Paljonko näitä nyt uskaltaa ottaa? Kuva: Shutterstock
Paljonko näitä nyt uskaltaa ottaa? Kuva: Shutterstock

Pitäisikö D-vitamiinia ottaa enemmän kuin yleisesti suositellaan? Asiantuntijatkin ovat siitä eri mieltä.

D-vitamiinin saantisuosituksista kiistellään jatkuvasti. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antama virallinen suositus on, että deetä otetaan päivittäin 10 mikrogrammaa. Yli 75-vuotiaille suositellaan 20 mikrogramman annostusta. Kriitikot pitävät annostusta onnettoman pienenä.

Miten vahvoja vitamiinisatseja sitten uskaltaa ottaa?

Ravitsemusepidemiologi Jaakko Mursu:
Tuplaisin annostuksen

– Mielestäni nykyinen saantisuositus on melko maltillinen. Itse tuplaisin annostuksen 20 mikrogrammaan, mutta ymmärrän, miksi suositusta nostetaan varovaisesti. Ihmisten terveyttä ei haluta vaarantaa liialla D-vitamiinin saannilla, eikä nykyisten tutkimusten perusteella ole riittävästi näyttöä siitä, että ihminen tarvitsisi suositusta enemmän D-vitamiinia. Aihetta tutkitaan paljon, joten suositusta nostetaan kyllä, jos siihen on tarvetta. 

Paljonko vitamiinia voi ottaa purkista?

– Pitäytyisin 50 mikrogramman päiväannoksessa, koska sitä pidetään vielä turvallisena. Liian suuri määrä D-vitamiinia voi aiheuttaa myrkytysoireita elimistössä. Vitamiiniannosten turvallisuutta on hankalaa tutkia, ja liian suurten määrien aiheuttamat haittavaikutukset voivat ilmetä vasta vuosien tai vuosikymmenten jälkeen.

Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm:
Nykyinen riittää lähes kaikille

– 98 prosentille suomalaisista riittää, että D-vitamiinia saa nykyisen saantisuosituksen verran. On vaikea mitata tarkasti, kuinka moni saa vitamiinia tarpeeksi, sillä jokaisen henkilökohtainen tarve vaihtelee hieman. Suomalaiset ovat kuitenkin järjessä, kun vertaillaan kaikkien pohjoismaalaisten D-vitamiinin saantia. Se on lähinnä maitotuotteisiin ja margariineihin lisättävän D-vitamiinin ansiota.

Paljonko vitamiinia voi ottaa purkista?

– Ei ole vaaraksi napata 20 mikrogramman vitamiinipilleriä päivässä, mutta itse en uskaltaisi syödä 50 tai 100 mikrogramman tabletteja. Toksikologian asiantuntijat, eli vieraiden aineiden haittavaikutuksiin perehtyneet tutkijat, ovat todenneet, että se voi olla joidenkin elimistölle liikaa. Ei ole riittävää tieteellistä näyttöä, että ihminen tarvitsisi D-vitamiinia reilusti suosituksia enemmän.

Lisää aiheesta:

Syötkö sinäkin näitä turhaan? Vitamiinilisät eivät ehkä parannakaan terveyttä

Vitamiinit päästä varpaisiin

Mitä ihmettä - D-vitamiinista ei olekaan hyötyä luustolle?

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto