Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto

Toisille sopiva stressi antaa potkua, toiset se lamaannuttaa. Vaikka stressin näkisi positiivisessa valossa, erilainen käsitys siitä voi johtaa törmäyksiin ihmissuhteissa.

Stressi nähdään yleensä negatiivisena asiana. Jatkuvalla stressillä onkin usein haitallisia seurauksia.

Stressillä voi kuitenkin olla myös myönteinen vaikutus. Osa ihmisistä suorastaan nauttii elämän mukanaan tuomista paineista, kerrotaan Psychology Todayn artikkelissa. Ne pitävät heidät vauhdissa, ja he kokevat olevansa parhaimmillaan sopivan stressaantuneina.

Toisille stressi on kuluttavaa, ja vastoinkäymiset rasittavat heidän mieltään tai kehoaan keskimääräistä enemmän.

Sillä, kummalla tavalla stressiin suhtautuu, voi olla yllättävän paljon merkitystä.

Psychology Today kertoo tuoreesta israelilaistutkimuksesta, jossa selvisi, että eri tavoilla stressiin suhtautuvat ihmiset ymmärtävät toisiaan huonommin kuin ihmiset, jotka ajattelevat stressistä samalla tavalla. Tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin ihmiset kokivat stressillä olevan hyödyllisiä vaikutuksia haitallisiin verrattuna.

”Ihmiset olettavat lähtökohtaisesti muiden suhtautuvan stressitekijöihin samoin kuin he itse.”

Tutkimustuloksista voitiin päätellä, että ihmiset olettavat lähtökohtaisesti muiden suhtautuvan stressiin samoin kuin he itse. Sen vuoksi esimerkiksi eri tavoin stressiin suhtautuvien kumppanien on vaikeampi ymmärtää toisiaan kuin pariskunnan, joka jakaa saman suhtautumistavan.

Työkalu asenteen arviointiin

Mistä sitten tietää, miten oma stressisuhtautuminen luokitellaan? Tutkijat käyttivät kahdeksan kohdan kysymyspatteristoa. Oman suhtautumisensa voi mitata arvioimalla, kuinka vahvasti samaa tai eri mieltä on seuraavien väittämien kanssa asteikolla 1–7. Yksi tarkoittaa vahvasti eri mieltä ja seitsemän vahvasti samaa mieltä.

  1. Stressin vaikutukset ovat negatiivisia ja niitä tulisi välttää.
  2. Stressin kokeminen helpottaa oppimistani ja kasvuani.
  3. Stressin kokeminen kuluttaa terveyttäni ja elinvoimaani.
  4. Stressin kokeminen parantaa suoritustani ja tuottavuuttani.
  5. Stressin kokeminen rajoittaa oppimistani ja kasvuani.
  6. Stressin kokeminen parantaa terveyttäni ja elinvoimaani.
  7. Stressin kokeminen heikentää suoritustani ja tuottavuuttani.
  8. Stressin vaikutukset ovat positiivisia ja niitä tulisi hyödyntää.

Parillisten väittämien kanssa samaa mieltä oleminen osoittaa sinun suhtautuvan stressiin myönteisenä asiana, kun taas parittomien väittämien puoltaminen kielii sinun näkevän stressin kielteisesti. Jotta stressisuhtautumisesi katsottaisiin olevan myönteinen, parillisiin kysymyksiin tulisi vastata vähintään arvosanalla neljä ja parittomiin korkeintaan arvosanalla kaksi. Luokittelu perustuu tutkimuksessa saatujen vastausten keskiarvoihin.

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että elämä on lähtökohtaisesti helpompaa, jos sen tuomiin paineisiin pystyy suhtautumaan positiivisesti. Kuulostaa loogiselta, koska koska stressiä on nykymaailmassa käytännössä mahdotonta täysin välttää.

Sujuvien ihmissuhteiden salaisuus sen sijaan ei ole sen enempää positiivinen kuin negatiivinenkaan suhtauminen, vaan pääasia on, että molemmat osapuolet näkevät stressin samalla tavoin.