Puolipaasto panee katselemaan omaa syömistä uudesta vinkkelistä, huomasi puuhaa testannut toimittaja (ei kuvassa). Kuva Shutterstock.
Puolipaasto panee katselemaan omaa syömistä uudesta vinkkelistä, huomasi puuhaa testannut toimittaja (ei kuvassa). Kuva Shutterstock.

Detox-paasto avasi silmäni mauille ja terveelliselle napostelulle. Miksi ikinä syönkin, teen sen maiskutellen.

Aloitin viime keskiviikkona puolipaaston, joka päättyy pitkänäperjantaina. Odotan pääsyä pääsiäisen makumaailmaan, mausteista lammasta, suklaamunia, lasillista punaviiniä...

Pieneen kaihertavaan nälkään olen jo tottunut, mutta makujen ikävä tuntui varsinkin viikonloppuna sietämättömältä. Silloin oli aikaa kuulostella vatsaansa ja nuuhkia ilmassa väreileviä ruuan tuoksuja.

Olen syönyt raakoja kasvikunnan tuottaita: siemeniä, pähkinöitä, rusinoita, luumuja, porkkanaa, lanttua, salaattia, omenoita, banaaneja... Juomapullossa on ollut tauotta saatavana detox-juomaa. Lisäksi olen litkinyt teetä. Plus nauttinut kananmunan päivässä saadakseni tärkeää proteiinia.

Tuntui mukavalta huomata, että nälän tunnetta sietää, jos siihen asennoituu osana paastopuuhastelua. (Anteeksi sana puuhastelu paaston yhteydessä, mutta oma paastoni on luonteeltaan hyvin maallinen.)

Miltä se tuntui?

Saatoin herätä aamuyöllä siihen, että lihakseni kihelmöivät. Tunne oli outo, se ei tehnyt kipeää, mutta häiritsi vähän aamuyön nukkumista.

Suolen toiminta tuntui loppuvan kokonaan, aivan kuin sisälläni ei liikkuisi mikään.

Ajatukseni karkasivat tuon tuostakin ruokaan, jota näin kaikkialla. Välillä todella suljin silmäni telkan ruokamainosten edessä. En halunnut muistaa makuja, koska niiden kaipaaminen veisi turhaan voimia.

Pariin päivään en lähtenyt jumppaan tai lenkille, koska pelkäsin väsähtäväni kesken puuhan. Sitten lähdin, mutta liikuin puoliteholla. Illalla oli pakko napostella lähes tauotta taateleita, luumuja, banaania, kukkakaalia... Nälkä pääsi yltymään eikä tuntunut laantuvan millään.

Untahan ei nälkäisenä saa. Napostelin lisää luumuja ja päärynöitä.

Eniten puolipaasto on tuntunut päässä. Olen tehnyt muutamia havaintoja elämästä.

Aikaa säästyy

Paaston toisena päivänä meinasin kävellä töistä kotiin mennessä tottumuksesta lähikauppaan. Ei, enhän tarvitsekaan mitään! Olin ostanut ensimmäisenä päivänä moneksi päiväksi hedelmiä ja juureksia.

Aikaa säästyi myös kotona. Ei ruuan valmistusta, ei pienten iltaherkkujen rakentelua, ei sen miettimistä, mitä söisi huomenna tai viikonloppuna. Varsinkin viikonloppuna aikaa tuntui olevan jollekin ihan uudelle! Mitähän tekisi?

Ryhdyin laskemaan, kuinka monta kertaa päivän aikana ajatukseni karkaavat ruokaan. Ehkä satakunta kertaa. Ajattelenko tavallisestikin yhtä usein jotakin, joka liittyy ruokaan, sen hankintaan tai valmistamiseen?

Luultavasti, en vai huomaa sitä. Elämä on itse asiassa paljolti syömistä.

Maut voimistuvat

Kun raakojen kukkakaalin palasten päälle lorauttaa seesaminsiemenöljyä, ne maistuvat... sentään joltakin! Kun sellerin- ja lantunpalaset alkavat kolmantena päivänä kyllästyttää, annan itselleni luvan maustaa niitä oliiviöljyllä.

Sen jälkeen tiedän, että jaksan jatkaa kuuria 10 päivää! Maut tekevät hommasta paljon siedettävämpää. Kaksi tippaa pähkinäistä oliiviöljyä missä tahansa huumaa makunystyrät.

Ehkä jatkuva uusien makuyhdistelmien etsintä ja kokeilu on saanut minut unohtamaan, että yksinkertainen on ruuassakin kaunista.

Päätän koemielessä ostaa seuraavksi kalliimpia luomukasviksia. Sillä, maistuvatko porkkanat kitkeriltä vai makeilta, on äkkiä paljon väliä.

Seuranpito vaatii suunnittelua

Etukäteen ajattelin, että tuntuisi hölmöltä tavata ystäviä ulkona, koska kahvilassa en voisi hörppiä kuin teetä. Sama homma baarissa; viljatuotteet eivät kuulu ruokavalioon, ei myöskään ohrapirtelö eikä alkoholi.

Koska tavoitteena ei ole retriitti, otan riskin ja tapaan ystäviä sekä perjantaina että lauantaina. Anniskelupaikassa on paras olla tarjolla useammanlaisia teelaatuja.

Ravintola Telakan Soul Power -diskossa kengänkorot tuntuvat ensimmäisen biisin aikana tarraavan lankkulattiaan. Ystäväni toteaa, että jostain syystä hänenkin korkonsa luistavat lattialla paremmin kahden oluen jälkeen. Joopa joo.

Mietin, kuinka ne, joilla on ruokarajoituksia tai jotka eivät juo ollenkaan alkoholia, jaksavat noudattaa "dieettiään". Heitä on paljon.

Pilkkominen kannattaa

Viidentenä päivänä pilkon tarkkana ananasta kuutioiksi. Asettelen taateleita, päärynäviipaleita ja salaattia lautaselle tehdäkseni siitä edes kivan näköisen.

Jos vain napsin kaikkea suoraan pussista, syöminen tosiaan on tylsää. Lisäksi on vaikea pitää lukua siitä, kuinka paljon mitäkin on tullut päivän aikana syötyä.

Koska kaipaan nautiskelua, on yritettävä olla nokkela. Miltä tuntuisi kastaa lantunpalasia basilikalla maustettuun öljyyn..?

Tämän jälkeen arvostan ihmisiä, jotka tekevät syömisestä juhlahetken. Panostavat suunnitteluun, valmistavat rakkaudella ja syövät rauhassa.  Kohtuudella sekin ilo tekee pelkästään hyvää.

Mutta juuri nyt olisi hulluutta istua monen menuun ruokapöytään.

Vireystaso ei hypikään!

Ehkä eniten hämmästyttää se, kuinka suuri rooli kahvinjuonnilla on elämässäni. Aluksi on todella ikävää aloittaa aamu ilman mutteripannun sihinää. Ja kuinka jaksaisin ilman kofeiinilisää varsinkin iltapäivän.

Jaksan hyvin!

Kahvinjuonnilla on näet myös ikävät puolensa. Se piristää hetkeksi, kiihdyttää aineenvaihduntaa niin, että kohta on juostava vessassa. Kun piristävä vaikutus loppuu, on sitä saatava lisää.

Ilman tätä kierrettä päivät ovat menneet aika rauhallisen mukavasti.

Ymmärrän entistä paremmin ihmisiä, jotka ovat lopettaneet kokonaan kahvinjuonnin. Itse en aio lopettaa, koska kaipaan nytkin vahvan maitokahvia makua. Mutta turhien kupillisten määrää vähennän.

Korvaan ikävillä automaattikahveilla piristäytymisen paremmilla välipaloilla.

Tahdonvoimaa oppii

Broilerifileiden paloittelu vielä menee, mutta kun kanakeittoon pitää lisätä liemikuutio, itsehillintäni pettää. Nuolaisen liemikuutiosta sormiin jäänyttä makua. Nuolaisen myös lusikkaa, jolla olen tyhjentänyt sulatejuustopakkausken keittoon. Aah!

Lapset saavat nyt syödä.

Pidän kiinni paastodieetistäni, koska haluan kyetä kieltäytymään. Samalla tavalla kuin haluan antaa itselleni mahdollisuuden innostua uusista asioista.

Yksi sellainen oli aikoinaan juokseminen. Onko tylsempää kuntoilumuotoa? Yksinäistä kamppailua hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnottomuutta vastaan. Vuosien kiukuttelun jälkeen lähdin lenkille, mikä tarkoitti parinsadan metrin kävelemistä ja juoksemista vuorotellen. Loppukesästä juoksin saman lenkin tauotta, verkkaisesti, mutta kuitenkin.

Pidin sitä saavutuksena, en aiempaan tapaan enää masokismina. Samaan tapaan suhtaudun nyt minipaastooni. Silmiä avaava kokemus! Ehkä vuoden päästä pääsiäisen kynneksellä uudelleen.

Finni, tuo nuoruusmuistoista niljakkain, on yhä useammin myös aikuisen riesa. 

Otsassa, suun ympärillä, leuassa ja nenässä, toki. Mutta miksi finnejä tulee joskus pakaroihin? Korvaan! Nenän sisäpuolelle! Ja miksi kivuliaimmat finnit ovat juuri hölmöimmissä paikoissa?

Ihotautilääkäri Anna Haahtela Mehiläisestä valaisee, että finni voi ilmestyä mihin tahansa, missä on ihohuokonen, joka voi tukkeutua ja tulehtua.

– Jalkapohjissa ja käsissä en ole finnejä nähnyt, mutta kaikkialla muualla kyllä. 

Pakaroiden ihon rakenne on monilla jo valmiiksi näppyläisyyteen taipuvaista, pilari-keratoosimaista. Silloin huokosten tukkeumia ja tulehduksia tulee helpommin. Usein pakaran näppylä on karvatupen tulehdus, joka voi levitä ja olla hyvin kipeä. Nenä taas on tyypillistä aknealuetta. Sen iho on kireää, joten finni aiheuttaa kovaa painetta ja kipua.

– Myös päänahkaan voi tulla hyvin kipeitä finnejä. Useammin miehille, mutta kyllä naisillekin, Haahtela sanoo.

Kaikkihan sitä tekevät

Mistä se sitten kertoo, jos aikuisella naisella on finnejä? Haahtelan mukaan aikuisiän akne on yleistynyt voimakkaasti. Tarkkaan ei tiedetä, miksi.

– Stressi on yksi tekijä, mutta taustalla on muitakin syitä. Huonosta hygieniatasosta tai epäterveellisestä ruokavaliosta aikuisiän akne ei kerro. Tehokkaita lääkkeitä on, ja aknea kannattaa hoitaa.

Haahtela tarkoittaa esimerkiksi akneen käytettäviä lääkegeelejä tai e-pillereitä: puristelua ei lasketa hoidoksi. Finnejä kielletään aina puristelemasta, vaikka kädellisen on lähes mahdotonta olla nypeltämättä ihoaan. Haahtela toteaa sortuvansa puuhaan itsekin.

– Kaikkihan niitä puristelevat, joten ehkä on parempi neuvoa ihmisiä tekemään sitä puhtain käsin ja varovaisesti. Puristelusta varoitellaan siksi, että aggressiivisella kotikirurgialla ja liian kovalla puristamisella voi saada aikaan arven. Kosmetologilla käynti voi joskus olla hyvä idea – ammattilaisella kun ei liity asiaan samanlaista tunnetilaa.

Taas on se aika vuodesta, kun iltaisin kannattaa tehdä punkkitarkastus! Tarkastuksessa kannattaa olla huolellinen, sillä ne pirulliset imijät voivat mennä kehossa minne tahansa. 

– Kaikki on mahdollista, toteaa Mehiläisen erikoislääkäri Heta Yrjänäinen, kun häneltä kysyy, minne päin ihmiskehoa punkit hakeutuvat.

Tämän takia kannattaa suojautua punkeilta oikein.

Yrjänäisen mukaan punkki viihtyy luonnossa yleensä alle metrin korkeudessa, mutta kumartuessa tai loikoilemalla nurmikolla sen voi saada myös helposti ylävartaloon.

Yrjänäinen vinkkaa kuusi paikkaa, joita kannattaa erityisesti tarkastella, kun tekee punkkitarkastusta iltaisin. 

  1. Kainalot. Niin inhottavalta kuin se kuulostaakin, punkki tykkää kainaloiden ohuesta ihosta. 
  2. Nivuset ja kaikki taivealueet. Taivealueilla iho on ohutta, joten punkki saattaa hyvinkin liikahtaa sinne. 
  3. Korvien taustat. Punkkien lempipaikkoja! Korvien taakse on vaikea nähdä, joten tarvitset avuksesi ystävän tai peilin. 
  4. Selkä ja takareidet. Nämä ovat vaikeimpia paikkoja poistaa punkkeja, koska takapuolelle on vaikea ylettyä itse.
  5. Napa. Kyllä, myös napaan voi mennä punkki. 
  6. Häpykarvoitus. Punkit viihtyvät myös karvaisessa ympäristössä ja saattavat hyvinkin siirtyä jalkojen väliin naisen käydessä kyykkypissalla. 

Yrjänäinen muistuttaa, että mistä tahansa punkki löytyykään, se pitää poistaa HETI. Puutiaisaivokuumevirus voi tarttua samantien, mutta borrelioosibakteerin siirtymisessä aikaa menee noin vuorokauden verran, joten punkin poistamalla välittömästi pystyy välttymään tältä vakaviakin oireita aiheuttavalta taudilta.

Olemme aikaisemmin koonneet kattavat ohjeet miten toimia tilanteessa, jossa punkki löytyy iholta. 

Borreliapöpö on peto

Varo puskapissalla! Erikoislääkäri paljastaa 6 pirullista paikkaa, jonne punkki mielellään kiinnittyy

Borrelioosi ei vaadi vuorokautta tai edes tunteja, sillä borrelia voi tarttua myös hyttysen puremasta tai paarman pistosta, kertoo mm tutkija Soile Juvonen. Itse olen saanut borrelioosin 2 kertaa: eka kerran todennäköisesti kotipihalla, punkkia tai pistäjää en nähnyt, toisen kerran Rhodokselta paarman pistoista.
Lue kommentti