Kodin Kuvalehti
Omena on ihanaa ja terveellistä purtavaa, mutta mieluummin ilman siemeniä.
Omena on ihanaa ja terveellistä purtavaa, mutta mieluummin ilman siemeniä.

Syksyn huikeaa omenasatoa ei ehkä kannata syödä siemenkotineen päivineen.

Mummo siitä aikoinaan varoitti: älä vain syö omenasta siemeniä. Hänen perustelunsa oli, että siemenet kulkeutuvat umpisuoleen, ja sitten on edessä sairaalareissu.

– Just joo, ja Lumikki kuoli puraistuaan omenaa, naureskelin minä ja söin uhallanikin omenat siemenkotineen päivineen.

Ei olisi kannattanut olla ylimielinen. Mummo oli oikeassa tässäkin. Joskus tosiaan voi käydä niin huono tuuri, että siemenet ja muut suolistossa hajoamattomat kappaleet tukkivat umpilisäkkeen – ja kaiken kukkuraksi omenan siemenet ovat myrkyllisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Myrkyllisiä ovat myös päärynän, aprikoosin, persikan, kirsikan, luumun ja karvasmantelin siemenet.

Luit oikein, myrkyllisiä ovat. Niin ovat myös päärynän, aprikoosin, persikan, kirsikan, luumun ja karvasmantelin siemenet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Osastonlääkäri Irina Rimon Myrkytystietokeskuksesta kertoo, että näiden Prunus-suvun lajien siemenet sisältävät yhdistettä nimeltä amygdaliini.

Elimistössä hajotessaan amygdaliini synnyttää syanidia. Se on muun muassa Komisario Palmu -elokuvista tuttu tappava myrkky.

Pureskelu vapauttaa syanidin

Onneksi tuossa ei ollut koko totuus, muuten tämän syksyn omenasato saattaisi jäädä mätänemään puihin.

Ensinnäkin syanidia vapautuu vain murskatuista ja pureskelluista siemenistä.

– Ei ole raportoitu, että kokonaisina nielaistut siemenet olisivat aiheuttaneet akuuttia myrkytystä, Irina Rimon rauhoittaa.

Siemenistä vapautuvan myrkyn määrä on myös niin pieni, ettei sillä normaalioloissa ole merkitystä. Kaikkien kasviyksilöiden siemenet eivät sisällä myrkkyä juuri lainkaan.

– Pienin annos syanidia, joka mahdollisesti johtaa kuolemaan, on 50 milligrammaa. Sen määrän saadakseen on syötävä noin 80–300 grammaa omenan siemeniä, Irina Rimon kertoo.

– Oireita voi toki tulla jo pienemmilläkin annoksilla.

Aprikoosin siemenet ovat vaarallisempia 

Irina Rimon tekee pyynnöstä laskutoimituksen.

Yksi omena sisältää keskimäärin 5–10 siementä. Jotta aikuinen voisi saada teoriassa tappavan annoksen myrkkyä, hänen pitäisi syödä useampi sata siementä, ehkä tuhatkin.

Vaarallinen määrä riippuu syöjän painosta ja siemenissä olevan myrkyn määrästä.

Vaarallinen määrä riippuu syöjän painosta ja siemenissä olevan myrkyn määrästä, mutta joka tapauksessa tappavaan myrkytykseen tarvitaan melkoinen kasa omenia.

– Pienille lapsille haitalliset annokset voivat olla pienempiä, Irina Rimon muistuttaa.

Tutuista Prunus-suvun kasveista eniten myrkkyä syntyy villiaprikoosin siemenistä. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira suositteleekin, ettei aprikoosin siemeniä annettaisi lapsille lainkaan. Aikuiselle turvallinen annos on enintään kolme pienikokoista siementä.

Ei ole varmaa, poistaako keittäminen myrkyn

Entä jos omenat, kirsikat tai luumut rouhii siemenineen murskaksi ja tekee niistä hilloa? Häviääkö myrkky keittäessä?

– Näistä siemenistä meillä ei ole varmaa tietoa. Syanidia vapautuu myös pellavansiemenistä, ja ainakin niiden kuumennuskäsittelyt vähentävät syanidin muodostumista tai estävät sen täysin, Irina Rimon kertoo.

”Tavallisessa ruokailukäytössä siementen myrkytysriski on pieni.”

Myrkytyskeskuksen tietoon ei olekaan tullut, että minkäänlaiset siemenet olisivat aiheuttaneet Suomessa vakavia myrkytyksiä. Soittoja asiasta kyllä tulee. Irina Rimonin vastaus huolestuneille on huojentava:

– Tavallisessa ruokailukäytössä siementen myrkytysriski on pieni.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

KAIKKI siemenet ovat myrkyllisiä

Kaikkien kasvien kaikki siemenet ovat jossain määrin myrkyllisiä, sillä siemen on kasvin lapsi ja kun se syödään, siihen tyssää kasvin lisääntyminen. Niinpä kasvit laittavat tuholaistorjunta-aineita siemeniinsä.

Tämä koskee KAIKKIA siemeniä, siis myös viljanjyviä, chia-siemeniä jne. Esimerkkejä:
Gluteeni on gluteeniviljojen tuholaistorjunta-aine, edes tuhohyönteiset eivät syö niitä jos muutakin on tarjolla. Chia-siemenissä puolestaan on saponiinia - siis saippuaa - joka vahingoittaa suolinukkaa. Pähkinöiden ja kaakaopapujen tuholaistorjunta-aineena puolestaan toimii fytiinihappo: Se kelatoi mineraaleja (erityisesti rauta, sinkki ja magnesium) eli estää niiden ihmeytymisen suolessa. Fytiinihappoa löytyy muuten sitten myös kaikista tavanomaisista viljoista ja eritoten paljon kaurasta. Riisi taas puolustautuu tuholaisia (ihminen mukaan lukien) vastaan rikastamalla maaperästä itseensä arseenia. (Ruotsissa suositellaan että lapsen maksimiannos riisikakkuja on tästä syystä YKSI päivässä...)

MITÄÄN siemeniä ei tulisi tästä syystä käyttää ruokavalion perustana ja runsaasti syötynä ruoka-aineen. Niitä voi nauttia pieniä määriä silloin tällöin, koska hormesis - pikkuruiset määrät myrkkyjä toisinaan -- vahvistaa kehoa. Ruokavalion perustan tulisi kuitenkin olla jossain muualla kuin siemenissä.

Tämä on se syy, miksi itse olen jättänyt kaikki viljat ruokavaliostani, enkä syö pähkinöitä tai muitakaan siemeniä kovin usein tai paljoa kerralla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla