Puolipaasto panee katselemaan omaa syömistä uudesta vinkkelistä, huomasi puuhaa testannut toimittaja (ei kuvassa). Kuva Shutterstock.
Puolipaasto panee katselemaan omaa syömistä uudesta vinkkelistä, huomasi puuhaa testannut toimittaja (ei kuvassa). Kuva Shutterstock.

Detox-paasto avasi silmäni mauille ja terveelliselle napostelulle. Miksi ikinä syönkin, teen sen maiskutellen.

Aloitin viime keskiviikkona puolipaaston, joka päättyy pitkänäperjantaina. Odotan pääsyä pääsiäisen makumaailmaan, mausteista lammasta, suklaamunia, lasillista punaviiniä...

Pieneen kaihertavaan nälkään olen jo tottunut, mutta makujen ikävä tuntui varsinkin viikonloppuna sietämättömältä. Silloin oli aikaa kuulostella vatsaansa ja nuuhkia ilmassa väreileviä ruuan tuoksuja.

Olen syönyt raakoja kasvikunnan tuottaita: siemeniä, pähkinöitä, rusinoita, luumuja, porkkanaa, lanttua, salaattia, omenoita, banaaneja... Juomapullossa on ollut tauotta saatavana detox-juomaa. Lisäksi olen litkinyt teetä. Plus nauttinut kananmunan päivässä saadakseni tärkeää proteiinia.

Tuntui mukavalta huomata, että nälän tunnetta sietää, jos siihen asennoituu osana paastopuuhastelua. (Anteeksi sana puuhastelu paaston yhteydessä, mutta oma paastoni on luonteeltaan hyvin maallinen.)

Miltä se tuntui?

Saatoin herätä aamuyöllä siihen, että lihakseni kihelmöivät. Tunne oli outo, se ei tehnyt kipeää, mutta häiritsi vähän aamuyön nukkumista.

Suolen toiminta tuntui loppuvan kokonaan, aivan kuin sisälläni ei liikkuisi mikään.

Ajatukseni karkasivat tuon tuostakin ruokaan, jota näin kaikkialla. Välillä todella suljin silmäni telkan ruokamainosten edessä. En halunnut muistaa makuja, koska niiden kaipaaminen veisi turhaan voimia.

Pariin päivään en lähtenyt jumppaan tai lenkille, koska pelkäsin väsähtäväni kesken puuhan. Sitten lähdin, mutta liikuin puoliteholla. Illalla oli pakko napostella lähes tauotta taateleita, luumuja, banaania, kukkakaalia... Nälkä pääsi yltymään eikä tuntunut laantuvan millään.

Untahan ei nälkäisenä saa. Napostelin lisää luumuja ja päärynöitä.

Eniten puolipaasto on tuntunut päässä. Olen tehnyt muutamia havaintoja elämästä.

Aikaa säästyy

Paaston toisena päivänä meinasin kävellä töistä kotiin mennessä tottumuksesta lähikauppaan. Ei, enhän tarvitsekaan mitään! Olin ostanut ensimmäisenä päivänä moneksi päiväksi hedelmiä ja juureksia.

Aikaa säästyi myös kotona. Ei ruuan valmistusta, ei pienten iltaherkkujen rakentelua, ei sen miettimistä, mitä söisi huomenna tai viikonloppuna. Varsinkin viikonloppuna aikaa tuntui olevan jollekin ihan uudelle! Mitähän tekisi?

Ryhdyin laskemaan, kuinka monta kertaa päivän aikana ajatukseni karkaavat ruokaan. Ehkä satakunta kertaa. Ajattelenko tavallisestikin yhtä usein jotakin, joka liittyy ruokaan, sen hankintaan tai valmistamiseen?

Luultavasti, en vai huomaa sitä. Elämä on itse asiassa paljolti syömistä.

Maut voimistuvat

Kun raakojen kukkakaalin palasten päälle lorauttaa seesaminsiemenöljyä, ne maistuvat... sentään joltakin! Kun sellerin- ja lantunpalaset alkavat kolmantena päivänä kyllästyttää, annan itselleni luvan maustaa niitä oliiviöljyllä.

Sen jälkeen tiedän, että jaksan jatkaa kuuria 10 päivää! Maut tekevät hommasta paljon siedettävämpää. Kaksi tippaa pähkinäistä oliiviöljyä missä tahansa huumaa makunystyrät.

Ehkä jatkuva uusien makuyhdistelmien etsintä ja kokeilu on saanut minut unohtamaan, että yksinkertainen on ruuassakin kaunista.

Päätän koemielessä ostaa seuraavksi kalliimpia luomukasviksia. Sillä, maistuvatko porkkanat kitkeriltä vai makeilta, on äkkiä paljon väliä.

Seuranpito vaatii suunnittelua

Etukäteen ajattelin, että tuntuisi hölmöltä tavata ystäviä ulkona, koska kahvilassa en voisi hörppiä kuin teetä. Sama homma baarissa; viljatuotteet eivät kuulu ruokavalioon, ei myöskään ohrapirtelö eikä alkoholi.

Koska tavoitteena ei ole retriitti, otan riskin ja tapaan ystäviä sekä perjantaina että lauantaina. Anniskelupaikassa on paras olla tarjolla useammanlaisia teelaatuja.

Ravintola Telakan Soul Power -diskossa kengänkorot tuntuvat ensimmäisen biisin aikana tarraavan lankkulattiaan. Ystäväni toteaa, että jostain syystä hänenkin korkonsa luistavat lattialla paremmin kahden oluen jälkeen. Joopa joo.

Mietin, kuinka ne, joilla on ruokarajoituksia tai jotka eivät juo ollenkaan alkoholia, jaksavat noudattaa "dieettiään". Heitä on paljon.

Pilkkominen kannattaa

Viidentenä päivänä pilkon tarkkana ananasta kuutioiksi. Asettelen taateleita, päärynäviipaleita ja salaattia lautaselle tehdäkseni siitä edes kivan näköisen.

Jos vain napsin kaikkea suoraan pussista, syöminen tosiaan on tylsää. Lisäksi on vaikea pitää lukua siitä, kuinka paljon mitäkin on tullut päivän aikana syötyä.

Koska kaipaan nautiskelua, on yritettävä olla nokkela. Miltä tuntuisi kastaa lantunpalasia basilikalla maustettuun öljyyn..?

Tämän jälkeen arvostan ihmisiä, jotka tekevät syömisestä juhlahetken. Panostavat suunnitteluun, valmistavat rakkaudella ja syövät rauhassa.  Kohtuudella sekin ilo tekee pelkästään hyvää.

Mutta juuri nyt olisi hulluutta istua monen menuun ruokapöytään.

Vireystaso ei hypikään!

Ehkä eniten hämmästyttää se, kuinka suuri rooli kahvinjuonnilla on elämässäni. Aluksi on todella ikävää aloittaa aamu ilman mutteripannun sihinää. Ja kuinka jaksaisin ilman kofeiinilisää varsinkin iltapäivän.

Jaksan hyvin!

Kahvinjuonnilla on näet myös ikävät puolensa. Se piristää hetkeksi, kiihdyttää aineenvaihduntaa niin, että kohta on juostava vessassa. Kun piristävä vaikutus loppuu, on sitä saatava lisää.

Ilman tätä kierrettä päivät ovat menneet aika rauhallisen mukavasti.

Ymmärrän entistä paremmin ihmisiä, jotka ovat lopettaneet kokonaan kahvinjuonnin. Itse en aio lopettaa, koska kaipaan nytkin vahvan maitokahvia makua. Mutta turhien kupillisten määrää vähennän.

Korvaan ikävillä automaattikahveilla piristäytymisen paremmilla välipaloilla.

Tahdonvoimaa oppii

Broilerifileiden paloittelu vielä menee, mutta kun kanakeittoon pitää lisätä liemikuutio, itsehillintäni pettää. Nuolaisen liemikuutiosta sormiin jäänyttä makua. Nuolaisen myös lusikkaa, jolla olen tyhjentänyt sulatejuustopakkausken keittoon. Aah!

Lapset saavat nyt syödä.

Pidän kiinni paastodieetistäni, koska haluan kyetä kieltäytymään. Samalla tavalla kuin haluan antaa itselleni mahdollisuuden innostua uusista asioista.

Yksi sellainen oli aikoinaan juokseminen. Onko tylsempää kuntoilumuotoa? Yksinäistä kamppailua hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnottomuutta vastaan. Vuosien kiukuttelun jälkeen lähdin lenkille, mikä tarkoitti parinsadan metrin kävelemistä ja juoksemista vuorotellen. Loppukesästä juoksin saman lenkin tauotta, verkkaisesti, mutta kuitenkin.

Pidin sitä saavutuksena, en aiempaan tapaan enää masokismina. Samaan tapaan suhtaudun nyt minipaastooni. Silmiä avaava kokemus! Ehkä vuoden päästä pääsiäisen kynneksellä uudelleen.

Näytätkö ikäistäsi nuoremmalta? Onnea, telomeerisi voivat pitkästi!

Telomeerit, siis mitkä?

No tietenkin kromosomiesi päissä toistuvat DNA-ketjut, jotka suojaavat soluja vanhenemiselta. Ne toimivat vähän samaan tapaan kuin kengännauhojen muovipäät suojaavat nauhoja rispaantumiselta.

Tutkijoiden mukaan telomeerit vaikuttavat oleellisesti ihmisten ikääntymiseen. Käytännössä mitä pidemmät telomeerit, sitä terveempi ja nuorekkaampi ihminen on.

Viime vuosina telomeeritutkimus on ollut vilkasta, ja nyt lääketieteen Nobel-voittaja, tutkija Elizabeth Blackburn on yhdessä kollegansa Elissa Epelin kanssa koonnut tuloksista kansantajuisen opuksen. Pitkän ja hyvän elämän biologia -kirja väittää, että pystymme omilla valinnoillamme hillitsemään solujemme vanhenemista yllättävän paljon.

Jos peilistä katsoo väsähtänyt nassu, vika ei tutkijoiden mukaan ole peilissä. Sen sijaan vika on telomeereissa. Blackburn ja Epel todellakin vakuuttavat lukijansa siitä, että jokaisen on otettava vastuu telomeereistään. Niin tekemällä omaan ikääntymiseensä voi myös vaikuttaa.

Jos haluat olla vireä vielä satavuotiaanakin, Blackburnin ja Epelin mukaan kannattaa tehdä näin: 

  1. Vältä stressiä
  2. Ehkäise masennusta, eli meditoi, joogaa, hölkkää.
  3. Karta sokeria.
  4. Välttele eläinrasvoja. 
  5. Muista d-vitamiini.
  6. Säilytä valoisa elämänasenne! Vihaisen kyynikon telomeerit ne vasta tynkiä ovatkin.

Elizabeth Blackburn & Elissa Epel: Pitkän ja hyvän elämän biologia – telomeerit ja terveys (Aula & co)

Älä vähättele kumppanisi sairautta, äläkä unohda itseäsi taakan alle. 

Kun kumppani sairastuu masennukseen, hyvät neuvot ovat tarpeen. Suomen Mielenterveysseuran kriisityön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen ohjeistaa, kuinka voit auttaa kumppaniasi – ja itseäsi – tilanteessa.

1. Älä vähättele sairautta.

”Masennus ei ole laiskuutta, haluttomuutta tai saamattomuutta. Se on mielen sairaus. Jos kumppanisi on tyystin voimaton, älä käske häntä ottamaan itseään niskasta kiinni. Älä käskytä tai syyllistä. Masentuneen kohdalla ei ole kyse siitä, ettei toinen haluaisi tehdä jotain. Hän ei pysty.”

”Masennus ei ole laiskuutta, haluttomuutta tai saamattomuutta.”

2. Hae tietoa masennuksesta.

”Tiedosta ei ole koskaan haittaa. Vieraile luotettavilla nettisivustoilla ja lue, miten masennus vaikuttaa ja miten se näkyy ihmisessä. Esimerkiksi mielenterveystalo.fi ja Suomen mielenterveysseura tarjoavat faktoja, joista voi olla apua.”

3. Ymmärrä, että masennusta voi hoitaa.

”Masennus ei ole loppuelämän tuomio, joka jää iäisyydeksi päälle. Siihen on olemassa monia hoitokeinoja. Siitä on täysin mahdollista parantua.”

4. Kerro, että olet valmis kuuntelemaan.

”On tärkeää kertoa rakkaalle ihmiselle, että olet valmis kuuntelemaan häntä. Kun paha olo iskee, yritä luoda häneen toivoa. Toinen kaipaa usein kaikista eniten ihan vain lämmintä tukea, kannustusta ja toivoa paremmasta.”

”Masennus ei ole loppuelämän tuomio, joka jää iäisyydeksi päälle.”

5. Osoita, että rakastat.

”Valaise toisen pimeä tunneli läheisyydellä. Kerro, että apua saa ja sitä kannattaa hakea. Ole lähellä ja halaa.

Masennus voi saada seksuaalisen halukkuuden vähenemään. Suhtaudu kumppaniisi ymmärryksen kautta ja keskustele hänen kanssaan asiasta. Vaikka tietyt läheisyyden osa-alueet hiipuisivat, osoita että välität ja kerro rakastavasi.” 

6. Kysy, miten voit auttaa.

”Ihmiset eivät ole selvännäkijöitä. Sen takia kannattaa kysyä suoraan, mikä toiselle olisi tärkeintä tilanteessa.

Joskus sairastavan on vaikeaa hakea apua, koska jaksaminen on äärirajoilla. Silloin kannattaa rohkaista toista ja sanoa, että voit lähteä käynneille mukaan. Varsinkin, jos toinen puhuu itsetuhoisista ajatuksista, tilanteeseen kannattaa tarttua heti.”

7. Puske hakemaan apua.

”Jos kumppanisi lopettaa esimerkiksi lääkkeiden syömisen ja haluaa luovuttaa hoidon kanssa, kehota häntä kuitenkin jatkamaan. Yritä saada toinen ymmärtämään, että apua on haettava.

Jos kumppanisi suhtautuu avun hakemiseen todella vastahakoisesti, puske eteenpäin. Muista, että hän ymmärtää sinun tehneen oikein siinä vaiheessa, kun hänen mielensä kirkastuu jälleen. Avun hakeminen on aina hyvä ratkaisu, vaikkei se pahimmassa hetkessä siltä tuntuisi.”

”Rakkaan ihmisen masennus voi aiheuttaa monenlaisia tunteita: vihaa, lamaantumista, turhautumista ja surua.”

8. Jaa vastuuta.

”Muistuta kumppaniasi siitä, ettei masennus ole häpeä tai heikkoutta. Sitä ei tarvitse peitellä muilta ihmisiltä. Kannusta puolisoasi puhumaan asiasta luottoihmisilleen.

Myös sinun kannattaa pyytää muita läheisiä auttamaan tilanteessa. On tärkeää, ettei sairastunut tai hänen kumppaninsa kumpikaan jää yksin.”

9. Anna itsellesi armoa.

”Rakkaan ihmisen masennus voi aiheuttaa monenlaisia tunteita. Se voi herättää vihaa, lamaantumista, turhautumista ja surua. Näiden tunteiden purkamista masentuneeseen kannattaa yrittää välttää.

Mutta koska olemme ihmisiä, tunteet voivat myös leimahtaa. Se on inhimillistä, eikä siitä kannata tuntea syyllisyyttä. Toinen ei mene rikki siitä, että suutut. Tilanne kannattaa kuitenkin käydä mahdollisimman pian toisen kanssa läpi, ettei se jää vellomaan. Pyydä anteeksi ja kerro tunteistasi.”

10. Älä unohda itseäsi.

”Masennus on sairaus, joka vaikuttaa tunteisiin, toimintakykyyn, ihmissuhteisiin ja muuhun jaksamiseen. Tavalliset askareet voivat muuttua mahdottomaksi tehtäväksi, ja arjen pyörittäminen saattaa jäädä puolison vastuulle.

”Ota kaikki mahdollinen apu vastaan.”

Puolisolle ensisijaisen tärkeää on muistaa pitää kaiken keskellä huolta siitä, ettei itse muserru taakan alle. Pidä itsestäsi niin hyvää huolta kuin tilanteessa pystyt. Kun huolehdit itsestäsi, jaksat huolehtia toisesta paremmin ja olla hänen tukenaan.

Ota kaikki mahdollinen apu vastaan. On parempi havahtua tilanteeseen ajoissa, koska muuten kaikki voi johtaa siihen, että perheessä on kaksi uupunutta tai jopa masentunutta.

On täysin hyväksyttävää alkaa punnita myös sitä vaihtoehtoa, että irtisanoutuu ihmissuhteesta. Jos tilanne vie itseltä kaikki voimat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota. Se voi tuntua itsekkäältä, mutta pitää muistaa, että meillä kaikilla on oma elämämme. Jossain vaiheessa on pakko miettiä, mitä siltä haluaa. Kukaan ei voi elää elämäänsä toisen kautta varsinkaan silloin, jos toinen on haluton parantumaan ja kaikki on yritetty.”

11. Muista, että apua on saatavilla.

”Tukeudu läheisiisi ja hae rohkeasti ulkopuolista apua. Mielenterveysomaisten keskusliiton eli FinFamin kautta löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja, joista voi olla apua. Myös Mieli maassa Ry:n kautta löytyy paljon hyvää tietoa.

Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen voi soittaa lähes ympäri vuorokauden. Sen kautta voi puhua päivystäjän kanssa, kysyä neuvoa tai vain purkaa omaa huolta ja pahaa oloa. Kriisivastaanoton kautta saa ajan nopeasti ja mitään lähetteitä ei tarvita: soitto toimistopuhelimeen riittää ja siitä pyyntö lähtee eteenpäin. Aika pyritään järjestämään noin viikon sisällä.”

Home sweet home

Hae tietoa ja pidä itsestäsi huolta – 11 kultaista neuvoa masentuneen puolisolle

Homealtistus on todella oimakas masennuksen aiheuttaja. Hometoksiinit ovat siis hermomyrkkyjä, jotka tuhoavat homeallergisen ihmisen kyvyn selviytyä arjessa, saati työssä. Homealtistusken oireita vähätellään, koska lääkärit eivät tiedä hometoksiineista mitään. Lääkärit eivät tunnista homealtistusta, eivät osaa edes epäillä oireiden diagnosoinnissa homeen osuutta. Kyse on varsin laajasta ongelmasta, jonka tutkimukseen ei ole osoitettu riittävästi määrärahoja. Kyse on varsin laajasta ja vakavasta...
Lue kommentti