Jos sinulla on tällainen fiilis, suosittelemme skrollaamaan juttua alaspäin. Kuva: Shutterstock
Jos sinulla on tällainen fiilis, suosittelemme skrollaamaan juttua alaspäin. Kuva: Shutterstock

Mutta onneksi omia tapojaan voi aina muuttaa. Vaikka yksi asia kerrallaan.

Tunnit loppuvat vuorokaudessa, etkä ehdi tehdä kaikkea, mitä pitäisi. Olet niin kuitti työpäivien jälkeen, ettet jaksa rojahtaa kuin sohvalle. Sinulla ei ole energiaa tavata edes kaikkein ihanimpia ihmisiä. Voimasi riittävät korkeintaan siihen, että lasket päiviä lomaasi. Elämä tuntuu yhdeltä isolta kaaokselta.

Kuulostaako tutulta? Ei hätää! Kysy itseltäsi, toteutuvatko alla olevat asiat elämässäsi – ja lue myös vinkit, miten voit korjata tilanteen.

1. Et suunnittele

Aikataulujen tekeminen on nipojen hommaa! Oletko ehkä joskus ajatellut näin? Jos olet ja löydät itsesi silti jatkuvasti hukassa, on aika kokeilla, miten aikatauluttaminen voi auttaa.

Saatat huomata, että kun opit laatimaan aikatauluja, sinulla jääkin yllättäen ylimääräistä aikaa.

2. Et tee muistiinpanoja

Tämä on hieman sama asia kuin suunnitteleminen, mutta suurimmalla osa auttaa, kun kirjoittaa asiat konkreettisesti muistiin. Ajatuksia tulee ja menee, mutta jos on mustaa valkoisella, ei ole stressaantuneen mielensä varassa.

Kirjoita ylös kaikki asiat, jotka sinun pitää saada aikaan – sekä kotona että töissä.

Aseta itsellesi deadlineja.

Tee yksi asia kerrallaan. Ja yliviivaa tai poista merkintä, kun olet saanut sen valmiiksi.

Kun saat jonkun (vaikka vain pienen) asian hoidettua, kehu itseäsi. Ei ole tienkään pakko järjestää mitään suurieleistä voitontanssia, mutta ainakin kannattaa sanoa itselleen mielessään vaikka hyvä minä.

3. Säntäilet ja herpaannut helposti

Spontaanit ihmiset! Oi, miten ihania he parhaimmillaan ovatkin. Heidät on helppo houkutella ex tempore -lasilliselle tai jatkoille, kun kaikki kuivat ja tunnolliset ovat salaa livahtaneet paikalta. Mutta jos spontaanius alkaa hallita jokaikistä hetkeä, ei velvollisuuksista tahdo tulla mitään. Jos esimerkiksi keskeytät jatkuvasti työsi jonkun hassunhauskan kissavideon takia, ei ihme, että aika loppuu kesken.

Säntäilyn sijaan kokeile tätä:

Tee yksi asia valmiiksi, ja palkitse itsesi vasta sen jälkeen kissavideolla tai kahvitauolla.

4. Et aseta tavoitteita

Eikä tämä tarkoita mitään elämää suurempaa. Pienikin tavoite on hyvä juttu. Ja on ihan ookoo suhtautua siihen realistisesti – ehkä jopa viisaampaa kuin rakennella pilvilinnoja. Tätä on tutkinut muun muassa psykologi Gabriele Oettingen. Hän on luonut tutkimustensa perusteella kaavan, jolla tavoitteisiinsa pääsee kaikista todennäköisimmin. Tässä se tulee:

Toive

Ota joku toiveistasi lähempään tutkailuun. Mitä todella haluat? Tavoite voi olla elämän mullistava uudenvuodenlupaus tai sitten jokin pienempi: pääasia, että se on konkreettinen ja todella haluat sitä. Se voi olla vaikka maratonin juokseminen tai kasvisten syömisen lisääminen. Tavoitteesta kannattaa muistuttaa itseään joka aamu.

Lopputulos

Kun tavoite on kirkkaana mielessäsi, kysy itseltäsi: ”Jos tavoitteeni toteutuu, mikä on sen paras mahdollinen lopputulos?” Tässä vaiheessa saat vielä uppoutua haaveisiisi ja mukana saa olla ripaus positiivista ajatteluakin.

Esteet

Positiiviset haaveilijat lopettavat yleensä tässä vaiheessa. Onnistuakseen pitäisi kuitenkin palata unelmista takaisin maan pinnalle.

– Ajattele sitten, mitkä asiat estävät sinua saavuttamasta toivettasi, haluttua lopputulosta? Oettingen neuvoo.

Suunnitelma

–  Kun olet kuvitellut esteen, ymmärrät mitä tarvitaan, jotta pääset sen yli, Oettingen jatkaa.

Tässä vaiheessa tulisi tehdä suunnitelma. Jos este todella tulee vastaan, tiedät jo valmiiksi, kuinka toimia – ja pääset tyytyväisenä jatkamaan matkaasi kohti tavoitetta.

5. Et osaa priorisoida

Jos aika on vähissä ja elämä on yhtä kaaosta, helpoin tapa päästä eteenpäin, on panna asiat tärkeysjärjestykseen. 

Kysy itseltäsi:

  1. Mikä on kiireellisin asia, joka pitää saada tehdyksi tyyliin nyt heti?
  2. Mitkä muuta asiat pitää saada hoidettua tänään?
  3.  Mitkä asiat ehtii vaikka huomenna tai myöhemmin kyseisellä viikolla?

6. Poltat itsesi loppuun

Burnoutin riskiryhmää ovat erityisesti tunnolliset tyypit. Sen vahvistaa tiedekin: viime vuonna ilmestyneen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan itseään kontrolloivat tyypit saattavat maksaa taipumuksesta kalliin hinnan, jos he uupuvat kovien odotusten alle.

Itsensä kontrolloimisesta voi tulla taakka useasta syystä.

  1. Muut odottavat heiltä enemmän.
  2. Muut eivät ymmärrä, miten paljon he tekevät töitä.
  3. Ihmissuhteet rasittavat heitä enemmän kuin huolettomia tyyppejä. 

Lue tämän jutun lopusta 6 vinkkiä, mitä uupumukselle voi tehdä.

7. Vietät liikaa aikaa koneella/älypuhelimella

Kaikki sen tietää: viestitulva on valtava. Mutta onneksi voi itse vaikuttaa, kuinka paljon viettää aikaa koneella tai näpräilee puhelinta. Jos istut työksesi koneella, loppupäivä kannattaa jossain ihan muualla kuin näyttöä tuijottaen. Kukaan ei myöskään kuole siihen, jos joskus suljet tai panet puhelimen äänettömällä – tai pidät somelakkoja.

8. Et suunnittele kivoja juttuja vapaa-ajalle

Kuluuko kaikki energiasi työhön, etkä siksi edes jaksa suunnitella mitään kivaa vapaa-ajalle? Tähän jää helposti jumiin. Mutta jos kerran pinnistää ja tekeekin jotain kivaa, lopputulos saattaa yllättää jopa todella stressaantuneen. 

9. Lykkäät asioita 

Kuulostaako tutulta? Vaikka se pelastaa sinut sillä hetkellä ikävältä, puhkikulunut sanonta – minkä taakseen jättää, sen edestään löytää –pitää ikävä kyllä paikkansa. Mutta pahinkin inspiraation odottelija voi oppia tavastaan eroon. Kerroimme jo aikaisemmin, miten – mutta tässä se tulee tiivistettynä. 

1. Matkusta alkulähteille. Eli kysy itseltäsi, miksi lykkäät asioita tuonnemmaksi? Sille on syy, joten selvitä se. 

2. Tee to do -listasi oikein. Sen sijaan, että rustaisit yhdelle paperille läjän asioita, joita sinun on tehtävät, järjestele ne ryhmiin. Ryhmät voit järjestää esimerkiksi päivän, deadlinen tai tärkeyden mukaan. "Hoida nämä ensin, ne loput vasta myöhemmin!"

3. Valmistaudu. Jos esimerkiksi vietät etäpäivää, järjestele kaikki kuntoon jo edellisenä iltana, jotta aamulla olet tikkana koneesi äärellä ja täydessä työtehossa. Ilman iltajärjestelyitä aamu saattaisi kulua kahvia keitellessä, haukotellessa ja vähän-vielä-sängyssä-makoillessa.

4. Aseta itsellesi aikaraja. Se helpottaa sinua suoriutumaan tehtävistäsi. Kun olet päättänyt, että puoleenpäivään mennessä olet siivonnut kotisi, niin todennäköisemmin myös tapahtuu.

5. Luo rituaaleja. Jos ison projektin tekeminen painaa, aloita se totuttamalla itsesi hommiin. Tee projektia joka päivä vähän. Jos teet tänään vartin, huomenna voit yrittää jo 20 minuuttia.

6. Eliminoi häiriötekijät. Sulje puhelin, sähköposti, sosiaaliset mediat, televisio, radio... Kerro ystävillesi, että tänään sinua ei kannata häiritä esimerkiksi klo 10–16.

7. Kuvittele, miltä lopputulos näyttää. Valmis työ. Tässä se nyt on. Käsissäsi. Olet raatanut viimeiset kuukaudet tämän eteen. Kuinka upea ja huojentunut olo! Kun fiiliselet etukäteen sillä, miltä maalissa näyttää, sinne on helpompi taivaltaa.

8. Valjasta apuvoimaa. Luotettava ystävä, puoliso, vanhemmat, sisarukset, hyvä työkaveri. Vannota häntä pitämään sinut oikeilla raiteilla. Kaverille tällainen rooli ei välttämättä ole kiitollinen, mutta sinua se saattaa auttaa.

9. Palkitse! Myös itsensä lahjominen on ihan sallittua.

Lähteenä: Business Insider, Science of Us, Time, Me Naiset -arkisto

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti