Kodin Kuvalehti
Avaran maiseman katselu lisää kiitollisuutta ja tyynnyttää. Kuva: Sanoma-arkisto
Avaran maiseman katselu lisää kiitollisuutta ja tyynnyttää. Kuva: Sanoma-arkisto

Jos mielesi on raskas, kokeile loistavaa luonnonmetodia sen helpottamiseksi: mene jonnekin, mistä näet horisontin ja katsele sitä rauhassa. Palaat kevyemmällä mielellä.

Kauas katselusta puhutaan liian vähän! Sen voima on nimittäin niin suuri, että siitä kannattaisi puhua enemmän.

Sekä tutkimukset että ihmisten omat kokemukset kertovat samaa viestiä siitä, että avarassa maisemassa oleskelu ja sen katselu saavat ihmisessä aikaan parantavia prosesseja.

Ihmisen luontosuhteen tutkija, psykologi ja ympäristökouluttaja Riitta Wahlström tietää, että omaa hyvinvointia voi tehokkaasti parantaa vaihtamalla avaraan näkymään. Horisonttiin katsominen vaikuttaa aivotoimintaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Aivoillamme on erilaisia perustiloja, ja yksi niistä on rentoutustila. Tieteellisesti on selvitetty, että kauas katselu vie aivot aktiivitilasta rentoutustilaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rannalla ei maata vain auringon takia eikä vuorilla vaelleta vain kunnon vuoksi.

Avara näkymä tyynnyttää

Wahlström arvelee, että avarien maisemien lumo selittyykin osin fysiologialla. Ihminen hakeutuu mielellään paikkaan, joka tekee hänelle hyvää.

– Ehkä se on yksi syy, miksi ihmiset rakastavat purjehtimista, saaria ja meren rantaan menemistä. Siellä on aina horisontti ja iso, avara tila.

Wahlström näkee avarien maisemien olevan jatkuvasti yhä suositumpia, koska ne rauhoittavat ja poistavat jännityksiä. Hän uskoo, ettei uimarannalle mennä makaamaan vain auringon takia eikä vuorilla vaelleta vain kunnon vuoksi.

– Hyvien näkymien äärelle hakeudutaan, koska ne tyynnyttävät. Sen tietävät kiinteistönvälittäjätkin: moni ei halua asuntoa, jonka ikkunasta näkyy vain vastapäinen seinä. Sen sijaan korkealla asuminen kiinnostaa. Ylhäältä katsominen on rauhoittavaa.

”Suuntaa katsottiin tähdistä”

Riitta Wahlström hakee selitystä avaruudesta nauttimiselle myös ihmisen historiasta.

– Ihminen on alun pitäen ollut paimentolainen ja joutunut vaeltamaan, etsimään aina seuraavaa laidunta. Suuntaa on katsottu tähdistä. Jos ei ole katsottu kauas, ei olisi voitu selviytyä. On vielä hyvin uutta olla sisällä lasikopeissa. Meissä elää varmasti se tarve katsoa kauas, kaipuu siihen.

”Luontohistoria lataa ihmiseen valtavan paljon. Maisemat koetaan eri tavoin.”

Jokaisen omat juuretkin vaikuttavat. Pohjanmaalla kasvaneella voi olla vahva tarve avaran maiseman äärelle. Riitta Wahlström tietää, että esimerkiksi metsässä oleskelu voi jopa ahdistaa ihmistä, joka on kotoisin lakeudelta tai meren läheisyydestä. Toisinpäinkin voi olla: metsämaisemaan tottunut voi joutua totuttelemaan peltoaukeista nauttimiseen.

– Luontohistoria lataa ihmiseen valtavan paljon, ja suhde luontoon on kaikilla omanlaisensa. Maisemat koetaan eri tavoin, mutta avaruuden tai horisontin katselu silti yleisinhimillisesti rentouttaa.


Ihminen tarvitsee lääkemaiseman

Koska avara tila tekee ihmiselle niin hyvää, Riitta Wahlström käyttää siitä mielellään nimitystä lääkemaisema. Ihminen kaipaa omaa lääkemaisemaansa, joka tekee hänelle hyvän ja rauhallisen olon. Siellä stressi ja kireydet vähenevät.

– Siellä olet ihmisenä erilainen, vähemmän jännittynyt. Hengitätkin eri tavalla.

Moni pystyy nimeämään oman lääkemaisemansa epäröimättä ja kaipaa sinne – Wahlström tietää, että ”jotkut ovat aina menossa johonkin erämaahan”. Toisille taas kauas katselu on vierasta.

– Ihmisiä kannattaisi ihan hyvinvoinnin vuoksi houkutella hakeutumaan paikkoihin, joissa rentoutus toteutuu: laakeisiin maisemiin, vuorille, hiihtoladulle, jossa näkee kauas. Moni on vieraantunut sellaisesta.

”Ihminen on horisonttiin katsellessaan enemmän sitä, mitä hän oikeasti on.”

Joidenkin tutkimusten mukaan rannoilla asuvat ovat onnellisempia, jopa muita terveempiä ihmisiä. Veden ja taivaan sinisellä värillä on rauhoittavia vaikutuksia, samoin kuin aaltojen tasaisella loiskeella.

Luonto rentouttaa ja aiheuttaa psykofyysisen tasapainotilan. Älyllinen toiminta on silloin parempaa, ja tunteetkin ovat vähän enemmän auki kuin hälyisässä kaupungissa. Ihminen on horisonttiin katsellessaan enemmän sitä, mitä hän oikeasti on. Hyvä nousee hänessä pintaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla