Detox-puhdistuksen sanotaan tekevän ihmeitä sekä ruumiille että mielelle. Toimittaja päätti kokeilla (ei kuvassa). Kuva Shutterstock
Detox-puhdistuksen sanotaan tekevän ihmeitä sekä ruumiille että mielelle. Toimittaja päätti kokeilla (ei kuvassa). Kuva Shutterstock

Toimittaja päätti kokeilla kymmenen päivän detox-paastoa sopivasti ennen pääsiäistä. Hän ei tiedä, mihin se johtaa.

Keräsin asennetta toista viikkoa. Tällä kertaa se riitti. Kun kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran kokeilin viikon pituista detox-kuuria, oli rohkeutta kerättävä kuukausi.

Eniten pelotti, kuinka sietäisin nälkää. Ajattelin etukäteen, että hyvin huonosti. Kuinka mahtaa käydä nyt?

Onhan elämä herkkujen kanssa ihanan viihteellistä. On kiva hemmotella itseään jokailtaisella pienellä vaniljajäätelöpuikolla. Kun nyt kerran – tai useammankin kerran – tulin ostaneeksi lähikaupasta 12 kappaleen jättipaketin pakastimeeni.

Sokerihumala väsyttää ja lihottaa

Huomaan syöneeni sokeriherkkuja aina vain enemmän.

Näkyviä seurauksia on kaksi. Talven aikana takapuoleeni on kertynyt muutama ylikilo. En pidä niistä, koska ne tekevät oloni raskaaksi, eivätkä kuulu identiteettiini. Olen aina ollut hoikka. 

Toista seurausta ei ehkä huomaa yhtä selkeästi, mutta se on vähintään yhtä vakavaa laatua. Lounaan jälkeen iskee väsymys, joka rampauttaa työntekoa iltapäivällä.

Niinpä olen juonut kahvia entistä enemmän. Sen seurauksena vireystilani on alkanut hyppelehtiä häiritsevästi. Hetken jaksan mitä vaan, seuraavassa hetkessä voisin nukahtaa. Hyppely on loogista seurausta verensokerin pyrähdyksistä ylös, alas.

Tiedän syöväni päivän aikana liian harvoin ja liian paljon kerrallaan. Ne ovat klassisia virheitä, jos aikoo pitää painonsa kurissa ja vireytensä jotakuinkin tasalaatuisena.

Asennetta peliin!

Erilaiset ja eripituiset paastot kuuluvat moniin uskontoihin. Ravitsemustutkija ja sisätautilääkäri Antti Aro kirjoittaa Terveyskirjasto-sivustolla (Duodecim), että näillä paastoilla pyritään elintapojen ja halujen hallintaan. Niiden hallinta kertoo uskon väkevyydestä.

En lähde leikkiin uskonnollisen kilvoittelun tarpeesta, mutta kieltämättä tuntuu kiehtovalta testata omaa henkistä kestävyyttään.

Uskon lähes kenen tahansa kestävän koviakin kiusauksia, jos ihminen on henkisesti valmistautunut sanomaan ei. Siis kieltäytymään, vaikka se tarkoittaisi vakavaa porukasta lipeämistä. Siksi kai asketismia harjoittavat mielellään vetäytyvätkin paastoamaan joko yksin tai oman porukan kanssa, kuten luostareissa tehdään.

En myöskään lähde kokopaastoon, vaan sovellan itselleni sopivan puolipaaston: kymmenen päivää puhdistautumista! Se on hyvä luku siksikin, että minipaastoni loppuisi sopivasti pitkänäperjantaina.

Pelkkä ajatus antaa tuhdisti lisää asennetta hommaan.

Mutta eikö paasto puhdistakaan?

En lannistu Antti Aron väitteestä, että syömättömyys ei mitenkään puhdistaisi elimistöä. Suoliston asiantuntijana hän sanoo, ettei kuona lähde paastoamalla, ja valistaa: 

"Paksusuolen sisällöstä suuri osa on suolistobakteereja, jotka jatkavat elämäänsä paaston aikanakin eivätkä onneksi lopeta toimintaansa." Bateerit ovat ihmiselle tärkeitä, eikä niitä kannata yrittää häätää. Päinvastoin, niille on hyvä antaa riittävästi kuitupitoista ravintoa.

Lupaan noudattaa ohjetta. Vielä eilen illalla ravitsin suolistobakteerejani  ruisleivällä, turkkilaisella jugurtilla, appelsiinituoremehulla ja suklaalla.

Pakkasin aamuksi töihin kuitenkin toisenlaista evästä.

Kasviksia, pähkinöitä, siemeniä

Aamupäivä on mennyt hyvin: kaksi kuppia teetä, porkkananpaloja ja banaania. Detox-juomaa en ole vielä ehtinyt sekoittaa, vaikka päivä olisi pitänyt aloittaa juuri sillä.

Teen juoman tänään iltapäivällä. Jos kolmen vuoden takainen kokemukseni toistuu, tulen yllättymään. Pieni nälän tunne muuttuu kohta yllättäväksi kylläisyyden tunteeksi.

Puolipaastossa saan syödä kasviksia, hedelmiä, vuohenjuustoa (ei rasvaisia juustoja), pähkinöitä, rusinoita ja siemeniä. Näitä kaikkia on muuten tarjolla yllättävän laaja kirjo.

Detox-juomaa juon tarkasti ohjeiden mukaan, mutta litran pullossani saataa olla myös yrttiteetä, haaleana. Tai vettä.

Kiellettyjä ovat sokeri, kahvi, eläinkunnan tuotteet maitotuotteisiin asti, viljat ja alkoholi. Työpaikan lounas jää tänään väliin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen.

Erakoidunko eväsrasiani seurassa?

Kun muut työpaikalla lähtevät syömään, jään napsimaan banaanin ja porkkanan lohkoja. Ehkä nappaan eväspussista muutaman rusinan, sillä ajatus nälästä todella yhä kammottaa.

Ehkä nälkään voisi oppia suhtautumaan toisella tavoin? Muitakin kysymyksiä pyörii mielessä.

Väsähdänkö energian puutteeseen, enkä jaksa mennä illan zumba-tunnille? Toistaiseksi olen menossa... Entä tulevan viikonlopun viihteellinen anti; nautinko Soul Power -discon tanssisessiosta teen voimalla? Toistaiseksi se kuuluu suunnitelmiin, eihän siihen alkoholia  tarvita...

Ainakin pidän päiväkirjaa kuurikokemuksistani. Viikon kuluttua kerron niistä lisää täällä.

Ei voi tietää, mitä tästä tulee.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti