Suolistosyöpä on salakavala sairaus siksi, että se ei aina oireile, ennen kuin se on jo levinnyt. On kuitenkin yksi oire, joka voi kertoa syövän mahdollisuudesta jo hyvissä ajoin, ja siksi sen ilmaannuttua kannattaa mennä lääkärin pakeille. 

Hidas, yksilöllinen ja yleinen. Petolliset oireet, joita voi olla vaikea tunnistaa. Selittyy usein elintavoilla ja tulee iäkkäälle, mutta saattaa muhia piilevänä jo työikäisellä. Näin suolistosyöpää voi luonnehtia.

– Salakavala tauti, kiteyttää syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, professori Pia Österlund.

Suolistosyöpä saattaa lymyillä paksu- tai peräsuolessa oireettomana jopa kymmenen vuotta. Kun vatsaoireita alkaa vaivihkaa tulla, niitä ei välttämättä osaa pitää vakavina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oireet kertovat sijainnin

Aikuinen kuitenkin tuntee kehonsa. Jos ummetusta tai löysävatsaisuutta on ollut ennenkin ja ohimenevästi, huolta tuskin on nytkään. Mutta jos vessakäynneissä tapahtuu muutos, eli pöntöllä pitää ravata tavallista useammin tai huomattavasti aiempaa harvemmin, kannattaa valpastua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Tilannetta voi seurata rauhassa. Jos ummetusta tai ripulia on epätavallisen pitkään, oireet eivät enää selity sillä, että on herkkävatsainen ja tullut syöneeksi hernekeittoa tai ruisleipää, Österlund sanoo.

Toinen tavallinen oire, verinen uloste, kyllä yleensä säikäyttää muttei välttämättä vie tutkimuksiin.

– Jos veri on tummempaa ja sekoittuu ulostemassaan, potilas voi epäillä, että punaviirut tulevat mustikan tai punajuuren syömisestä. Saatetaan ajatella veren johtuvan myös peräpukamista.

Joskus ensimmäisiä merkkejä syövästä ovat anemia ja väsymys, tunne siitä, ettei suoli tyhjene kunnolla, kramppimaiset vatsakivut tai jopa suolitukos.

Kokenut lääkäri osaa oireiden perusteella ennustaa, missä kasvain sijaitsee. Oikealla puolen paksusuolta oleva kasvain aiheuttaa tavallisemmin anemiaa ja tummaa verta, kun taas vasemmanpuoleiset syövät oireilevat useammin kirkkaana verenvuotona, kovina kipuina tai ulostamisvaikeutena.

– Suolistosyöpä todetaan paksusuolen tähystyksessä eli kolonoskopiassa, jonka yhteydessä otetaan koepaloja. Niistä syöpä voidaan varmistaa. Myös vartalon tietokonetomografiaa tarvitaan, sillä siitä selviävät mahdolliset etäpesäkkeet. Jos syöpä on peräsuolessa, otetaan usein lantion magneettikuva jatkohoitojen suunnittelua varten.
Kun tiedetään, onko syöpä paikallinen ja parannettavissa oleva vai jo levinnyt, hoito voidaan aloittaa, Österlund sanoo.

Laaja hoitoarsenaali

Suolistosyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä, ja siihen sairastuu 3 000 suomalaista vuosittain. Yli 70 prosenttia potilaista paranee. Paksusuolessa sijaitseva kasvain leikataan ja samalla poistetaan osa suolta. Paikallinen peräsuolisyöpä saatetaan leikata heti, jos se on pieni. Kookkaampaa, paikallisesti edennyttä peräsuolisyöpää pienennetään ensin sädehoidolla ja solunsalpaajilla ja leikataan sitten.

Avanne voi olla tarpeen osalle paksusuolisyöpäpotilaista. Avanne tarkoittaa vatsanpeitteisiin tehtävää aukkoa, jonka kautta suolen loppuosa johdetaan ihon pinnalle ja siitä edelleen siistiin avannetaitokseen, jonne uloste kerääntyy. Avanne voi olla väliaikainen tai pysyvä, mutta sen kanssa voi elää normaalia elämää.

Parantavaan hoitoon voi kuulua myös solunsalpaajalääkitystä eli niin kutsuttua liitännäishoitoa 3–4 kuukauden ajan leikkauksen jälkeen.
Joka neljäs suolistosyövistä löytyy vasta levinneenä, ja kolmanneksella leikkauksen läpikäyneistä syöpä uusii. Levinnyttä suolistosyöpää sairastavalle lääkäri ei koskaan anna elinajan ennustetta.

– Siitä ei ole hyötyä, sillä jokainen potilas on yksilö. Mieluummin sanon, että elinajanennuste on valtavasti parempi kuin aiemmin.

Österlund tietää tämän, sillä hän on ollut syöpälääkärinä 24 vuotta. Vielä 1990-luvulla keskimääräinen elinaika suolistosyöpädiagnoosin jälkeen oli 5–6 kuukautta.

Vaikuta elintavoilla

Suolistosyövät ovat osittain elintavoista johtuvia. Se, mitä pistämme suuhumme ja mitä emme, vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka todennäköisesti syöpä suolistoon pesiytyy.

Alkoholi ja tupakka altistavat suolistosyövälle. Tupakointi heikentää myös sädehoidon tehoa ja vaikeuttaa leikkauksesta toipumista. Myös rasvainen ruoka ja punainen liha lisäävät syöpäriskiä.

Rukiissa ja kaurassa puolestaan on ainesosia, joiden tiedetään suojaavan syövältä. Myös maitotuotteet torjuvat suolistosyöpää.

– Sitä ei vielä tiedetä, johtuuko tämä maidon kalsiumista, D-vitamiinista vai mistä, mutta jollain mekanismilla maitotuotteista saa hiukan suojaa, sanoo Österlund.

Sairastuneet ovat usein ylipainoisia ja vähän liikkuvia. Aktiivisuudella on kuitenkin iso merkitys myös siinä vaiheessa, kun syöpä on jo todettu ja hoidettu.

– Jos kävelee 500 askelta enemmän päivässä, se jo kannattaa. Liikkuessa lihakset pysyvät kunnossa ja ruokahalu hyvänä, jolloin elimistö saa rakennusaineita.

Vahva elimistö kestää paremmin myös kuluttavia syöpähoitoja.

Tehokasta suojaa antaa myös liikakilojen karistaminen. Pienikin painon aleneminen, 3–5 kiloa, laskee syövän uusiutumisriskiä silloin, kun kyseessä on parannettavissa oleva syöpä.

– Kun leikkauksen ja lääkehoidon jälkeen alkaa liikkua enemmän, teho on lähes sama kuin puolen vuoden pituinen, syövän uusiutumista ehkäisevä lääkehoito, Pia Österlund sanoo.

 

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fi:ssä

Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Punainen liha?

Siis mikä ihmeen punaisen lihan parjaus on menossa, kun ei sen syönti ole lainkaan lisääntynyt viimeiseen 50 vuoteen.

.

Ei maidossa ole D-vitamiinia sellaisia määriä, että sillä olisi mitään terveydellisiä vaikutuksia.

Punaisen lihan kulutus on kasvanut hurjasti nimenomaan viimeisen 50 vuoden aikana.

Miksi maitoon lisättäisiin d-vitamiinia jos sillä ei olisi terveydellisiä vaikutuksia?

Vierailija

Punainen liha?

Siis mikä ihmeen punaisen lihan parjaus on menossa, kun ei sen syönti ole lainkaan lisääntynyt viimeiseen 50 vuoteen.

.

Ei maidossa ole D-vitamiinia sellaisia määriä, että sillä olisi mitään terveydellisiä vaikutuksia.

.

Syöthän D-vitamiinia?

Suomessa paljas iho muodostaa auringosta D-vitamiinia keskikesällä ja keskipäivällä. Talvella D-vitamiinia ei saa lainkaan auringosta. Ruuasta D-vitamiinia saa muutaman mikrogramman päivässä, riippuen mitä syö.

EFSA:n turvallinen D-vitamiinin saanti päivässä on yli 1-vuotiaalle 50 µg ja yli 10-vuotiaalle 100 µg.

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Suomessa ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) matalat (10 µg päivässä) D-vitamiinin saantisuositukset riittävät keskosvauvoille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla