Marja Kihlströmin mukaan jokaisen naisen pitäisi suhtautua hieman lempeämmin ja uteliaammin alapäähänsä.

Moni meistä tapittaa päivittäin peilistä omaa pärstäänsä. Samalla sitä saattaa jopa vilkaista pidemmän kaavan mukaan omaa vartaloaan.

Mutta kuinka usein suuntaat peilin suoraan haaraväliisi? Oletko tehnyt sitä peräti koskaan?

Jos et, nyt on sen aika.

Erityistason seksuaaliterapeutin Marja Kihlströmin mukaan jokaisen naisen pitäisi vähintään silloin tällöin katsoa omaa alapäätään. Vilkaisu ei riitä, vaan omaan alapäähän kannattaisi suhtautua uteliaasti.

Marja Kihlström, miksi jokaisen meistä kannattaisi katsoa alapäätään enemmän?

– Oman kehon ja alapään tunteminen on suorassa yhteydessä seksuaaliseen itseluottamukseen, joka on puolestaan yhteydessä siihen, kuinka kokee nautintoa omassa kehossaan. Tutkimuksissa on huomattu, että hyvä seksuaalinen itsetunto lisää naisten orgasmeja.

”Oman alapään katsominen auttaa myös hahmottamaan itsensä kokonaisena.”

– Oman alapään katsominen auttaa myös hahmottamaan itsensä kokonaisena. Pimppi on osa sinua. Sitä ei todellakaan pitäisi unohtaa tai jättää katseelta pimentoon.

Puhu muru -blogissasi kerrot, että moni nainen ajattelee alapäänsä olevan ruma tai jopa ällöttävä. Mistä ajatus yleensä kumpuaa?

– Suhde omaan vartaloon lähtee jo lapsuudesta ja esimerkiksi siitä, miten oma äiti on suhtautunut kehoonsa. Jos alastomuuteen on lapsuudenkodissa suhtauduttu peitellen, eikä siitä ole puhuttu, ajatusmaailma heijastuu myös aikuisuuteen. Silloin omaan alapäähän ei osata suhtautua avoimesti.

”Moni luulee pimppiään rumaksi, koska se ei näytä samalta kuin pornotähdillä.”

– Moni luulee pimppiään rumaksi myös siksi, ettei se näytä samalta kuin pornotähdillä. Ajatellaan, että on vain yhdenlaisia, kauniita ja normaaleja alapäitä. Todellisuudessa normaalin ja kauniin määritelmään mahtuu monenlaista.

Blogissasi toivot, että suomalaiset naiset uskaltaisivat rohkeasti kehua omaa alapäätään. Miksi se on tärkeää?

– Koska alapää on upea asia! Ylpeys omasta pimpistä välittyy kaikille muillekin, ja se ohjaa maailmaa vapautuneempaan suuntaan. Kollegani Tiina Vilposen sanoin: ”Hyvää ei kannata heittää hukkaan.” Pimppi on superhieno elin, joka pystyy moniin asioihin. Siitä kannattaa ehdottomasti nauttia.

Miten oman alapään tarkastelun voisi aloittaa, jos se tuntuu vieraalta?

– Ensin olisi hyvä tietää, mikä on normaalia. Jos kurkistaa alas ihan kylmiltään, voi näky hämmästyttää juuri sen takia, ettei ole tottunut näkemään erilaisuutta. Taide voi auttaa hahmottamaan, kuinka paljon erilaisia vaginoita maailmassa onkaan. Esimerkiksi nettisivustolta Great Hall of Vagina voi käydä katsomassa esimerkkejä.

”Taide voi auttaa hahmottamaan, kuinka paljon erilaisia vaginoita maailmassa onkaan.”

– Sen jälkeen kannattaa ihan peilin kanssa katsoa, mitä jalkojen välistä löytyy. Myös kumppania voi pyytää kuvailemaan. Alapäästä voi toki puhua myös luotettavien ystävien kanssa. Se keskustelu voi parhaimmillaan olla hauska ja tehdä ystävyyssuhteesta entistä läheisemmän!

Kuinka usein omaa alapäätä kannattaisi tutkailla?

– Ainakin silloin, kun kehossa tapahtuu muutoksia, esimerkiksi synnytyksen jälkeen. Vanheneminen vaikuttaa naiseen kokonaisuudessa, ja se on ihan normaalia. Omista muutoksista on hyvä olla tietoinen.

”Kannustan myös videoimaan omaa itsetyydytystään.”

– Mielestäni alapäähän kannattaa katsoa mieluummin liian usein kuin liian harvoin. Omaan kehoon on hyvä tutustua ihan rauhassa. Jos kiinnostusta omaa kehoa kohtaan löytyy yhtään enempää, alapäätään kannattaa kuvata. Se havainnollistaa hyvin, millainen ihminen on kokonaisuudessaan. Kannustan myös videoimaan omaa itsetyydytystä. Osalle ajatus voi tuntua hurjalta, mutta parhaimmillaan se voi voimistaa omaa seksuaalista itsetuntoa todella paljon.

Mitä jos oman alapään katsominen ja sen ajatteleminen puistattaa yrityksistä huolimatta?

– Jos tuntemukset omaa kehoa kohtaan ovat äärimmäisen negatiivisia, seksuaaliterapia voi auttaa. Kannattaa muistaa, ettei koskaan ole liian myöhäistä oppia tykkäämään omasta pimpistään.

Vierailija

Seksuaalinen itsetunto hukassa? Seksuaaliterapeutti vinkkaa: katso alapäätäsi peilistä ja videoi itsetyydytystäsi

Hassua lukea, että seksuaaliterapeutti käyttää sanaa pimppi naisen sukuelimestä! Ehkä sillä tavoitellaan jotain rentoutta, mutta mielestäni voitaisiin jo alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä: vagina on pimpin sisäpuoli ja vulva on ulkoinen, näkyvä osa. Varsinkin kun puhutaan siitä, ettei omaa sukuelintään tarvitse hävetä.
Lue kommentti
Vierailija

Seksuaalinen itsetunto hukassa? Seksuaaliterapeutti vinkkaa: katso alapäätäsi peilistä ja videoi itsetyydytystäsi

Videoija kirjoitti: Kyllä. On hyvää terapiaa ja kannattaa katsoa oma video kerran kaksi läpi. Sitten jakoon xxx sivuille vaan tuntemattomana. Siellä sitten huomaa kuinka suosittu on ja se tuntuu hyvältä ja että on yksi tuhansista. Kyllä on itsetunto heikoissa kantimissa, jos pitää oma itsetyydytysvideonsa laittaa jakoon "tykkäysten" takia! Sori vaan, mutta aika säälittävää.
Lue kommentti

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti