Detox-puhdistuksen sanotaan tekevän ihmeitä sekä ruumiille että mielelle. Toimittaja päätti kokeilla (ei kuvassa). Kuva Shutterstock
Detox-puhdistuksen sanotaan tekevän ihmeitä sekä ruumiille että mielelle. Toimittaja päätti kokeilla (ei kuvassa). Kuva Shutterstock

Toimittaja päätti kokeilla kymmenen päivän detox-paastoa sopivasti ennen pääsiäistä. Hän ei tiedä, mihin se johtaa.

Keräsin asennetta toista viikkoa. Tällä kertaa se riitti. Kun kolme vuotta sitten ensimmäisen kerran kokeilin viikon pituista detox-kuuria, oli rohkeutta kerättävä kuukausi.

Eniten pelotti, kuinka sietäisin nälkää. Ajattelin etukäteen, että hyvin huonosti. Kuinka mahtaa käydä nyt?

Onhan elämä herkkujen kanssa ihanan viihteellistä. On kiva hemmotella itseään jokailtaisella pienellä vaniljajäätelöpuikolla. Kun nyt kerran – tai useammankin kerran – tulin ostaneeksi lähikaupasta 12 kappaleen jättipaketin pakastimeeni.

Sokerihumala väsyttää ja lihottaa

Huomaan syöneeni sokeriherkkuja aina vain enemmän.

Näkyviä seurauksia on kaksi. Talven aikana takapuoleeni on kertynyt muutama ylikilo. En pidä niistä, koska ne tekevät oloni raskaaksi, eivätkä kuulu identiteettiini. Olen aina ollut hoikka. 

Toista seurausta ei ehkä huomaa yhtä selkeästi, mutta se on vähintään yhtä vakavaa laatua. Lounaan jälkeen iskee väsymys, joka rampauttaa työntekoa iltapäivällä.

Niinpä olen juonut kahvia entistä enemmän. Sen seurauksena vireystilani on alkanut hyppelehtiä häiritsevästi. Hetken jaksan mitä vaan, seuraavassa hetkessä voisin nukahtaa. Hyppely on loogista seurausta verensokerin pyrähdyksistä ylös, alas.

Tiedän syöväni päivän aikana liian harvoin ja liian paljon kerrallaan. Ne ovat klassisia virheitä, jos aikoo pitää painonsa kurissa ja vireytensä jotakuinkin tasalaatuisena.

Asennetta peliin!

Erilaiset ja eripituiset paastot kuuluvat moniin uskontoihin. Ravitsemustutkija ja sisätautilääkäri Antti Aro kirjoittaa Terveyskirjasto-sivustolla (Duodecim), että näillä paastoilla pyritään elintapojen ja halujen hallintaan. Niiden hallinta kertoo uskon väkevyydestä.

En lähde leikkiin uskonnollisen kilvoittelun tarpeesta, mutta kieltämättä tuntuu kiehtovalta testata omaa henkistä kestävyyttään.

Uskon lähes kenen tahansa kestävän koviakin kiusauksia, jos ihminen on henkisesti valmistautunut sanomaan ei. Siis kieltäytymään, vaikka se tarkoittaisi vakavaa porukasta lipeämistä. Siksi kai asketismia harjoittavat mielellään vetäytyvätkin paastoamaan joko yksin tai oman porukan kanssa, kuten luostareissa tehdään.

En myöskään lähde kokopaastoon, vaan sovellan itselleni sopivan puolipaaston: kymmenen päivää puhdistautumista! Se on hyvä luku siksikin, että minipaastoni loppuisi sopivasti pitkänäperjantaina.

Pelkkä ajatus antaa tuhdisti lisää asennetta hommaan.

Mutta eikö paasto puhdistakaan?

En lannistu Antti Aron väitteestä, että syömättömyys ei mitenkään puhdistaisi elimistöä. Suoliston asiantuntijana hän sanoo, ettei kuona lähde paastoamalla, ja valistaa: 

"Paksusuolen sisällöstä suuri osa on suolistobakteereja, jotka jatkavat elämäänsä paaston aikanakin eivätkä onneksi lopeta toimintaansa." Bateerit ovat ihmiselle tärkeitä, eikä niitä kannata yrittää häätää. Päinvastoin, niille on hyvä antaa riittävästi kuitupitoista ravintoa.

Lupaan noudattaa ohjetta. Vielä eilen illalla ravitsin suolistobakteerejani  ruisleivällä, turkkilaisella jugurtilla, appelsiinituoremehulla ja suklaalla.

Pakkasin aamuksi töihin kuitenkin toisenlaista evästä.

Kasviksia, pähkinöitä, siemeniä

Aamupäivä on mennyt hyvin: kaksi kuppia teetä, porkkananpaloja ja banaania. Detox-juomaa en ole vielä ehtinyt sekoittaa, vaikka päivä olisi pitänyt aloittaa juuri sillä.

Teen juoman tänään iltapäivällä. Jos kolmen vuoden takainen kokemukseni toistuu, tulen yllättymään. Pieni nälän tunne muuttuu kohta yllättäväksi kylläisyyden tunteeksi.

Puolipaastossa saan syödä kasviksia, hedelmiä, vuohenjuustoa (ei rasvaisia juustoja), pähkinöitä, rusinoita ja siemeniä. Näitä kaikkia on muuten tarjolla yllättävän laaja kirjo.

Detox-juomaa juon tarkasti ohjeiden mukaan, mutta litran pullossani saataa olla myös yrttiteetä, haaleana. Tai vettä.

Kiellettyjä ovat sokeri, kahvi, eläinkunnan tuotteet maitotuotteisiin asti, viljat ja alkoholi. Työpaikan lounas jää tänään väliin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen.

Erakoidunko eväsrasiani seurassa?

Kun muut työpaikalla lähtevät syömään, jään napsimaan banaanin ja porkkanan lohkoja. Ehkä nappaan eväspussista muutaman rusinan, sillä ajatus nälästä todella yhä kammottaa.

Ehkä nälkään voisi oppia suhtautumaan toisella tavoin? Muitakin kysymyksiä pyörii mielessä.

Väsähdänkö energian puutteeseen, enkä jaksa mennä illan zumba-tunnille? Toistaiseksi olen menossa... Entä tulevan viikonlopun viihteellinen anti; nautinko Soul Power -discon tanssisessiosta teen voimalla? Toistaiseksi se kuuluu suunnitelmiin, eihän siihen alkoholia  tarvita...

Ainakin pidän päiväkirjaa kuurikokemuksistani. Viikon kuluttua kerron niistä lisää täällä.

Ei voi tietää, mitä tästä tulee.

Näytätkö ikäistäsi nuoremmalta? Onnea, telomeerisi voivat pitkästi!

Telomeerit, siis mitkä?

No tietenkin kromosomiesi päissä toistuvat DNA-ketjut, jotka suojaavat soluja vanhenemiselta. Ne toimivat vähän samaan tapaan kuin kengännauhojen muovipäät suojaavat nauhoja rispaantumiselta.

Tutkijoiden mukaan telomeerit vaikuttavat oleellisesti ihmisten ikääntymiseen. Käytännössä mitä pidemmät telomeerit, sitä terveempi ja nuorekkaampi ihminen on.

Viime vuosina telomeeritutkimus on ollut vilkasta, ja nyt lääketieteen Nobel-voittaja, tutkija Elizabeth Blackburn on yhdessä kollegansa Elissa Epelin kanssa koonnut tuloksista kansantajuisen opuksen. Pitkän ja hyvän elämän biologia -kirja väittää, että pystymme omilla valinnoillamme hillitsemään solujemme vanhenemista yllättävän paljon.

Jos peilistä katsoo väsähtänyt nassu, vika ei tutkijoiden mukaan ole peilissä. Sen sijaan vika on telomeereissa. Blackburn ja Epel todellakin vakuuttavat lukijansa siitä, että jokaisen on otettava vastuu telomeereistään. Niin tekemällä omaan ikääntymiseensä voi myös vaikuttaa.

Jos haluat olla vireä vielä satavuotiaanakin, Blackburnin ja Epelin mukaan kannattaa tehdä näin: 

  1. Vältä stressiä
  2. Ehkäise masennusta, eli meditoi, joogaa, hölkkää.
  3. Karta sokeria.
  4. Välttele eläinrasvoja. 
  5. Muista d-vitamiini.
  6. Säilytä valoisa elämänasenne! Vihaisen kyynikon telomeerit ne vasta tynkiä ovatkin.

Elizabeth Blackburn & Elissa Epel: Pitkän ja hyvän elämän biologia – telomeerit ja terveys (Aula & co)

Älä vähättele kumppanisi sairautta, äläkä unohda itseäsi taakan alle. 

Kun kumppani sairastuu masennukseen, hyvät neuvot ovat tarpeen. Suomen Mielenterveysseuran kriisityön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen ohjeistaa, kuinka voit auttaa kumppaniasi – ja itseäsi – tilanteessa.

1. Älä vähättele sairautta.

”Masennus ei ole laiskuutta, haluttomuutta tai saamattomuutta. Se on mielen sairaus. Jos kumppanisi on tyystin voimaton, älä käske häntä ottamaan itseään niskasta kiinni. Älä käskytä tai syyllistä. Masentuneen kohdalla ei ole kyse siitä, ettei toinen haluaisi tehdä jotain. Hän ei pysty.”

”Masennus ei ole laiskuutta, haluttomuutta tai saamattomuutta.”

2. Hae tietoa masennuksesta.

”Tiedosta ei ole koskaan haittaa. Vieraile luotettavilla nettisivustoilla ja lue, miten masennus vaikuttaa ja miten se näkyy ihmisessä. Esimerkiksi mielenterveystalo.fi ja Suomen mielenterveysseura tarjoavat faktoja, joista voi olla apua.”

3. Ymmärrä, että masennusta voi hoitaa.

”Masennus ei ole loppuelämän tuomio, joka jää iäisyydeksi päälle. Siihen on olemassa monia hoitokeinoja. Siitä on täysin mahdollista parantua.”

4. Kerro, että olet valmis kuuntelemaan.

”On tärkeää kertoa rakkaalle ihmiselle, että olet valmis kuuntelemaan häntä. Kun paha olo iskee, yritä luoda häneen toivoa. Toinen kaipaa usein kaikista eniten ihan vain lämmintä tukea, kannustusta ja toivoa paremmasta.”

”Masennus ei ole loppuelämän tuomio, joka jää iäisyydeksi päälle.”

5. Osoita, että rakastat.

”Valaise toisen pimeä tunneli läheisyydellä. Kerro, että apua saa ja sitä kannattaa hakea. Ole lähellä ja halaa.

Masennus voi saada seksuaalisen halukkuuden vähenemään. Suhtaudu kumppaniisi ymmärryksen kautta ja keskustele hänen kanssaan asiasta. Vaikka tietyt läheisyyden osa-alueet hiipuisivat, osoita että välität ja kerro rakastavasi.” 

6. Kysy, miten voit auttaa.

”Ihmiset eivät ole selvännäkijöitä. Sen takia kannattaa kysyä suoraan, mikä toiselle olisi tärkeintä tilanteessa.

Joskus sairastavan on vaikeaa hakea apua, koska jaksaminen on äärirajoilla. Silloin kannattaa rohkaista toista ja sanoa, että voit lähteä käynneille mukaan. Varsinkin, jos toinen puhuu itsetuhoisista ajatuksista, tilanteeseen kannattaa tarttua heti.”

7. Puske hakemaan apua.

”Jos kumppanisi lopettaa esimerkiksi lääkkeiden syömisen ja haluaa luovuttaa hoidon kanssa, kehota häntä kuitenkin jatkamaan. Yritä saada toinen ymmärtämään, että apua on haettava.

Jos kumppanisi suhtautuu avun hakemiseen todella vastahakoisesti, puske eteenpäin. Muista, että hän ymmärtää sinun tehneen oikein siinä vaiheessa, kun hänen mielensä kirkastuu jälleen. Avun hakeminen on aina hyvä ratkaisu, vaikkei se pahimmassa hetkessä siltä tuntuisi.”

”Rakkaan ihmisen masennus voi aiheuttaa monenlaisia tunteita: vihaa, lamaantumista, turhautumista ja surua.”

8. Jaa vastuuta.

”Muistuta kumppaniasi siitä, ettei masennus ole häpeä tai heikkoutta. Sitä ei tarvitse peitellä muilta ihmisiltä. Kannusta puolisoasi puhumaan asiasta luottoihmisilleen.

Myös sinun kannattaa pyytää muita läheisiä auttamaan tilanteessa. On tärkeää, ettei sairastunut tai hänen kumppaninsa kumpikaan jää yksin.”

9. Anna itsellesi armoa.

”Rakkaan ihmisen masennus voi aiheuttaa monenlaisia tunteita. Se voi herättää vihaa, lamaantumista, turhautumista ja surua. Näiden tunteiden purkamista masentuneeseen kannattaa yrittää välttää.

Mutta koska olemme ihmisiä, tunteet voivat myös leimahtaa. Se on inhimillistä, eikä siitä kannata tuntea syyllisyyttä. Toinen ei mene rikki siitä, että suutut. Tilanne kannattaa kuitenkin käydä mahdollisimman pian toisen kanssa läpi, ettei se jää vellomaan. Pyydä anteeksi ja kerro tunteistasi.”

10. Älä unohda itseäsi.

”Masennus on sairaus, joka vaikuttaa tunteisiin, toimintakykyyn, ihmissuhteisiin ja muuhun jaksamiseen. Tavalliset askareet voivat muuttua mahdottomaksi tehtäväksi, ja arjen pyörittäminen saattaa jäädä puolison vastuulle.

”Ota kaikki mahdollinen apu vastaan.”

Puolisolle ensisijaisen tärkeää on muistaa pitää kaiken keskellä huolta siitä, ettei itse muserru taakan alle. Pidä itsestäsi niin hyvää huolta kuin tilanteessa pystyt. Kun huolehdit itsestäsi, jaksat huolehtia toisesta paremmin ja olla hänen tukenaan.

Ota kaikki mahdollinen apu vastaan. On parempi havahtua tilanteeseen ajoissa, koska muuten kaikki voi johtaa siihen, että perheessä on kaksi uupunutta tai jopa masentunutta.

On täysin hyväksyttävää alkaa punnita myös sitä vaihtoehtoa, että irtisanoutuu ihmissuhteesta. Jos tilanne vie itseltä kaikki voimat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Se voi tuntua itsekkäältä, mutta pitää muistaa, että meillä kaikilla on oma elämämme. Jossain vaiheessa on pakko miettiä, mitä siltä haluaa. Kukaan ei voi elää elämäänsä toisen kautta varsinkaan silloin, jos toinen on haluton parantumaan ja kaikki on yritetty.”

11. Muista, että apua on saatavilla.

”Tukeudu läheisiisi ja hae rohkeasti ulkopuolista apua. Mielenterveysomaisten keskusliiton eli FinFamin kautta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja, joista voi olla apua. Myös Mieli maassa Ry:n kautta löytyy paljon hyvää tietoa.

Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen voi soittaa lähes ympäri vuorokauden. Sen kautta voi puhua päivystäjän kanssa, kysyä neuvoa tai vain purkaa omaa huolta ja pahaa oloa. Kriisivastaanoton kautta saa ajan nopeasti ja mitään lähetteitä ei tarvita: soitto toimistopuhelimeen riittää ja siitä pyyntö lähtee eteenpäin. Aika pyritään järjestämään noin viikon sisällä.”

Home sweet home

Hae tietoa ja pidä itsestäsi huolta – 11 kultaista neuvoa masentuneen puolisolle

Homealtistus on todella oimakas masennuksen aiheuttaja. Hometoksiinit ovat siis hermomyrkkyjä, jotka tuhoavat homeallergisen ihmisen kyvyn selviytyä arjessa, saati työssä. Homealtistusken oireita vähätellään, koska lääkärit eivät tiedä hometoksiineista mitään. Lääkärit eivät tunnista homealtistusta, eivät osaa edes epäillä oireiden diagnosoinnissa homeen osuutta. Kyse on varsin laajasta ongelmasta, jonka tutkimukseen ei ole osoitettu riittävästi määrärahoja. Kyse on varsin laajasta ja vakavasta...
Lue kommentti