ET Terveys
Päivi oli aluksi aivan ymmällään, kun hänellä diagnosoitiin särkyneen sydämen syndrooma – eihän hänellä ollut sydänsurua.
Päivi oli aluksi aivan ymmällään, kun hänellä diagnosoitiin särkyneen sydämen syndrooma – eihän hänellä ollut sydänsurua.

Tamperelainen Päivi Kahila-Kivistö sai sydänkohtauksen, vaikka hänen sydänvaltimonsa olivat aivan sileät. Päivin sydämeen oli iskenyt takotsubo, jota kutsutaan särkyneen sydämen syndroomaksi.

Päivi Kahila-Kivistö

”Viime kesäkuun alussa, yhtenä kesän kauneimmista päivistä, makasin Meilahden sairaalan sydänvalvontaosastolla.

Lääkäri tutki sydäntäni ultraäänilaitteella ja käänsi ruudun niin, että sain itsekin katsoa. Siellä se näkyi – mustekalapyydys.

Olin saanut takotsubo-sydänkohtauksen. Takotsubo on japania ja tarkoittaa mustekalapyydystä. Sellaiselta sydän näyttää ultrassa, kun vasen kammio on paisunut ja lamaantunut eikä syki kunnolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lääkäri kutsui innoissaan lähistöllä olevat opiskelijatkin katsomaan tyylipuhdasta takotsuboa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Siinä minä mummoparka kuuntelin, miten nuoret kandit ihailivat epämuotoista sydäntäni.

Japanilaiset löysivät ensimmäisenä

Tämä ei ollut ensimmäinen sydänkohtaukseni.

Olin saanut yhden jo vuonna 2008, kun olin pitämässä luentoa yliopistolla. Kesken puheen nousi kylmä hiki ja tuntui kuin olisin tiukassa muovipussissa.

Rautarengas puristi rintaa, ja kipu säteili käsivarsiin. Sain pidetyksi luennon loppuun, hakeuduin ensiapuun ja päädyin Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan.

Sydänfilmi ja verikokeet osoittivat, että jotakin oli tapahtunut. Diagnoosi oli sydäninfarkti, vaikka varjoainekuvaus osoitti, että sepelvaltimoissani ei ollut ahtaumia. Minua alettiin hoitaa sepelvaltimotautisena.

Toivuin nopeasti, ja lyhyen sairausloman jälkeen palasin töihin. Söin vastentahtoisesti lääkkeitä, sillä verenpaineeni sekä rasva- ja sokeriarvoni olivat olleet koko ajan hyvät.

”Työnantaja säikähti ja suostui lyhyeen vuorotteluvapaaseen.”

Sairaalassa eräs hoitaja oli tuonut minulle lehtileikkeen, joka kertoi japanilaisten tutkijoiden löytämästä sydämen stressireaktiosta, jollaisen voi saada järkytyksen yhteydessä. Sitä kutsuttiin ”särkyneen sydämen syndroomaksi”.

Vuonna 2008 elämässäni oli ollut draamaa ja stressiä. Työskentelin taloustoimittajana, ja työni oli mielenkiintoista ja vaativaa. Matkustin paljon, ja tunsin usein olevani osaamiseni ylärajoilla.

Pidin kyllä työstäni, mutta en osannut sanoa ei. Lisäksi äitini sairasti, ja kiiruhdin lähes joka viikonloppu Helsingistä Tampereelle häntä hoitamaan. Yritin saada työstä vuorotteluvapaata tai päästä osa-aikaeläkkeelle. Se ei onnistunut.

Vasta kun sain sydänkohtauksen, työnantaja säikähti ja suostui lyhyeen vuorotteluvapaaseen.

Palasin innokkaana töihin, mutta sydänkohtaus oli saanut minut tajuamaan, kuinka huonosti tunnollinen työtapani sopi yhä kiireisemmäksi ja stressaavammaksi muuttuvaan työelämään. Vuoden kuluttua neuvottelin – itsekin hämmästyen – irtisanoutumispaketin ja jäin töistä pois 59-vuotiaana.

Tunteikkaat juhlat olivat liikaa

Vaikka elämä rauhoittui, sydän ei.

Stressitilanteissa, esimerkiksi kun perheenjäseneni joutui liikenneonnettomuuteen, sain sydämen eteisvärinän. Ymmärsin, että minun on muutettava myös elämänasennettani.

Kun viime kesänä Meilahdessa kerroin vuoden 2008 sydänkohtauksesta ja siitä, että verisuoneni olivat olleet puhtaat, lääkäri osasi heti epäillä takotsuboa.

Olin kuitenkin ymmälläni, sillä särkyneestä sydämestä ei nyt ollut tietoakaan. Olin solminut uuden avioliiton ja muuttanut Helsingistä takaisin opiskelukaupunkiimme Tampereelle. Elimme hyvää eläkeläiselämää.

Sydänkohtauksen tullessa olimme ihanissa kesäisissä sukujuhlissa Vantaalla.

”Juuri kun olin hymyillyt kameralle, menetin tajuntani.”

Isäntäperhe ja vieraat pitivät puheita nuorelle päivänsankarille. Oli hauskaa, iloista ja hyvin tunteikasta. Silloin minua alkoi puristaa rinnasta. Henkeä ahdisti, enkä nähnyt kunnolla.

Mieheni huomasi, että kaivoin laukusta nitroja, ja auttoi minut istumaan pihakeinuun. Otettiin vielä valokuvia. Juuri kun olin hymyillyt kameralle, menetin tajuntani.

Meilahdessa lääkäri onnitteli, että olin jo ohittanut äkkikuoleman uhan. Jos takotsubo ei heti tapa, sydämen täydellinen toipuminen on todennäköistä.

Muiden sydänsairaiden keskellä tunsinkin itseni terveeksi ja halusin kotiin.

Minut vietiin vielä ambulanssilla Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa varjoainekuvaus vahvisti takotsubo-diagnoosin. Pian pääsin kotiin toipumaan.

Nytkö iski vanhuus?

Kotona olin entistä enemmän ymmällä, sillä toipumiseni ei edennyt. Etsin tietoa verkosta, mutta löysin vain vakuutuksia siitä, että sairaus paranee nopeasti. Viikot kuluivat, mutta minun kuntoni tuntui menevän huonommaksi.

Olen aina ollut urheilullinen, mutta nyt pienessäkin rasituksessa tuli kipua ja hengenahdistusta. Kun nousin kotona portaat yläkerran makuuhuoneeseen, piti pysähtyä puolivälissä lepäämään. Olin toivottoman väsynyt.

Avuttomuus tuntui ikävältä. Uskoin, että diagnoosi on oikea, mutta en saanut sairaudesta tietoa, josta tunnistaisin itseni. Mietin, tämmöistäkö tämä vanhuus sitten on.

Onneksi olin työssäni tottunut tutkimaan asioita.

”Takotsubo voi tulla myös positiivisesta tunnekuohusta tai fyysisestä rasituksesta.”

Soitin Meilahden sairaalaan ja puhuin lääkärien kanssa. Lähetin kysymyksiä muun muassa Sydänliittoon. Opin, että perusterveydenhuollossa ja asiantuntijoidenkin verkkosivuilla oli vanhaa tietoa.

Särkyneen sydämen syndrooma on harhaanjohtava nimitys, sillä takotsubo voi tulla myös positiivisesta tunnekuohusta tai fyysisestä rasituksesta. Usein syy jää kokonaan tunnistamatta.

Lepo, stressin välttäminen ja myönteinen asenne auttavat tähän sairauteen. Tiedonhakuni tuloksena peruutimme useimmat kesäsuunnitelmamme. Ihana perheeni piti minusta hyvää huolta.

Vertaistukea maailmalta

Parhaan avun löysin, kun osuin kesällä British Heart Foundationin verkkosivuille.

Niiden kautta pääsin Facebookiin perustetun globaalin vertaisryhmän, Takotsubo Groupin, jäseneksi. Se on suljettu ryhmä, jonka vetäjät ovat terveydenhuollon ammattilaisia ja itse kokeneet takotsubon.

Ryhmässä jaetaan tukea ja tutkimustietoa. Sain tietää, että monella muullakin toipuminen oli pitkittynyt, ja että takotsubo on yleisempi, monimuotoisempi ja vakavampi sairaus kuin Suomessa on oletettu.

”Hyvää hoitoa ovat olleet jooga ja mindfulness.”

Kiitollisena brittien verkkoryhmän tiedosta ja tuesta olen nyt aloittanut Suomen Sydänliiton vertaistukihenkilönä.

Onhan tämä ollut kurjaa aikaa, mutta tiedän toipuvani. Olen jo voinut vähentää sydänlääkkeitä ja palata kuntosalillekin.

Hyvää hoitoa ovat olleet jooga ja mindfulness, jota opin Sydänliiton kurssilla. Stressissä sympaattinen hermosto saa ylivallan parasympaattisesta ja laittaa elimistön ylikierroksille. Siksi kehon ja mielen rauhoittaminen auttaa.

Elämä alkaa olla normaalia, ja se on tosi ihanaa. Eräänä päivänä huomasin kotona, että olin suorastaan kiiruhtanut rappuset yläkertaan!

Nyt on vain osattava ennakoida tilanteita, joissa sydän voi reagoida.

Hiljattain olimme hautajaisissa, ja se vähän huolestutti minua etukäteen. Siellä istuessani muistin mindfulnessin opit ja keskityin hengityksen ilmavirtaan. Kun suru hellitti, sydänkin tuntui rauhoittuvan.

Stressin laukaisema kohtaus

  • Takotsubo on sydänlihasvaurio, jonka voi saada stressin, surun, ilon tai pelästyksen aiheuttaman tunnekuohun tai fyysisen rasituksen yhteydessä. Aiheuttajana pidetään sympaattisen hermoston tuottamien tiettyjen aineiden, kuten adrenaliinin, voimakasta purkausta. Sen seurauksena sydänlihaksen supistuminen lamaantuu.
  • Takotsubon saavat tavallisimmin 50–70-vuotiaat naiset. Suomessa takotsubon saa vuosittain arviolta toista tuhatta henkilöä.
  • Oireet ovat kuin sydäninfarktissa: rintakipua, hengenahdistusta ja joskus rytmihäiriöitä. Sydänfilmissä takotsubo näyttää infarktin kaltaiselta, samoin verikokeissa, joissa troponiinikoe todentaa sydänlihasvaurion. Lopullisesti takotsubon voi erottaa infarktista vain varjoainekuvauksella, jossa ilmenee, että verisuonet ovat täysin terveet.
  • Noin 20 prosenttia sairastuneista voi kuolla. Yleensä sairaus on kuitenkin lievä ja paranee itsekseen. Noin viidesosalle jää sydämen vajaatoimintaa tai rytmihäiriöitä.
  • Takotsuboa hoidetaan ensisijaisesti sydämen vajaatoimintaan tarkoitetuin lääkkein. Nykytiedon mukaan beetasalpaajista ei ole hyötyä.”

Asiantuntijana HYKS Meilahti Sydänvalvonta CCU -osaston vastuulääkäri Ilkka Tierala ja Suomen Sydänliitto.

Kuka

Päivi Kahila-Kivistö (vuoteen 2011 Vihma)

  • Syntynyt 1949 Nokialla.
  • Asuu Tampereella.
  • Perhe Aviopuoliso ja aikuinen poika perheineen.
  • Motto Muista ilo, se lääkitsee sydäntä.

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin ET Terveys -lehden numerossa 4/2018. Lisää ET Terveyden juttuja verkosta löydät osoitteesta menaiset.fi/etterveys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla