Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

Saksalaistutkijan mukaan pakonomainen päivittäminen ja jatkuva Facebookissa roikkuminen voivat olla merkkejä narsismista. 

Facebook-käyttäjiä on moneksi. Yksi päivittää naamakirjaan vain merkkipäivinään, toinen selailee somea aina tylsyyden iskiessä, kolmas hehkuttaa silloin tällöin mitä sattuu ja neljäs uppoaa palveluun vain, jos on pakko.

Satunnaissomettajien lisäksi on niitä, jotka roikkuvat Facebookissa jatkuvasti. Kun somesta ei pysty irrottautumaan millään, puhutaan riippuvuudesta.

– Jotkut menettävät kontrollin Facebookin käytössä ja kehittävät voimakkaan psyykkisen tarpeen pysyä siellä. Huolimatta siitä, että käytös voi vaikuttaa kielteisesti elämään. Kyseessä on niin sanottu Facebook-riippuvuushäiriö eli FAD, kertoo tutkija Julia Brailovskaia saksalaisesta Ruhrin yliopistosta PsyPost-sivustolla.

Brailovskaian tuoreen tutkimuksen mukaan riippuvuushäiriö voi kertoa varsin synkkiä asioita ihmisestä: se voi nimittäin viitata narsismiin.

Tutkimuksen osallistui 179 saksalaista opiskelijaa. Vuoden ajan tutkijat mittasivat osallistujien riippuvuutta Facebookiin Bergenin Facebook-riippuvuusasteikolla, joka on suunniteltu mittaamaan pakonomaista Facebookin käyttöä.

Samalla tutkijat tarkkailivat osallistujien tyytyväisyyttä elämään, heidän saamaansa sosiaalista tukea, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, yleistä terveyttä ja muuta median käyttöä.

Brailovskaian mukaan osallistujien keskimääräinen Facebook-riippuvuus ei kasvanut vuoden aikana Bergenin asteikolla mitattuna. Mutta yhä useampi kertoi muuttuvansa levottomaksi, jos häneltä evättiin pääsy someen.

Lisäksi tutkijat huomasivat yhteyden Facebook-riippuvuushäiriön ja osallistujien mielenterveyden kanssa.

– FAD oli merkittävästi positiivisesti yhteydessä narsismiin ja negatiivisiin mielenterveyden piirteisiin (masennus, ahdistuneisuus ja stressin oireet), Brailovskaia kertoo.

Hänen mukaansa narsisteilla on kohonnut riski kehittää Facebook-riippuvuushäiriö.

Miksi? Sitä ei vielä tiedetä. Brailovskaian mukaan Facebook-riippuvuudesta tarvitaan ehdottomasti lisää tutkimusta.

– Tässä tutkimuksessa käsiteltiin nuoria, lähinnä naispuolisia Facebook-käyttäjiä. Seuraavissa tutkimuksissa osallistujien pitää edustaa suurempaa joukkoa erilaisia ihmisiä.

Tietääkö narsisti itse olevansa narsisti? Lue asiantuntijan vastaus tästä.

Jutun otsikkoa muutettu 15.2. klo 15.45.

Varvasvälien iho voi kertoa yllättävän paljon kropan hyvinvoinnista.

Janottaako turhan usein? Onko uupumus normaalia? Kaikki meistä pohtivat aina silloin tällöin pientenkin oireiden perusteella, onko kropassa kaikki varmasti kunnossa. Jos pienet ongelmat tuntuvat viittaavaan johonkin vakavampaan kuin flunssaan, voi olo olla äkkiä levoton.

Jos diabeteksen mahdollisuus on koskaan mietityttänyt, sen huomaamiseen on mahdollisesti löytynyt uusi ja todellä simppeli keino.

Tuoreen väitöskirjan julkaissut lääketieteen lisensiaatti Suvi-Päivikki Sinikumpu kertoo, että varpaiden välisestä ihosta voi mahdollisesti tehdä huomioita diabeteksen riskiin liittyen.

”Jopa 150 000 suomalaista ei tiedä sairastavansa diabetestä.”

– Suomessa on todella paljon tunnistamatonta diabetestä: jopa 150 000 suomalaisen arvioidaan sairastavan tietämättään diabetesta. Diabeetikoilla on toki usein tiettyjä yhteisiä piirteitä, kuten lihavuutta ja korkeaa verenpainetta, jotka saattavat herättää epäilyn taudista, mutta varpaiden välisen ihon tarkkailu on tähän aivan uusi tekijä, Sinikumpu kertoo.

Toisin sanoen erilaiset varpaiden välisen ihon muutokset voivat viitata diabetekseen.

– Varvasvälien muutoksien, kuten punoituksen tai ihon hilseilyn ja rikkinäisyyden, tarkkailu on helppoa, joten varvasvälilöydös on halpa ja yksinkertainen tapa tehostaa diabeteksen varhaista toteamista. 2 000 ihmisen tutkimuksessamme huomasimme, että niillä ihmisillä, joilla oli varvasvälirikkeymiä tai muita varvasvälien ihon ongelmia, oli jopa kuusinkertainen riski tunnistamattoman diabeteksen löytämiselle, Sinikumpu sanoo.

”Korkea verensokeri ja insuliinin erittymisen häiriöt vaikuttavat ihoon.”

Mutta miksi juuri varvasväli?

– Korkea verensokeri ja insuliinin erittymisen häiriöt vaikuttavat ihoon. Kyseiset ongelmat vaurioittavat ihon pintarakenteita niin, että jo valmiiksi ohut iho on hauraampi kuin normaalisti, menee heposti rikki sekä altistuu erilaisille sienille ja bakteereille. Kun verensokeri on koholla, myös ihon pH-arvo nousee ja suosii silloin esimerkiksi erilaisia sieniä, Sinikumpu sanoo.