Jos teen vielä ihan vähän vain? Kuva: Shutterstock
Jos teen vielä ihan vähän vain? Kuva: Shutterstock

"Laiska töitään luettelee", vai miten se menikään? Ehkä ahkeran kannattaisi harrastaa samaa, ettei lipsahda työnarkomanian puolelle.

Onko työnarkomaani, jos ajattelee iltamyöhällä töitään, vastaa työmeileihin ja -puheluihin vapaa-ajallaankin ja vetkuttaa töiden lopettamista varsinaisen työajan jälkeen? Työriippuvuus ei ole virallisesti määritelty sairaus. Mutta jos ihminen käyttää valveillaoloaikansa työasioiden hoitamiseen, sitähän se on.

Yhdysvaltalainen psykoterapeutti Bryan Robinson hoitaa vastaanotollaan ylenpalttisesta työntekemisestä kärsiviä ihmisiä. Hänen mukaansa työnarkomaani on ihminen, joka tekee liikaa töitä, jonka on vaikea lopettaa niiden tekemistä ja jonka elämästä ei löydy tasapainoa. Robinsonin mukaan yhdysvaltalaisista jopa 25 prosenttia on työstään riippuvaisia. Muut lähteet puhuvat noin 10 prosentista.

Rajaa etsimässä

Ulkopuolisen silmin työnarkomaanin käytös saattaa näyttää normaalilta, jopa toivottavalta. Jos työkaveri painaa menemään kovalla vauhdilla, jäätävällä määrätietoisuudella ja lakkaamattomalla tarmolla, hän on monen mielestä vain matkalla menestykseen.

Työhaastatteluissa moni on lipsauttanut: ”Ainoa huono puoleni on, että olen liian tarkka ja taipuvainen perfektionismiin.” Jokainen tietää, että tätä kuvausta ei ole tarkoitettu negatiiviseksi ominaisuudeksi. Moni työnantaja arvostaa niitä piirteitä, jotka altistavat työriippuvuudelle.

Myös Suomessa kyltymätöntä omistautumista uralle on pidetty arvokkaana. Tuotteliaisuus yhdistetään usein suoraan siihen, kuinka hyvä yksilö on ihmisenä. Tämän takia ihmisten on helppo mennä sen rajan yli, jossa työtä ei tehdä enää ainoastaan sen ihanuuden takia.

Sairauden puolella ollaan siinä vaiheessa, kun työskentelystä tulee pakonomaista suorittamista. Monesti työnarkomania luokitellaankin osaksi pakko-oireisia häiriöitä.

Yksi tapa tunnistaa oma työriippuvuutensa on tehdä norjalaisten ja yhdysvaltalaisten tutkijoiden suunnittelema testi nimeltä Bergenin työriippuvuusasteikko. Testissä kysytään esimerkiksi:

Käskevätkö ihmiset sinua hidastamaan tahtia, mutta et tottele? Stressaannutko, jos et saa työskennellä? Työskenteletkö hillitäksesi ahdistuneisuuttasi, masentuneisuuttasi tai syyllisyydentuntoasi?

Uupumista ja parisuhdeongelmia

Moni työstään riippuvainen kuvittelee saavuttavansa ahkeruudellaan jotakin hyvää. Todellisuudessa ylikuumentunut työtarmo tuo mukanaan lähinnä ongelmia.

Bryan Robinsonin mukaan työriippuvuus esimerkiksi hidastaa ihmisen työtehoa. Se aiheuttaa myös stressiä, joka voi pahimmillaan johtaa vakaviinkin terveysongelmiin, kuten sydänkohtaukseen. Ei ole terveydelle hyväksi myöskään istua jatkuvasti tietokoneen äärellä.

Itsensä ylityöllistäminen heikentää myös sosiaalisia suhteita ja mielenterveyttä. Työriippuvaiset ajautuvat avioeroon 40 prosenttia muita todennäköisemmin. Työnarkomaanin identiteetti on kietoutunut tiukasti uran ympärille. Robinson kertookin, että moni työnarkomaani saattaa muuttua itsetuhoiseksi, jos menettää työpaikkansa.

Mikä avuksi?

Koska elämme uutteruutta arvostavassa yhteiskunnassa, työriippuvuudesta saattaa olla vaikea päästää irti. Varsinkin jos sitä ei itse edes tunnista.

Ensimmäinen askel on ongelman myöntäminen. Seuraavaksi on yritettävä tehdä selkeä raja työ- ja vapaa-ajan välille. Työsähköposteja ei esimerkiksi tarvitse tarkistaa lauantaisaunan jälkeen. Myös ammattilaisen kanssa keskusteleminen tai lomailu saattavat auttaa.

Suurin ongelma työnarkomanian hoitamisessa on Robinsonin mukaan kuitenkin yhteiskunnassa ja sen vaatimuksissa.

”Jos olet alkoholisti, saatat tuntea syyllisyyttä juomisesta. Jos olet työnarkomaani, tunnet syyllisyyttä, kun et tee töitä. Yhteiskunnassamme saatetaan juhlia juomista, mutta alkoholismia ei kuitenkaan kunnioiteta. Työnarkomaanit ovat sen sijaan kansallissankareita”, Robinson kuvailee.

Lähteet: Refinery29, Details

Lue myös:

Kehuja, kehuja! Miksi työstä pitää saada kiitosta?

Lopeta heti! Näin lakkaat murehtimasta työasioita vapaa-ajalla

Haluatko olla voittaja? Näillä keinoilla tsemppaat itsesi menestykseen

Tutkimus: Multitaskaaminen laskee älykkyysosamäärää

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto

Nainen - 68

Nouseeko paino, vaikka syöt terveellisesti ja liikut? 4 yllättävää syytä äkilliseen painonnousuun

Olen syönyt tyroksiinia 20 vuotta. Vajaatoiminta tuli struuman hoitoon saadun radiojodihoidon jälkeen. Aluksi meni monta vuotta ennen kuin päästiin jonkinlaiseen tasapainoon lääkityksen kanssa. Liikatoimintaoireita tuli edelleen välillä. Nykyään menee aika hyvin. Ilman seleeniä kyllä saan sydämenrytmihäiriöitä. Kävin niiden vuoksi lääkärissäkin joskus. Myös muuten kuntoni tuntui huonolta ja oli suolistovaiboja. Lääkäri ei tosin osannut antaa niihin mitään neuvoja. Ostin seleenin oma-...
Lue kommentti