Puolipaasto panee katselemaan omaa syömistä uudesta vinkkelistä, huomasi puuhaa testannut toimittaja (ei kuvassa). Kuva Shutterstock.
Puolipaasto panee katselemaan omaa syömistä uudesta vinkkelistä, huomasi puuhaa testannut toimittaja (ei kuvassa). Kuva Shutterstock.

Detox-paasto avasi silmäni mauille ja terveelliselle napostelulle. Miksi ikinä syönkin, teen sen maiskutellen.

Aloitin viime keskiviikkona puolipaaston, joka päättyy pitkänäperjantaina. Odotan pääsyä pääsiäisen makumaailmaan, mausteista lammasta, suklaamunia, lasillista punaviiniä...

Pieneen kaihertavaan nälkään olen jo tottunut, mutta makujen ikävä tuntui varsinkin viikonloppuna sietämättömältä. Silloin oli aikaa kuulostella vatsaansa ja nuuhkia ilmassa väreileviä ruuan tuoksuja.

Olen syönyt raakoja kasvikunnan tuottaita: siemeniä, pähkinöitä, rusinoita, luumuja, porkkanaa, lanttua, salaattia, omenoita, banaaneja... Juomapullossa on ollut tauotta saatavana detox-juomaa. Lisäksi olen litkinyt teetä. Plus nauttinut kananmunan päivässä saadakseni tärkeää proteiinia.

Tuntui mukavalta huomata, että nälän tunnetta sietää, jos siihen asennoituu osana paastopuuhastelua. (Anteeksi sana puuhastelu paaston yhteydessä, mutta oma paastoni on luonteeltaan hyvin maallinen.)

Miltä se tuntui?

Saatoin herätä aamuyöllä siihen, että lihakseni kihelmöivät. Tunne oli outo, se ei tehnyt kipeää, mutta häiritsi vähän aamuyön nukkumista.

Suolen toiminta tuntui loppuvan kokonaan, aivan kuin sisälläni ei liikkuisi mikään.

Ajatukseni karkasivat tuon tuostakin ruokaan, jota näin kaikkialla. Välillä todella suljin silmäni telkan ruokamainosten edessä. En halunnut muistaa makuja, koska niiden kaipaaminen veisi turhaan voimia.

Pariin päivään en lähtenyt jumppaan tai lenkille, koska pelkäsin väsähtäväni kesken puuhan. Sitten lähdin, mutta liikuin puoliteholla. Illalla oli pakko napostella lähes tauotta taateleita, luumuja, banaania, kukkakaalia... Nälkä pääsi yltymään eikä tuntunut laantuvan millään.

Untahan ei nälkäisenä saa. Napostelin lisää luumuja ja päärynöitä.

Eniten puolipaasto on tuntunut päässä. Olen tehnyt muutamia havaintoja elämästä.

Aikaa säästyy

Paaston toisena päivänä meinasin kävellä töistä kotiin mennessä tottumuksesta lähikauppaan. Ei, enhän tarvitsekaan mitään! Olin ostanut ensimmäisenä päivänä moneksi päiväksi hedelmiä ja juureksia.

Aikaa säästyi myös kotona. Ei ruuan valmistusta, ei pienten iltaherkkujen rakentelua, ei sen miettimistä, mitä söisi huomenna tai viikonloppuna. Varsinkin viikonloppuna aikaa tuntui olevan jollekin ihan uudelle! Mitähän tekisi?

Ryhdyin laskemaan, kuinka monta kertaa päivän aikana ajatukseni karkaavat ruokaan. Ehkä satakunta kertaa. Ajattelenko tavallisestikin yhtä usein jotakin, joka liittyy ruokaan, sen hankintaan tai valmistamiseen?

Luultavasti, en vai huomaa sitä. Elämä on itse asiassa paljolti syömistä.

Maut voimistuvat

Kun raakojen kukkakaalin palasten päälle lorauttaa seesaminsiemenöljyä, ne maistuvat... sentään joltakin! Kun sellerin- ja lantunpalaset alkavat kolmantena päivänä kyllästyttää, annan itselleni luvan maustaa niitä oliiviöljyllä.

Sen jälkeen tiedän, että jaksan jatkaa kuuria 10 päivää! Maut tekevät hommasta paljon siedettävämpää. Kaksi tippaa pähkinäistä oliiviöljyä missä tahansa huumaa makunystyrät.

Ehkä jatkuva uusien makuyhdistelmien etsintä ja kokeilu on saanut minut unohtamaan, että yksinkertainen on ruuassakin kaunista.

Päätän koemielessä ostaa seuraavksi kalliimpia luomukasviksia. Sillä, maistuvatko porkkanat kitkeriltä vai makeilta, on äkkiä paljon väliä.

Seuranpito vaatii suunnittelua

Etukäteen ajattelin, että tuntuisi hölmöltä tavata ystäviä ulkona, koska kahvilassa en voisi hörppiä kuin teetä. Sama homma baarissa; viljatuotteet eivät kuulu ruokavalioon, ei myöskään ohrapirtelö eikä alkoholi.

Koska tavoitteena ei ole retriitti, otan riskin ja tapaan ystäviä sekä perjantaina että lauantaina. Anniskelupaikassa on paras olla tarjolla useammanlaisia teelaatuja.

Ravintola Telakan Soul Power -diskossa kengänkorot tuntuvat ensimmäisen biisin aikana tarraavan lankkulattiaan. Ystäväni toteaa, että jostain syystä hänenkin korkonsa luistavat lattialla paremmin kahden oluen jälkeen. Joopa joo.

Mietin, kuinka ne, joilla on ruokarajoituksia tai jotka eivät juo ollenkaan alkoholia, jaksavat noudattaa "dieettiään". Heitä on paljon.

Pilkkominen kannattaa

Viidentenä päivänä pilkon tarkkana ananasta kuutioiksi. Asettelen taateleita, päärynäviipaleita ja salaattia lautaselle tehdäkseni siitä edes kivan näköisen.

Jos vain napsin kaikkea suoraan pussista, syöminen tosiaan on tylsää. Lisäksi on vaikea pitää lukua siitä, kuinka paljon mitäkin on tullut päivän aikana syötyä.

Koska kaipaan nautiskelua, on yritettävä olla nokkela. Miltä tuntuisi kastaa lantunpalasia basilikalla maustettuun öljyyn..?

Tämän jälkeen arvostan ihmisiä, jotka tekevät syömisestä juhlahetken. Panostavat suunnitteluun, valmistavat rakkaudella ja syövät rauhassa.  Kohtuudella sekin ilo tekee pelkästään hyvää.

Mutta juuri nyt olisi hulluutta istua monen menuun ruokapöytään.

Vireystaso ei hypikään!

Ehkä eniten hämmästyttää se, kuinka suuri rooli kahvinjuonnilla on elämässäni. Aluksi on todella ikävää aloittaa aamu ilman mutteripannun sihinää. Ja kuinka jaksaisin ilman kofeiinilisää varsinkin iltapäivän.

Jaksan hyvin!

Kahvinjuonnilla on näet myös ikävät puolensa. Se piristää hetkeksi, kiihdyttää aineenvaihduntaa niin, että kohta on juostava vessassa. Kun piristävä vaikutus loppuu, on sitä saatava lisää.

Ilman tätä kierrettä päivät ovat menneet aika rauhallisen mukavasti.

Ymmärrän entistä paremmin ihmisiä, jotka ovat lopettaneet kokonaan kahvinjuonnin. Itse en aio lopettaa, koska kaipaan nytkin vahvan maitokahvia makua. Mutta turhien kupillisten määrää vähennän.

Korvaan ikävillä automaattikahveilla piristäytymisen paremmilla välipaloilla.

Tahdonvoimaa oppii

Broilerifileiden paloittelu vielä menee, mutta kun kanakeittoon pitää lisätä liemikuutio, itsehillintäni pettää. Nuolaisen liemikuutiosta sormiin jäänyttä makua. Nuolaisen myös lusikkaa, jolla olen tyhjentänyt sulatejuustopakkausken keittoon. Aah!

Lapset saavat nyt syödä.

Pidän kiinni paastodieetistäni, koska haluan kyetä kieltäytymään. Samalla tavalla kuin haluan antaa itselleni mahdollisuuden innostua uusista asioista.

Yksi sellainen oli aikoinaan juokseminen. Onko tylsempää kuntoilumuotoa? Yksinäistä kamppailua hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnottomuutta vastaan. Vuosien kiukuttelun jälkeen lähdin lenkille, mikä tarkoitti parinsadan metrin kävelemistä ja juoksemista vuorotellen. Loppukesästä juoksin saman lenkin tauotta, verkkaisesti, mutta kuitenkin.

Pidin sitä saavutuksena, en aiempaan tapaan enää masokismina. Samaan tapaan suhtaudun nyt minipaastooni. Silmiä avaava kokemus! Ehkä vuoden päästä pääsiäisen kynneksellä uudelleen.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti