Me Naiset
|
Katri Kallionpää
Vika onkin kävelijässä, ei kengissä. Kuva: Shutterstock
Vika onkin kävelijässä, ei kengissä. Kuva: Shutterstock

Vaivaisenluu on etenevä häiriö, jonka kehittymistä voi ehkäistä ennalta, sanoo ortopedian erikoislääkäri Tero Klemola.

Oulun yliopistollisen sairaalan ortopedian erikoislääkäri, LT Tero Klemola:

”Vaivaisenluuta pide­tään ylei­sesti ukko­varpaan virhe­asento­na ja kos­meet­tisena pat­ti­ongel­mana. Kysees­sä on kui­tenkin ukko­varpaan tyvi­nivelen toiminnanhäiriö, joka johtaa ensimmäisen jalkapöytäluun epävakauteen, kävelyn ponnistushäiriöön ja sitä kautta lopulta ukkovarpaan kääntymiseen kohti pikkuvarpaita.

On tärkeää huomata, että vaivaisenluu on etenevä häiriö, jonka kehittymistä voi ehkäistä ennalta. Meille on itsestään selvää, että harjaamme hampaat aamuin illoin. Vaivaisenluun hoidossa elämme hammashoidon 30-lukua. Asioihin puututaan vasta kun paha on tapahtunut.

Kun sain 2000-luvun alussa vastuulleni jalkakirurgian, aloin perehtyä kävelyn fysiologiaan – lääkäreillehän opetettiin tuohon aikaan vain niukasti sellaisia asioita. Huomasin, että useat hoitomenetelmät olivat ristiriidassa sen kanssa, miten jalka toimii. Jotkut hoidot saattoivat rikkoa jalan tärkeitä tukirakenteita pysyvästi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jalkakirurgin pitää tuntea askelluksen perusperiaatteet. Jokainen potilas tutkitaan omin käsin ja hyväksytään se, että kahta samanlaista jalkaa ei ole. Edes oikea ja vasen jalka eivät välttämättä ole samanlaiset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Leikkauskaan ei yksin riitä parantamaan vaivaisenluuta. Virheasento muuttaa liikkumista eikä kävelyhäiriö korjaannu leikkaamalla.

Työkalut on annettava potilaalle itselleen. Tarvitaan harjoitteluohjelma ja potilaan sitoutuminen siihen.

Vaivaisenluun tärkein syntytekijä eivät ole korkokengät, vaikka niin uskotaan. Vaivaisenluuta esiintyy myös heimoilla, jotka eivät käytä kenkiä lainkaan.

Ukkovarpaan virheasennon syntyyn on monia syitä. Eräs tärkeimpiä tekijöitä vaivaisenluun kehittymiselle on mikä tahansa kävelyhäiriö, joka estää ukkovarpaan normaalia taittumista.

Virheellisen askelluksen oireita voivat olla kivut esimerkiksi päkiässä, akillesjänteessä, kantapäässä, nilkassa, polvessa, lonkassa tai alaselässä. Usein oireita ilmeneekin eri kohdissa alaraajaa.

Kävelyhäiriön oire ovat myös jalkapohjan ihon ja päkiän kovettumat. Sanotaankin, että känsät ovat köyhän miehen kävelyanalysaattori. Ne kertovat kävelykuormituksen jakautumisesta. Esimerkiksi, jos kovettuma on jalan ulkosyrjällä, askellus on supinoiva eli jalkaterän ulkosyrjää kuormittava.

Supinoiva askellustapa näyttäisi olevan vahvasti yhteydessä ukkovarpaan tyvinivelen toimintahäiriöihin ja vaivaisenluuhun. Väärin jakautuva paine lukitsee nivelen ja työntää sen pois paikoiltaan, tai sitten nivelen liikkuvuus rajoittuu ja se kuluu jäykäksi. Jos taas paino ajautuu liikaa jalan sisäsyrjälle, kyseessä on pronaatiohäiriö. Pitkään jatkuessaan pronaatiohäiriö voi johtaa jalkaholvin madaltumiseen ja siten vaivaisenluun kehittymiseen.

Sekä supinaatio- että pronaatiohäiriöön voi liittyä myös pikkuvarpailla kipristämistä eli vasaravarvashäiriötä ja penikkatautioireita, jotka johtuvat nilkan jännittämisen aiheuttamista kivuista säären etuosan lihaksissa.

Virheellisen askelluksen aiheuttamia oireita hoidetaan usein esimerkiksi tukipohjallisilla, teippauksilla, varvasvälituilla, yölastoilla tai kortisonipistoksilla. Ne eivät kuitenkaan paranna kipujen syytä.

Urheilukenkien valmistajat suosittelevat pronaatiohäiriöön erityisiä jalkineita ja pohjallistuentoja, mutta ne voivat kuluttaa niveliä ja aiheuttaa lisää kipuja. Itse suosin neutraaleja lenkkitossuja.

Mikäli  potilas huomaa alkavan vaivaisenluuvirheasennon, hänen tulisi välttää ukkovarpaan kärjen kipristämistä lattiaan. Tämä koukistajajänteen ylitoiminta kiihdyttää virheasennon kehittymistä. Ukkovarpaan tulisikin pysyä rentona ja varpaan tyven, eli päkiän, tukeutua alustaan aktiivisesti kantanousun alkaessa, jotta tyvinivelen asentovirheen eteneminen saadaan ehkäistyä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla