Kodin Kuvalehti
Alle millimetrin kokoista punkkia voi olla vaikea löytää. Varaa kotiin väline sen irrottamiseen.
Alle millimetrin kokoista punkkia voi olla vaikea löytää. Varaa kotiin väline sen irrottamiseen.

Näkeekö punkin paljaalla silmällä? Saako sen varmasti irti pihdeillä? Kysyimme erikoislääkäriltä neuvot, joilla osaat toimia oikein punkin poistamisessa.

Kesäisen luontoretken jälkeen on illalla edessä punkkitarkastus – tai ainakin kannattaisi olla, jos olet kuljeskellut heinikossa tai kosteassa metsässä.

Joskus tulee mieleen, löytääkö ne kaikki pikkuruiset punkit silti, vaikka kuinka yrittäisi tiirailla. Miten pieniä ne oikein ovat?

Ylilääkäri Jarmo Oksi Turun yliopistollisesta keskussairaalasta kertoo, että punkin eli puutiaisen pienin niin sanottu larva- eli toukkamuoto on vain millimetrin kokoinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Eli se on pienempi kuin nuppineulan nuppi. Sen löytäminen vaatii aika tarkkaa työtä. Jos on silmälaseja tarvitseva, niiden pitää kyllä olla päässä sen nähdäkseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Paisunut on ollut pidempään kyydissä

Oksi mainitsee, että kaikkein pienimmät punkit eivät tosin yhtä usein pure kuin nymfimuodot, jotka ovat tavallisempia ja hieman isompia.

– Nekin voi olla vaikea huomata, mutta ne kyllä näkee ilman silmälasejakin.

Riski saada punkista borrelioosi kasvaa sitä enemmän, mitä pidempään punkki ehtii olla ihoon kiinnittyneenä.

Laiha lohtu on, että siten myös punkin löytäminen helpottuu: verta saatuaan punkki alkaa paisua ja näkyy paremmin.

Riski saada punkista borrelioosi kasvaa sitä enemmän, mitä pidempään punkki ehtii olla ihoon kiinnittyneenä.

Mutta sitten on vielä se kamala irrotus edessä! Kamalan näköinen ja ehkä tautia kantava hämähäkkieläin pitäisi saada kokonaan irti.

Jotta ronkkiminen olisi vähemmän kamalaa, kotiin ja kesämökille kannattaa hankkia hyvät pihdit. Ylilääkäri Jarmo Oksi ei yllättäen pidä parhaimpina punkkipihtejä, joita tarkoitusta varten myydään ainakin apteekeissa. On olemassa vielä paremmin tarkoitukseen sopivat.

– Oman kokemukseni mukaan paras väline poistoon ovat erittäin teräväkärkiset Z-pinsetit, joita saa apteekeista.

Kiskaise suoraan ylöspäin

Oksin mukaan terävä kärki on avuksi, sillä sen saa ujutettua punkin alle. Tavalliset kulmakarvojen nyppimiseen käytettävät pinsetit eivät käy, koska terä on liian paksu ja puristaa lähinnä punkkia kokoon ylhäältä päin.

– Z-pihdeillä voi vetää punkkia suoraan ylöspäin niin, että iho venyy ja punkki napsahtaa irti. Kyllä sen yleensä saa poistettua.

Puutiaisen ”ruuvaaminen” on Oksin mukaan turhaa.

– Suoraan ulospäin vetäminen on toimivin keino.

”Pahin virhe on mielestäni tavallisten pinsettien käyttö, koska ne vain rusentavat puutiaisen takapään ja tekevät irrottamisesta entistä vaikeampaa.”

Entä mikä on pahin virhe, jonka punkkia irrottaessaan voi tehdä?

Pahin virhe on mielestäni tavallisten pinsettien käyttö, koska ne vain rusentavat puutiaisen takapään ja tekevät irrottamisesta entistä vaikeampaa.

Ennen vanhaan ihoon kiinnittynyt punkki upotettiin voihin tai muuhun rasvaan, jotta se tukehtumisen välttääkseen vetäytyisi itse pois. Oksin mukaan keinoa käytetään vieläkin.

– Tämä voi teoriassa aiheuttaa sen, että punkki mahdollisesti oksentaa suolensisältöä puremakohtaan, minkä vuoksi sitä ei pidetä suositeltavana keinona. Tieteellinen näyttö tämä irrotusmetodin riskistä kuitenkin puuttuu.

Entä jos punkkia ei saa kokonaan irti, vaan sen ”pää” jää ihoon?

– Puutiaisen väkäsekkäästä imukärsästä voi jokin väkänen jäädä ihon sisään ja aiheuttaa pitkäaikaista – jopa kuukausia kestävää – kutinaa pistopaikkaan. Se ei kuitenkaan ole merkki borreliainfektiosta vaan on mekaanisesta ärsytyksestä johtuvaa ja sikäli harmitonta, Oksi sanoo.

Milloin lääkäriin?

Z-pihdeillä voi olla kesällä muutakin käyttöä, kun puutöistä tai laiturilta menee sormiin tai varpaisiin tikkuja. Kulmakarvojen nyppimiseen ne ovat turhankin terävät.

Päivystykseen ei ole pakko rynnätä, vaikka punkkia ei saisi itse irti.

Mutta entä jos punkki löytyy, eikä mitään pinsettejä tai pihtejä ole mailla halmeilla? Tai se ei kerta kaikkiaan vain millään irtoa, jos se on pahassa paikassa eikä siihen pääse kunnolla kiinni?

Jarmo Oksi kehottaa siinä tapauksessa lääkäriin, joka irrottaa punkin. Päivystykseen ei ole välttämätöntä rynnätä.

– Yleensä ei ole niin kiire, etteikö illalla löytyneen punkin irrotuksen voisi seuraavaan aamuun siirtää.

Puremajälkeä kannattaa tarkkailla: jos punainen rinkula alkaa laajentua muutaman päivän kuluessa, kyse voi olla borreliainfektiosta. Sen hoitamiseen on puolestaan tarpeen myös käynti lääkärillä, joka tarvittaessa määrää antibioottikuurin.

Tämä on Kodin Kuvalehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Kodin Kuvalehden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/kodinkuvalehti.

Kynäilijä

Ehdottoman hyvä keino punkin poistoon on "Punkkikynä", jonka päässä on lassomainen "siima". Se puhotetaan punkun ympärille , joka kynästä nappia painamalla saadaa kiristymään punkin jalkojen ympärille. SItten punkki irrotetaan vetämällä ylöspäin. Olen tälläisellä kynällä poistanut koiralta kymmeniä punkkeja onnistuneesti ja siististi kokonaisinä. Kyniä myydään ainakin eläinkaupoissa ja hyvinvarustelluissa tavarataloissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla