Veren punasolut ovat keskeltä kuopalla ja reunoilta pulleita. Kuva: Shutterstock
Veren punasolut ovat keskeltä kuopalla ja reunoilta pulleita. Kuva: Shutterstock

Veriryhmä voi merkitä esimerkiksi kohonnutta sydänsairauksien riskiä tai tavallista suurempaa alttiutta saada norovirus.

Mitä väliä veriryhmällä on terveyden kannalta? Osa ihmisistä uskoo veriryhmän vaikuttavan jopa siihen millainen ruokavalio ja liikunta kullekin sopii, ja esimerkiksi Japanissa veriryhmiin on ladattu paljon erilaisia merkityksiä. 

Tutkimustiedon valossa veriryhmädieetin seuraaminen ei todellakaan ole tarpeen eikä veriryhmästä voi päätellä ihmisen persoonallisuutta. Sen sijaan veriryhmän tiedetään vaikuttavan terveyteen siten, että erilaisten sairauksien yleisyys vaihtelee hieman veriryhmän mukaan. Veriryhmäsi kertoo siis, onko sinulla suurentunut riski sairastua tiettyihin sairauksiin ja oletko keskivertoa paremmin turvassa toisilta sairauksilta. 

Veriryhmiä voidaan luokitella kymmenin eri tavoin, mutta yleisin luokittelu on ABO-veriryhmäjärjestelmä, jonka mukaan veri voi olla tyyppiä A, B, AB tai O. Lisäksi kunkin ryhmän veri jaetaan reesustekijän mukaan Rh D -negatiiviseen ja -positiiviseen. Tulokseksi saadaan kahdeksan perusveriryhmää. 

Maailmanlaajuisesti yleisin veriryhmä on O, mutta Suomessa yleisimmät ovat A+ ja O+. Oman veriryhmän saa selville esimerkiksi verenluovutuksen yhteydessä.

Onko veriryhmäsi A+ tai A-?

A-veriryhmään kuuluvat kärsivät muita useammin korkeasta kolesterolista. 

Veriryhmiin A, B ja AB on tutkimuksissa liitetty O-veriryhmää korkeampi riski saada sydänkohtaus. Toisaalta asiaa selvittäneessä hollantilaistutkimuksessa todettiin, ettei A-, B- ja AB-veriryhmiin kuuluville tapahdu sen enempää sepelvaltimotaudista johtuvia kuolemia kuin O-veriryhmään kuuluvillekaan. Veriryhmien ja sydänkohtausten yhteydestä kaivataankin lisää tutkimustietoa, koska Terveyskirjaston mukaan  sydäninfarktin taustalla on melkein aina juuri sepelvaltimotauti.

Onko veriryhmäsi B+ tai B-?

Erilaisten syöpien yhteyttä veriryhmiin on tutkittu jonkin verran. Laajassa kiinalaistutkimuksessa esimerkiksi todettiin, että A-veriryhmään verrattuna B-veriryhmä tarjoaa tilastollisesti parempaa turvaa kaikilta syöviltä. 

B-veriryhmä tarjoaa tilastollisesti parempaa turvaa kaikilta syöviltä.

A-, B-, ja AB-veriryhmiin kuuluva veri on paksumpaa ja helpommin hyytyvää kuin O-ryhmän veri. Veren paksuus saattaa olla syynä erektio-ongelmiin, joita A-, B- ja AB-veriryhmiin kuuluvat miehet saattavat kokea

Onko veriryhmäsi AB+ tai AB-?

AB-veriryhmään kuuluva voi kärsiä muita useammin muistiongelmista. Tieteen Kuvalehden mukaan  AB-veriryhmään kuuluvien riski sairastua muistihäiriöihin on jopa 82 prosenttia suurempi kuin muiden. On arveltu, että tämä voisi johtua siitä, että helposti hyytyvä AB-veri voi aiheuttaa aivoissa pieniä veritulppia.

Onko veriryhmäsi O+ tai O-?

Muihin veriryhmiin verrattuna sydän- ja verisuonitautien riski on O-ryhmäläisillä pienempi. O-veriryhmä näyttää suojaavan monilta muiltakin sairauksilta. Esimerkiksi malaria ja norovirus tarttuvat O-ryhmään kuuluviin epätodennäköisemmin kuin muihin. 

Toisaalta tuoreessa japanilaistutkimuksessa huomattiin, että eri veriryhmiin kuuluvista vakavasti vammautuneista potilaista O-veriryhmään kuuluvien kuolleisuus oli kaikkein suurinta. Tämä saattaa johtua siitä, että O-veressä on vähemmän tiettyä hyytymistekijää kuin muissa veriryhmissä. O-veriryhmän veri on siis muiden ryhmien verta juoksevampaa.


Mikä neuvoksi?

Veriryhmiin liittyvät sairausriskit voivat kuulostaa suurilta, mutta yksilötasolla veriryhmien merkitys terveyden kannalta on lopulta hyvin vähäinen. Tilastolliset riskit eivät toteudu kaikkien kohdalla. Niinpä esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu kertoo, ettei veriryhmällä ole merkitystä terveyden kannalta.

SPR:n Veripalvelun tutkimusjohtaja Jukka Partanen kertoo Ylen jutussa, että veriryhmiin liittyvät riskit ovat yksilötasolla hyvin pieniä.

– Nämä ovat usein sellaisia, että riskit saattavat olla noin 1,5 kertaa suurempia.

Monien sairauksien puhkeamiseen vaikuttavat paljon veriryhmää enemmän esimerkiksi perimä, ikä ja elämäntavat. 

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto