lisätutkimuksissa tunnistetaan varmasti lisää sekä yleisiä että harvinaisia migreenin riskitekijöitä, toteaa tutkimusta johtanut professori Aarno Palotie Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista (FIMM) tiedotteessa.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että eri migreenityypit periytyvät eri tavoilla. Aurallista migreeniä sairastavien perinnöllinen riski oli suurempi kuin auratonta migreeniä sairastavien.

Eri migreenityypit periytyvät eri tavoilla.

Harvinaisempaa, hemiplegistä migreeniä sairastavilla oli kaikkein suurin yleisten geenimuotojen riskitaakka. Aiemmin on ajateltu, että kyseinen migreenityyppi johtuu pääasiassa harvinaisista mutaatioista tautigeeneissä.

Harvinaisen migreenin periytyminen seuraavalle sukupolvelle on siis todennäköisempää kuin yleisemmän. Migreeni periytyy myös todennäköisemmin, jos siihen sairastuu alle 20-vuotiaana.

Helsingin Sanomat kirjoitti keväällä, että migreeniä estävä biologinen lääke saadaan Yhdysvalloissa markkinoille todennäköisesti jo tänä vuonna. Se on tarkoitettu erityisen vaikean migreenin hoitoon.