Misofoniaa potevaa voi ärsyttää ruokailu porukalla. Kuva: iStock
Misofoniaa potevaa voi ärsyttää ruokailu porukalla. Kuva: iStock

Kun vieruskaverin maiskutus kuulostaa aivan sietämättömältä, voi kyseessä olla neurologinen oireyhtymä.

– Pureskelu, leukojen lonksutus ja mässyttäminen saavat minussa aikaiseksi kiukkua, myöntää Päivi, 40.

Hän kiinnittää erityistä huomiota näihin ääniin erityisesti silloin, kun ympärillä on muuten hiljaista. Kotona pöydän ääressä istuvan aviomiehen syömisäänet saattavat saada hänessä aikaiseksi syvää ärtymystä ja kiukkua.

– Lasteni ruokailuääniin en reagoi samalla tavalla.

Päivin oireet alkoivat murrosiässä hänen asuessaan kotona: isän ruokailusta tulevat äänet ärsyttivät erityisesti. Päivin reaktiot olivat jo alussa niin voimakkaita, että vanhemmat eivät voineet olla huomaamatta niitä. Päivin kiukku herättä kummastusta.

Arki saattaa ahdistaa

Useimmilla ihmisillä tutut arjen äänet menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitten on myös niitä, joille tiettyjen äänten kuuntelu voi tuntua ylivoimaiselta. He saattavat potea oireyhtymää nimeltään misofonia, jossa sietokyky näille äänille on alentunut. Heille tyypillisimpiä ärsytyksen aiheuttajia ovat ympäristöstä kuuluvat syömisen äänet.

– Kyseessä on neurobiologinen, käytökseen liittyvä häiriö, joka on samalla myös autonomisen hermoston toimintahäiriö, tiivistää professori Jukka Ylikoski.

Hän on tutkinut aihetta ja hoitanut esimerkiksi korvasairauksista kärsiviä potilaita.

– Misofoniassa autonomisen hermoston yliherkkyyteen yhdistyy negatiivisia tunteita, kuten ärtymystä ja ahdistusta.

Ylikosken mukaan kyseessä ei kuitenkaan ole ääniyliherkkyys, jossa mitkä tahansa äänet voivat aiheuttaa korvissa kipua, eikä tinnitus, joka puolestaan on jatkuvaa korvien soimista. Misofonia liittyy ihmisen tapaan reagoida tietynlaisiin kuulemiinsa ääniin. 

Misofoniaa potevalle on tyypillistä reagoida tavallisiin arkisiin ääniin poikkeuksellisen voimakkaasti: äänet, jotka saattavat olla muille yhdentekeviä, aiheuttavat misofoniaa potevassa ahdistusta tai jopa raivoa.

Voimakasta ärtymystä aiheuttavat äänet voivat tulla maiskuttamisen lisäksi esimerkiksi juomisesta, hengittämisestä ja niistämisestä. Ne saattavat aiheuttaa useita fyysisiäkin reaktioita, kuten hikoilua, tärinää ja sydämen sykkeen voimistumista.

Usein misofoniaa potevan huomio kohdistuu vain pehmeisiin, läheltä kuuluviin arkiääniin, eivätkä voimakkaat äänet esimerkiksi televisiosta tai ambulanssista ärsytä samalla tavalla. 

Tietämättömyys ongelma

Misofonialle ei ole olemassa varsinaista diagnoosia. Uusien tutkimusten mukaan noin puolella pakko-oireista häiriötä sairastavista ja monilla tinnituksesta kärsivistä on misofoniaa. Sen syytä ja yleisyyttä ei ole saatu täysin selville. Ylikosken mukaan misofoniaan viittaavia oireita saattaa esiintyä noin prosentilla väestöstä.

”99 prosenttia lääkäreistä ei tiedä, mikä on misofonia ja mitä sille voisi tehdä.”

Misofonia puhkeaa usein jo lapsuudessa, ja oireet voimistuvat iän myötä. Newcastlen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan misofoniaa potevalla aivojen otsalohkossa tapahtuu muutoksia, kun hän kuulee tietynlaisia ääniä. Aivojen alue, joka yhdistää fyysiset aistiärsykkeet tunnereaktioihin, käy ylikierroksilla.

Suurin ongelma misofonian hoidossa on tietämättömyys. 

– 99 prosenttia lääkäreistä ei tiedä, mikä on misofonia ja mitä sille voisi tehdä, arvioi Ylikoski.

Häiriötä on ollut vaikea tunnistaa myös siksi, että oireita voidaan pitää jonkin toisen sairauden psyykkisinä oireina. Uusi keino misofonian tutkimiseen on aivojen kuvantaminen. Ylikoski kertoo tutkimuksesta, jossa koehenkilöiden annettiin kuunnella epämiellyttäviä ääniä ja samalla heille tehtiin aivojen magneettikuvaus. Äänet aktivoivat aivoissa tunne-elämän käsittelystä vastaavan alueen.

– Näin saadaan mystiikkaa riisuttua. Nyt tiedetään, että kyseessä ei ole psykiatrinen sairaus vaan neurobiologinen häiriötila kuten esimerkiksi tinnitus.

Hoitoa korvaan

Misofoniaan ei ole kehitetty lääkettä, mutta sitä on hoidettu stimuloimalla kaulassa sijaitsevaa vagushermoa. Samankaltaisella menetelmällä on hoidettu myös esimerkiksi epilepsiasta tai masennuksesta kärsiviä. Ylikoski on tiiminsä kanssa kehittänyt laitteen, jolla misofoniaa voidaan hoitaa korvan kautta annettavalla stimulaatiolla. Korvaan kiinnitetään klipsielektrodi, jonka antamaa sähkövirtaa kontrolloidaan erillisen, puhelimen kokoisen laitteen avulla.

– Ensi syksynä meillä tulee olemaan vagusstimulaattori, joka itse asiassa on korvatulppa, jonka säätely tapahtuu blue tooth -yhteydellä puhelimen avulla.

Misofoniaa poteva saattaa saada helpotusta oireisiinsa myös tavallisista korvakuulokkeista tai -napeista. 

Päivi ei ole koskaan hakeutunut hoitoon. Hän on ymmärtänyt reaktioidensa olevan ylimitoitettuja, vaikka ne eivät ole iän myötä loppuneetkaan.

– En ole koskaan ajatellut, että tämä voisi olla jonkinlainen sairaus.