Hyvä terveys
Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Moni huippu-urheilija on ylipainoinen painoindeksin mukaan. Se ei kerrokaan koko totuutta. Painoindeksi on sokea lihaksille ja sille, missäpäin kehoa rasva sijaitsee.

Koska ihmiset ovat eripituisia, pelkkä paino ei luonnollisestikaan kerro, onko ylipainoinen vai ei. Niinpä paino pitää suhteuttaa pituuteen. Tähän tarkoitukseen kehitettiin jo 1830-luvulla painoindeksi, josta käytetään lyhennystä BMI (Body Mass Index). Painoindeksilaskurin löydät täältä.

Painoindeksin merkittävimpiä heikkouksia on, ettei se erottele luita, lihaksia ja rasvaa. Ravitsemusasiantuntija Patrik Borg kiteyttää, että painoindeksi on raaka mittari, jossa tulee tulkintavirheitä nimenomaan lihasmassan kautta.

Painoindeksissä isot lihakset saattavat nimittäin viedä lihavien kategoriaan. Tästä esimerkkinä ovat ammattikoripalloilijat, joista moni on yli kaksimetrinen. Heillä painoindeksi voi olla 30, vaikka he ovat pikemminkin hoikkia kuin ylipainoisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Useimmiten paljaalla silmällä näkee, milloin painoindeksi kertoo ylipainosta ja milloin ei, Borg tähdentää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun painoindeksi on mittarina, liikuntaa karttava sohvaperuna voi päihittää huippu-urheilijan. Runsaastikin rasvaa sisältävä löysä vartalo on kevyempi verrattuna treenattuun kroppaan. Eli lihasmassa painaa enemmän kuin rasvakudos.

Huomio vyötäröön

Painoindeksi on sokea myös sille, missä osissa kehoa rasva sijaitsee. Tutkimusten perusteella terveysongelmat aiheutuvat usein keskivartalon rasvasta.

Keskivartalorasva on saanut lisänimen ”myrkyllinen rasva”, koska vatsaan kertynyt rasva ennustaa merkittävästi sydän- ja verisuonitauteja, kuten sydänkohtauksia ja aivohalvauksia.

Samaa ei voida sanoa koko kehon rasvapitoisuudesta.

Runsas keskivartalorasva voi kieliä myös siitä, että elimistö on hyvin stressaantunut. Kun stressi pitkittyy, rasvakin alkaa jämähtää ikään kuin vääriin paikkoihin aiheuttaen vyötärölihavuutta.

Vyötärölihavuudesta puhutaan, jos vyötärönympärys ylittää naisella 90 senttiä ja miehellä 100 senttiä.

Patrik Borg neuvoo, että kannattaa aina mitata vyötärönympärys, mikäli haluaa arvioida terveysriskejään.

– Yhdessä painoindeksin kanssa ne kertovat kyllä ihan hyvin, onko liiallista rasvakudosta vai ei ja onko se sijoittunut ongelmallisesti vatsan seudulle. Korkea vyötärönympärys viittaa aineenvaihdunnallisiin ongelmiin.

Jotkut lihavuusasiantuntijoista katsovat, että rasvaprosentti on painoindeksiä parempi mittari ylipainon selvittämiseen. Hyvän rasvaprosentin määrittely on kuitenkin haastavaa, sillä virallisia, yhtenäisiä arvoja rasvaprosentille ei ole pystytty laatimaan. Borgin mukaan nykyiset rasvaprosenttimittarit eivät riitä terveysriskien arviointiin.

Terveempi lihavana?

Laihduttamisen terveyshyödyt eivät ole aina niin taattuja kuin voisi äkkiseltään olettaa – ainakin, jos painoindeksi on käytössä. Eräät laajat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että lievästi lihavat selviävät hoikkia paremmin joistakin sairauksista.

Tätä nurinkuriselta vaikuttavaa ilmiötä kutsutaan ”lihavuuden paradoksiksi”. International Journal of Obesity -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvisi, että lähes puolet lievästi lihavista, noin 29 prosenttia merkittävästi lihavista ja 16 prosenttia vaikeasti lihavista oli sydämen ja verisuonten osalta terveitä.

Sen sijaan yli 30 prosentilta niistä, joiden painoindeksi oli normaalirajoissa, löytyi sydämestä ja verisuonista sairauden merkkejä.

Joidenkin tutkijoiden mukaan selitys lihavuuden paradoksiin voi löytyä kehon rasvojen sisältämistä antitulehduksellisista aineksista ja ylimääräisestä energiasta. Nämä auttavat taistelemaan eri sairauksia vastaan.

– Ne, joille ylipaino ei ole tuottanut merkittäviä terveyshaittoja, saattavat vanhentuessa kestää paremmin terveysongelmia, Patrik Borg sanoo.

Kannattaako koko ajan mitata?

Entä mitä pitäisi ylipäätään ajatella itsensä kurinalaisesta mittaamisesta? Lukuihin ja indekseihin ei pitäisi tuijottaa sokeasti, muistuttaa sisätautilääkäri Aila Rissanen Lihavuustutkimusyksiköstä.

Vaikka normaalipainoon on viisasta pyrkiä, Rissasen mukaan painon mittareihin suhtaudutaan liian yksioikoisesti. Tämä voi olla seurausta täydellisyyden tavoittelusta tai epävarmuudesta, joka kohdistuu omaan kroppaan.

– Painotaulukon lukuarvoista katsotaan, onko hyvä tai huono ihminen. Tämä on tietysti suuri ja virheellinen yksinkertaistus, Rissanen muistuttaa. ●

 

 

 

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla