Justiinsa nyt ei pysty. Kuva: Shutterstock.
Justiinsa nyt ei pysty. Kuva: Shutterstock.

Masennuspäikkärit voivat kuulostaa erinomaiselta idealta, mutta todellisuus on toinen.

Pitkä päivä töissä, jotain meni pieleen ja pomolta tuli tiukkaa kuittia – nyt yksinkertaisesti harmittaa ja stressaa. Kotiin päästyä tekee lähinnä mielikaatua sänkyyn ja käpertyä peiton alle nokosille kauas kaikista arjen hankaluuksista.

Kuulostaako tutulta?

Kyse voi olla “masennuspäiväunista”. Huffington Post kertoo, että masennuspäikkäreistä puhutaan silloin, kun päiväunille tekee mieli mennä esimerkiksi ikävien tunteiden pakenemista varten.

Jatkuva pahan olon käsittelyn lykkääminen pitkillä päiväunilla on ennemmin haitallista kuin hyödyksi.

Masennuspäikkärit eivät siis ole niinkään rentoutumista varten vaan sitä, että niiden avulla onnistuu välttelemään hankalien asioiden ratkaisua tai niiden ajattelua ylipäätään. Syvällä peiton alla ja unessa on nimittäin helppo olla huomioimatta omaa huonoa oloa, johtuipa se sitten oikeasta masennuksesta tai satunnaisimmista ongelmista arjessa.

Vaikka tunnin tai parin rauhoittuminen voi kuulostaa hyvältä idealta, se ei sitä välttämättä ole, jos päikkäreiden syy on väärä.

Jos päiväunet alkavat olla useiden tuntien pituisia, kyseessä voi olla ongelma.

Jatkuva pahan olon käsittelyn lykkääminen pitkillä päiväunilla on ennemmin haitallista kuin hyödyksi: päiväunet venyvät helposti pitkiksi, kun olo on masentunut, ja silloin ne häiritsevät unirytmiä ja muutakin elämää. Health-sivuston mukaan jatkuva tarve päiväunille voi olla myös merkki oikeasta mielenterveysongelmasta, kuten masennuksesta tai ahdistuneisuushäiriöstä.

Jos oma päiväunien määrä alkaa huolestuttaa, kannattaa niistä pitää kirjaa. Parasta on pitää lyhyitä, noin 15 minuutin päiväunia, joiden tarkoituksena on vain vähän virkistää rankan päivän tai viikon aikana.

Lue myös: Pidätkö unipäiväkirjaa? 5 syytä, miksi niin kannattaisi tehdä

Lisäksi masennuspäikkäreiden tilalle voi keksiä muuta tekemistä, kuten jonkin itselle mieluisan pelin pelaamista tai urheilua. Silloin ajatukset siirtyvät hetkellisesti muualle, mutta unirytmi ei häiriinny ja arki normalisoituu. Sitä paitsi varsinkin liikunnan on todettu auttavan ratkaisemaan tunteisiin tai ongelmiin liittyviä lukkoja!

Voisiko eteerisistä öljyistä olla apua uniongelmiin? Nukahtamisongelmista kärsivä toimittaja Susanna Koivisto päätti testata laventelia.

Nukahtaminen on minulle haastavaa. Mielessä pyörii sata erilaista asiaa, ja rauhoittuminen ottaa aikansa. Kuulin, että laventeliöljyllä voisi olla rauhoittava vaikutus, jos sitä käyttää ennen nukkumaanmenoa. Päätin kokeilla eteerisen laventeliöljyn toimivuutta. 

Käytin öljyä yhteensä kahden viikon verran. Ensin hieroin sitä sormiini ja haistoin. Pidin laventelin tuoksusta, ja se auttoi minua rentoutumaan nopeasti. Hieroin sitä myös isovarpaisiini, mutta en ole varma oliko siitä hyötyä. Lisäksi laitoin ensimmäisinä testi-iltoina tipan öljyä tyynylleni, mutta en kokenut siitä olevan hyötyä.

Unilääkäri ei suosittele laventelia 

Kasveja on käytetty ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen jo vuosituhansien ajan. 

– Eri kasvien kemialliset koostumukset vaikuttavat eri tavalla ihmiskehoon. Jotkut koostumukset voivat olla viilentäviä, toiset ovat aisteja avaavia ja virkistäviä, laventeli taas on rauhoittava, kertoo doTerra-öljyjä markkinoiva Merja Priest

Laventelissa vaikuttava ainesosa on Priestin mukaan linaloli.

– Linalolia on monissa muissa kasveissa myös, kuten kamomillassa. Sen takia kamomillateetä suositellaan usein juotavaksi ennen nukkumaanmenoa.

Priest muistuttaa kuitenkin olemaan tarkkana laventeliöljyostoksilla. Monet öljyt, joiden väitetään olevan laventelia, ovat synteettisiä, jolloin niillä ei ole samanlaista vaikutusta.

– Kuluttajan pitää olla tarkka, mikäli hän haluaa oikeaa kasvia. 

”Melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa.”

Terveystalon unilääkäri Henri Tuomilehto ei kuitenkaan usko, että laventeliöljyn käyttö helpottaa nukahtamista. 

– En suosittelisi laventeliöljyä. Sen toimivuudesta ei ole mitään lääketieteellistä näyttöä, Tuomilehto kommentoi. 

– Nukahtamiseen on paljon omia konsteja, joita voi kokeilla, mutta melatoniini on luonnonmukaisista lisätuotteista todistetusti ainoa, joka tehoaa. 

Tuomilehto suosittelee nukahtamisvaikeuksista kärsivää selvittämään lääkärin kanssa, mistä ongelmassa on kyse. Unihäiriöitä on Tuomilehdon mukaan yli 80 erilaista, joten yhtä ratkaisua uniongelmiin ei ole. 

Voisiko öljystä tulla unirutiini?

Itse totesin, että hyvä yöuni on monen asian summa.

Niinä testipäivinä, kun olin muutenkin illalla rättiväsynyt, laventeli auttoi saamaan hyvän olon tunteen ennen nukahtamista. Kaikista parhaiten se auttoi juuri ennen sänkyyn menoa, sillä öljyn tuoma rentouttava vaikutus katosi nopeasti, jos lähdin vielä puuhastelemaan jotain. Niinä testipäivinä, jolloin olin stressaantunut illalla ennen nukkumaanmenoa, laventeliöljyllä rentouttaminen väkisin ei ollut kovin hyödyllistä. 

Uskon, että mikäli olisin käyttänyt laventeliöljyä pidemmän aikaa, siitä olisi ollut enemmän hyötyä. Öljyn levittämisestä voisi muodostua nukahtamista edeltävä rutiini, joka muistuttaa aivoja nukkumaanmenosta.

Kaikista eniten hyötyä laventelista on varmasti niille, jotka todella rakastavat sen tuoksua.

Uraauurtavassa tutkimuksessa analysoitiin aineistoa lähes 1 600 migreeniperheestä.

Yli puoli miljoonaa suomalaista sairastaa migreeniä. Aivosairaus on yleinen, mutta sen puhkeamissyistä on toistaiseksi ollut vain vähän tietoa.

Keväällä julkaistu suomalaisjohtoinen tutkimus valottaa nyt migreenin periytyvyyttä. Kyseessä on kaikkien aikojen laajin migreenin perhetutkimus, johon osallistui lähes 1 600 perhettä. Yhteensä analysoitavaa aineistoa oli yli 8 300 henkilöstä.

Tutkimuksessa saatiin selville, että migreenin periytymisen taustalla on tuhansia sairausriskiä lisääviä geenimuotoja. Muutaman vahvan geenin sijaan migreeniä voivatkin aiheuttaa lukuisat eri riskitekijät geeneissä. Tutkimuksen julkaisi Neuron-tiedelehti. 

Tieto mutkistaa aiempaa käsitystä migreenistä, mutta toisaalta tulevaisuudessa sen avulla voidaan kehitellä uusia hoitomuotoja.

– Yleisten geneettisten riskitekijöiden merkitys perheissä yllätti meidät. Toisaalta suurin osa migreenin geneettisestä alttiudesta on edelleen selittämättä ja lisätutkimuksissa tunnistetaan varmasti lisää sekä yleisiä että harvinaisia migreenin riskitekijöitä, toteaa tutkimusta johtanut professori Aarno Palotie Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista (FIMM) tiedotteessa.

Tutkimuksessa havaittiin myös, että eri migreenityypit periytyvät eri tavoilla. Aurallista migreeniä sairastavien perinnöllinen riski oli suurempi kuin auratonta migreeniä sairastavien.

Eri migreenityypit periytyvät eri tavoilla.

Harvinaisempaa, hemiplegistä migreeniä sairastavilla oli kaikkein suurin yleisten geenimuotojen riskitaakka. Aiemmin on ajateltu, että kyseinen migreenityyppi johtuu pääasiassa harvinaisista mutaatioista tautigeeneissä.

Harvinaisen migreenin periytyminen seuraavalle sukupolvelle on siis todennäköisempää kuin yleisemmän. Migreeni periytyy myös todennäköisemmin, jos siihen sairastuu alle 20-vuotiaana.

Helsingin Sanomat kirjoitti keväällä, että migreeniä estävä biologinen lääke saadaan Yhdysvalloissa markkinoille todennäköisesti jo tänä vuonna. Se on tarkoitettu erityisen vaikean migreenin hoitoon.