Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jumppasalien hikimatot haiskahtavat terveysriskiltä. Onko syytä huoleen? On ja ei, mutta ainakin on kiva keskittyä pääasiaan, kun ei tarvitse jännittää, mitä kaikkea matolla vilistää.

"Liikuntakeskusten yhteiset jumppa­matot haiskahtavat usein piintyneeltä hieltä. Joskus matolla on vielä jäänteet edellisen jumppaajan lammikosta. Mietinkin, millainen hygieniariski alustoissa piilee. Onko vieraan hiki vaaratonta vai voiko siitä jopa sairastua?” Pinja, 33

Mitä sanoo
jumppaohjaaja?

Personal trainer Jenni Ahosilta Helsingin Fressistä tietää, että jotkut tulevat treenaamaan flunssaisinakin – vastoin suosituksia. Paniikkiin ei ole silti syytä, Ahosilta vakuuttaa.

– Jos haluaa olla täysin varma siitä, ettei bakteeritartuntaa tule, kannattaa panna oma hikipyyhe maton päälle.

Fresseistä, kuten monista muistakin liikuntakeskuksista, löytyy desinfiointiainetta suihkepullossa. Suihkeella voi puhdistaa maton tai salilaitteen ennen käyttöä.

– Ihannetilanteessa jokainen puhdistaa laitteen käytön jälkeen, kuten solariumissa. Paljon hikoilevat osaavatkin yleensä siistiä jälkensä. Kaikki eivät kuitenkaan tee niin.

Fressin liikuntakeskuksissa siistijät puhdistavat jumppamatot ja salilaitteet kerran kahdessa viikossa. He myös pyyhkivät laitteita päivittäin  perussiivouksen yhteydessä.

Bakteerikammoista Ahosilta neuvoo tarttumaan suihkepulloon.

– Putsaan aina jälkeni salilla. Käytän myös omaa pyyhettä jumppamaton päällä, jos muistan. Ihan terveenä olen porskutellut toistaiseksi.

Mitä sanoo
infektiolääkäri?

Infektiosairauksien erikoislääkäri Mari Kanerva myöntää, että yleinen jumppamatto voi olla bakteeripesäke.

– Toisen hiki ei ole vaarallista – jos sekä oma että mattoa viimeksi käyttäneen iho on terve.

Sen sijaan atooppisessa tai muuten hilseilevässä ihossa on enemmän bakteereja, ja se myös kerää niitä helpommin puoleensa. Bakteerit pääsevät leviämään jumppamatolla erityisen tehokkaasti, jos ihossa on paiseita tai märkää erittäviä haavoja.

Kanervan mukaan jumppamatot tulisi puhdistaa heti käytön jälkeen tai ainakin kerran viikossa. Näin lika ei pääse pinttymään. Jumppaaja ei voi tietää, milloin matto on  pesty ja kuka sen päällä on hikoillut. Kanerva muistuttaakin, että yleisiä mattoja käyttävä ottaa tietoisen riskin.

– On vain pantava silmät kiinni ja oltava miettimättä, mitä alustoissa on.
Kanerva pitää jumpassa pyyhettä maton päällä ja pesee kädet ja jalat huolellisesti heti tunnin jälkeen.

– Vastustuskykyni kestää, vaikka altistun bakteereille.

Kanerva toivoo, että saleilla olisi puhdistusainetta suihkepullossa sekä paperia. Silloin jumppaajat voisivat halutessaan pyyhkiä patjan ennen ja jälkeen tunnin.

– Myös ihon kunnosta huolehtiminen on tärkeää. Sääret ja käsivarret on hyvä pestä huolellisesti ja rasvata iho kosteusvoiteella tunnin jälkeen.

Lue lisää:

Miksi miehet kohentelevat etumustaan kaikkialla?

Kuinka vapautua sänkyhommien aikana vaivaavista ajatuksista?

Voivatko korkkarit pilata jalat?

Pitääkö kuntosalia varten sheivata?

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto