Oli vesipullo millainen hyvänsä, sitä pitää pestä, sanovat asiantuntijat. Kuva: Shutterstock
Oli vesipullo millainen hyvänsä, sitä pitää pestä, sanovat asiantuntijat. Kuva: Shutterstock

Pelko pois ja pullo pesuun.

Lasisista juomapulloista on viime vuosina tullut trendikkäiden ja tiedostavien asuste. Lasipulloja kehutaan luonnollisuudesta, kemikaalittomuudesta ja siitä, ettei niistä irtoa juomaan makuja.

Muovipullot taas eivät ole kummoisessa maineessa: niistä pelätään liukenevan juomaan ftalaatteja, bisfenoli A:ta sekä muita haitallisia aineita. Lisäksi muovi naarmuuntuu lasia helpommin, ja naarmuihin kertyy mikrobeja.

Lue lisää: Täytätkö vesipullon yhä uudelleen? Tästä ällöttävästä syystä ei kannattaisi

Kauniisti muotoiltu lasipullo on toki tyylikkäämpi kuin vesipullona uuden elämän saanut limsapullo, jonka etiketti roikkuu mukana rispaantuneena. Mutta onko muovipullo todella terveydelle vaarallinen? Kysyimme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Lainsäädäntö ajan tasalla

Tutkimusprofessori Matti Vilukselan mukaan lainsäädäntö suojelee kuluttajia haitallisilta aineilta, joten kovin huolissaan ei tarvitse olla.

– Esimerkiksi BPA:ta ja ftalaatteja säädellään laissa, jotta tuotteista ei irtoaisi niin merkittäviä määriä aineita, että sillä olisi kuluttajalle vaikutusta. 

Elintarvikkeiden, kuten pullotetun veden, kanssa kosketuksissa olevia materiaaleja koskee tietty EY-asetus. Eviran mukaan materiaaleista ja tarvikkeista ei saa tavallisissa tai ennakoitavissa käyttöolosuhteissa siirtyä elintarvikkeeseen niin paljon ainesosia, että ne voisivat vaarantaa terveyden.

– Oletus on, että lainsäädäntö on riittävää, THL:n Kemikaalit ja terveys -yksikön tutkimusprofessori Hannu Kiviranta sanoo.

Mielenkiintoista toki on, onko limupullon uusiokäyttö vesipullona EY-asetuksessa mainittu ”tavallinen tai ennakoitava käyttöolosuhde”.

Tutkimustieto puuttuu

Kiviranta tai Viluksela eivät ole kumpikaan törmänneet tutkimuksiin, jotka käsittelisivät kattavasti ainesosien liukenemista muovipulloista veteen eri käyttöolosuhteissa. Saatavilla olevissa tutkimuksissa ei ole havaittu, että haitallisia kemikaaleja liukenisi veteen normaalissa käytössä niin paljon, että niistä olisi haittaa terveydelle.

Voidaan kuitenkin sanoa, että lasista liukenee vähemmän kemikaaleja kuin lasia pehmeämmästä tai jopa kertakäyttöiseksi tarkoitetusta muovista. 

”Jos jokin liukenee, se liukenee ajan myötä kokonaan pois.”

Vilukselan ja Kivirannan mukaan muovipullojen  asettaminen paremmuusjärjestykseen on hankalaa siksi, että muovipulloja on hyvin monenlaisia.

– Ei ole vain yhtä muovilaatua, ja mahdollisiin aineiden irtoamisiin vaikuttaa niin moni asia, kuten se, onko pulloon laitettu aine kuumaa vai kylmää, mikä aineen pH on, ja säilytetäänkö pulloa auringossa, Kiviranta sanoo.

Hygienia on tärkeintä

Liukenevia kemikaaleja suurempi ongelma juomapullossa saattaa olla pesun puute. Harva muistaa hinkata vesipulloaan päivittäin astianpesuaineella ja sopivan lämpimällä vedellä sekä huolehtia, että pullo kuivuu asianmukaisesti. 

Muovipullot ja niissä oleva vesi eivät ole steriilejä, ja pullon suusta juominen lisää mikrobien määrää entisestään. 

Paitsi että pesu vähentää mikrobeja, THL:n asiantuntijoiden mukaan se todennäköisesti myös pienentää liukenevien aineiden pitoisuuksia.

– Jos jokin liukenee, se liukenee ajan myötä kokonaan pois, Matti Viluksela toteaa.

Vesipullon huonoja terveysvaikutuksia pelkäävän kannattaa siis ennen kaikkea pestä pulloaan säännöllisesti. Tarkalla makuaistilla varustetulle tai esteetikolle lasipullo saattaa silti olla paras valinta. 

Saksalaistutkijan mukaan pakonomainen päivittäminen ja jatkuva Facebookissa roikkuminen voivat olla merkkejä narsismista. 

Facebook-käyttäjiä on moneksi. Yksi päivittää naamakirjaan vain merkkipäivinään, toinen selailee somea aina tylsyyden iskiessä, kolmas hehkuttaa silloin tällöin mitä sattuu ja neljäs uppoaa palveluun vain, jos on pakko.

Satunnaissomettajien lisäksi on niitä, jotka roikkuvat Facebookissa jatkuvasti. Kun somesta ei pysty irrottautumaan millään, puhutaan riippuvuudesta.

– Jotkut menettävät kontrollin Facebookin käytössä ja kehittävät voimakkaan psyykkisen tarpeen pysyä siellä. Huolimatta siitä, että käytös voi vaikuttaa kielteisesti elämään. Kyseessä on niin sanottu Facebook-riippuvuushäiriö eli FAD, kertoo tutkija Julia Brailovskaia saksalaisesta Ruhrin yliopistosta PsyPost-sivustolla.

Brailovskaian tuoreen tutkimuksen mukaan riippuvuushäiriö voi kertoa varsin synkkiä asioita ihmisestä: se voi nimittäin viitata narsismiin.

Tutkimuksen osallistui 179 saksalaista opiskelijaa. Vuoden ajan tutkijat mittasivat osallistujien riippuvuutta Facebookiin Bergenin Facebook-riippuvuusasteikolla, joka on suunniteltu mittaamaan pakonomaista Facebookin käyttöä.

Samalla tutkijat tarkkailivat osallistujien tyytyväisyyttä elämään, heidän saamaansa sosiaalista tukea, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, yleistä terveyttä ja muuta median käyttöä.

Brailovskaian mukaan osallistujien keskimääräinen Facebook-riippuvuus ei kasvanut vuoden aikana Bergenin asteikolla mitattuna. Mutta yhä useampi kertoi muuttuvansa levottomaksi, jos häneltä evättiin pääsy someen.

Lisäksi tutkijat huomasivat yhteyden Facebook-riippuvuushäiriön ja osallistujien mielenterveyden kanssa.

– FAD oli merkittävästi positiivisesti yhteydessä narsismiin ja negatiivisiin mielenterveyden piirteisiin (masennus, ahdistuneisuus ja stressin oireet), Brailovskaia kertoo.

Hänen mukaansa narsisteilla on kohonnut riski kehittää Facebook-riippuvuushäiriö.

Miksi? Sitä ei vielä tiedetä. Brailovskaian mukaan Facebook-riippuvuudesta tarvitaan ehdottomasti lisää tutkimusta.

– Tässä tutkimuksessa käsiteltiin nuoria, lähinnä naispuolisia Facebook-käyttäjiä. Seuraavissa tutkimuksissa osallistujien pitää edustaa suurempaa joukkoa erilaisia ihmisiä.

Tietääkö narsisti itse olevansa narsisti? Lue asiantuntijan vastaus tästä.

Jutun otsikkoa muutettu 15.2. klo 15.45.

Varvasvälien iho voi kertoa yllättävän paljon kropan hyvinvoinnista.

Janottaako turhan usein? Onko uupumus normaalia? Kaikki meistä pohtivat aina silloin tällöin pientenkin oireiden perusteella, onko kropassa kaikki varmasti kunnossa. Jos pienet ongelmat tuntuvat viittaavaan johonkin vakavampaan kuin flunssaan, voi olo olla äkkiä levoton.

Jos diabeteksen mahdollisuus on koskaan mietityttänyt, sen huomaamiseen on mahdollisesti löytynyt uusi ja todellä simppeli keino.

Tuoreen väitöskirjan julkaissut lääketieteen lisensiaatti Suvi-Päivikki Sinikumpu kertoo, että varpaiden välisestä ihosta voi mahdollisesti tehdä huomioita diabeteksen riskiin liittyen.

”Jopa 150 000 suomalaista ei tiedä sairastavansa diabetestä.”

– Suomessa on todella paljon tunnistamatonta diabetestä: jopa 150 000 suomalaisen arvioidaan sairastavan tietämättään diabetesta. Diabeetikoilla on toki usein tiettyjä yhteisiä piirteitä, kuten lihavuutta ja korkeaa verenpainetta, jotka saattavat herättää epäilyn taudista, mutta varpaiden välisen ihon tarkkailu on tähän aivan uusi tekijä, Sinikumpu kertoo.

Toisin sanoen erilaiset varpaiden välisen ihon muutokset voivat viitata diabetekseen.

– Varvasvälien muutoksien, kuten punoituksen tai ihon hilseilyn ja rikkinäisyyden, tarkkailu on helppoa, joten varvasvälilöydös on halpa ja yksinkertainen tapa tehostaa diabeteksen varhaista toteamista. 2 000 ihmisen tutkimuksessamme huomasimme, että niillä ihmisillä, joilla oli varvasvälirikkeymiä tai muita varvasvälien ihon ongelmia, oli jopa kuusinkertainen riski tunnistamattoman diabeteksen löytämiselle, Sinikumpu sanoo.

”Korkea verensokeri ja insuliinin erittymisen häiriöt vaikuttavat ihoon.”

Mutta miksi juuri varvasväli?

– Korkea verensokeri ja insuliinin erittymisen häiriöt vaikuttavat ihoon. Kyseiset ongelmat vaurioittavat ihon pintarakenteita niin, että jo valmiiksi ohut iho on hauraampi kuin normaalisti, menee heposti rikki sekä altistuu erilaisille sienille ja bakteereille. Kun verensokeri on koholla, myös ihon pH-arvo nousee ja suosii silloin esimerkiksi erilaisia sieniä, Sinikumpu sanoo.