Kumpi kiinnostaa enemmän: kakku vai omena? Kuva: Colourbox
Kumpi kiinnostaa enemmän: kakku vai omena? Kuva: Colourbox

Katarina Meskanen haastaa kaikki kokeilemaan kaksi viikkoa joustavaa syömistä, jossa saa herkutella, eikä ruokaa tarvitse ansaita.

Amerikkalaisvalmentaja, personal trainer Jonathan Ross väittää, että kohtuullisuus on sudenkuoppa, joka ajaa ihmiset holtittomaan herkutteluun.

Syömishäiriöihin erikoistunut suomalaisasiantuntija puolestaan Katarina Meskanen tyrmää Rossin väitteen.

HYKS:in psykologina työskentelevä Meskanen uskoo, että turhan jyrkät säännöt saavat pahempaa jälkeä aikaan kuin kohtuudella nautittu ruoka. Hänen mielestään kohtuudella voi nautiskella kaikkea – herkkujakin. Mustavalkoinen kurinalaisuus altistaa puolestaan siihen, että syöminen karkaa jossain vaiheessa käsistä, Meskanen sanoo.

Lue myös! Kävikö sinullekin pikku snäksidentti? Näin estät sen ensi kerralla

– Mitä enemmän tarkkailee ja rajoittaa omaa ruokavaliotaan, sitä todennäköisemmin ampuu jossain vaiheessa yli ja ajautuu ahmimaan kaikenlaista itseltään kieltämäänsä ruokaa.

Meskasen mukaan arjessa tärkeintä on tasapainoinen ja riittävä syöminen – ei ruokailujen kontrollointi. Kun alkaa syödä säännöllisesti, monipuolisesti ja ravitsevasti, kiusaus aterioiden korvaamiseen herkuilla pienenee, mielihalut laantuvat ja napostelemisen tarve laantuu, hän sanoo.

– Parasta olisi opetella armollinen suhtautumistapa herkkuihin: ne eivät missään nimessä ole kiellettyjä, mutta niiden osuutta päivittäisestä ravinnosta kannattaa pohtia.

”Miksi tekee mieli herkutella?”

Psykologin mielestä ei ole yleispätevää määritelmää sille, mikä on kohtuullista syömistä, puhumattakaan kohtuullisesta herkuttelusta. Asiaan liittyy niin monta tekijää, kuten elämäntilanne, oma aineenvaihdunta ja ruokavalio. Loppupeleissä kohtuullisuus on jokaisen itsensä määriteltävissä.

– Paino on huono mittari, sillä se vaihtelee luonnollisesti muutamia kiloja – parempi mittari ovat esimerkiksi omat vaatteet. Jos tuntuu, että vaatteet alkavat kiristää, voi kysyä itseltään, onko herkuttelu pysynyt kohtuudessa. Sanoisin silti, että jos on pakko herkutella koko suklaalevy ja pari muutakin herkkua samalla kerralla, ei puhuta enää kohtuullisesta herkuttelusta.

”Jos on pakko herkutella koko suklaalevy ja pari muutakin herkkua samalla kerralla, ei puhuta enää kohtuullisesta herkuttelusta.”

Jonathan Rossin mukaan jokapäiväinen roskaruoka ei ole herkuttelua, vaan opittu tapa. Hänen mielestään epäterveellisen herkun vaikutukset eivät kumoudu sillä, että syö terveellisesti seuraavalla aterialla. Mitä mieltä asiasta on suomaispsykologi?

Meskanen antaa synninpäästön päivittäiselle herkuttelulle, mutta samalla myös hän kyseenalaistaa tavan: miksi pitää herkutella joka päivä?

– Paljastava kysymys on usein se, että miksi tarvitsen tätä herkkua juuri nyt? Jos iltapäivisin tekee mieli aina pullaa kahvin seuraksi tai joka kerta töistä tullessa mutustaa suklaapatukkaa, voi olla aiheellista pohtia, onko syönyt päivän aikana tarpeeksi. Tai, kaipaako oikeastaan vain helpotusta väsymykseen? Vai onko siitä tullut vain tapa, jota noudattaa paremman puutteessa?

Monet ihmiset ovat tottuneet antamaan itsellensä ”luvan herkutella”. Ruoka toimii ikään kuin palkintona hyvin tehdystä työstä, lohdukkeina huonosta päivästä tai piristeenä matalapaineeseen. Meskanen muistuttaa, että tämän kaltainen ansaintalogiikka menee aina metsään. Ruoan palkintoarvosta tulisi aktiivisesti pyristellä pois, hän sanoo.

"Paljastava kysymys on usein se, että miksi tarvitsen tätä herkkua juuri nyt?"

– Ruoka on huono apu varsinaisiin ongelmiin, ja nautintonakin se on vain väliaikainen. Palkintoruoka on tyypillisesti sellaista ruokaa, joka muuten ei ole sallittu. On aika nurinkurista kieltää itseltään jatkuvasti jotain, johon sitten liittää voimakkaan positiivisia asioita – jolloin se himottaa vieläkin voimakkaammin.

”Kuka tahansa ahmii joskus liikaa”

Meskanen myöntää, että nykyään on melko mahdotonta ylläpitää mutkatonta ruokasuhdetta, kun joka paikasta tulvii ristiriitaisia viestejä.

– Verrattuna entisaikojen peltotyöläisiin, meillä on myös mahdollisuus keskittyä liiaksikin omiin syömisiin. Siinä missä ennen syötiin elääkseen, nykyisin tuntuu, että eletään syödäkseen.

– Ruoka ei ole enää pitkään aikaan ollut vain ruokaa, vaan siihen liittyy isoja asioita ja assosiaatioita. Terveellisesti syömällä tavoitellaan laajempaa hyvinvointia. Nykyisin erilaiset dieetit ja erikoisruokavaliot ovat kovin suosittuja ja tuntuu siltä, että on enempi normi kuin poikkeus noudattaa jotain kuuria tai ruokavaliota.

Fitnessbuumi on tuonut oman lisänsä ruokavalion tarkkailemiseen ja superkurinalaiseen syömiseen, Meskanen myöntää.

– Huolestuttavaa on, että jo ihan ala-asteikäiset tytöt tarkkailevat painoaan, puhuvat rasvaprosenteista ja kieltäytyvät herkuista. Joka kymmenes tyttö kärsii syömishäiriön oireista nuoruusiän aikana.

Varsinaista syömishäiriötä arvioidaan sairastavan Suomessa muutamia prosentteja väestöstä. Monesti syömishäiriö, etenkin ahmintahäiriö, jää kuitenkin tunnistamatta, Meskanen kertoo. Hän on ollut itse mukana kirjoittamassa muun muassa aihetta käsittelevää Irti ahminnasta -kirjaa.

– Kuka tahansa ahmii joskus liikaa ruokaa, mutta jos se alkaa toistua, herää kysymys, onko ahmiminen ongelma. Vastaavasti, jos ei voi syödä ruokaa syyllistymättä tai herkutella ahdistumatta, voi kysyä: ovatko syömiseen liittyvät ajatukset ihan reilassa?

2 viikon haaste:

”Ruokaa ei tarvitse ansaita, ja herkutellakin saa kohtuudella.”

”Haluaisin haastaa kaikkia kokeilemaan kahden viikon ajan säännöllistä, monipuolista ja joustavaa syömistä. Sellaista syömistä, jossa jokaisen suupalan ja aterian kohdalla ei tarvitse käydä pitkällistä syyllistävää, syyttelevää keskustelua itsensä kanssa.

Syö 3–4 tunnin välein monipuolista, ravitsevaa ruokaa. Päivä alkaa aamupalalla, ja seuraavaksi tulevat lounas, välipala, päivällinen sekä iltapala.

Kannattaa kokeilla, miltä tuntuisi sellainen syöminen, jossa ei tarvitsisi elää jatkuvassa kurissa ja nuhteessa, ei tarvitsisi syyllistyä jokaisesta suupalasta eikä varsinkaan tarvitsisi antaa syömisille ja ruoalle leijonanosaa omasta arjestaan. Ehkä ruoka palautuisi silloin omalle paikalleen, kehon polttoaineeksi ja mukavaksi nautinnoksi muiden joukossa.”

Suosittelemme! 18 syytä, miksi terveellinen syöminen kannattaa (ja ei – nämä eivät liity laihduttamiseen)

Terve suhtautuminen ruokaan – millaista se on?

  1. Syöminen ja syödyt määrät pysyvät hanskassa ilman tuhraa kontrollointia.
  2. Halutessaan voi syödä lähes kaikkea eikä tarvitse kieltäytyä mistään sellaisesta, mitä oikeasti haluaisi.
  3. Ruoka on kehon polttoainetta – mutta se saa olla myös nautinto, kunhan se ei ole ainoa nautinto eikä toimi palkintona.
  4. Terve suhtautuminen ruokaan näkyy ennen kaikkea järkevänä syömisenä, säännöllisenä ateriarytminä, joustavuutena ruokavalinnoissa, armollisuutena ja sallivuutena itseään kohtaan.
  5. Terve ruokasuhde on niin mutkaton, että sen äärelle ei välttämättä tule edes pysähtyneeksi – siinä missä sairas syömisajattelu värittää elämän lähestulkoon kaikkia valintoja kauppalistasta ravintolaillallisiin ja työpaikan kahvihetkiin.
  6. Ruokasuhde on terve, kun syömisestä ei seuraa suurta syyllisyyttä, siihen ei liity pettymystä, tunnontuskia eikä se aiheuta pahaa mieltä.

Lähde: HYKS:in syömishäiriöyksikön psykologi Katarina Meskanen

Kysely

Kieltäydytkö vai syötkö herkkuja kohtuudella?

Syön herkkuja kohtuudella
Syön herkkuja kohtuudella
79.3%
Kieltäydyn herkuista
Kieltäydyn herkuista
20.6%
Ääniä yhteensä: 58

Yksin asuvan koiranomistajan riski kuolla on 33 prosenttia pienempi kuin koirattoman.

Koiranomistajat sen tietävät kokemuksesta, että lemmikistä on paljon iloa ja hyötyä. Sen kanssa tulee lähdettyä ulos olipa sää mikä tahansa – ja siitä on aina seuraa. Nyt uusi tutkimus viittaa siihen, että koirasta on myös terveyshyötyjä. Tutkimuksen mukaan koiranomistajat elävät nimittäin pidempään kuin ne, joilla koiraa ei ole.

Ruotsalaistutkimus oli poikkeuksellisen laaja. Siihen osallistui noin 3,4 miljoonaa ihmistä, jotka olivat 40–80-vuotiaita. Seuranta-aika oli 12 vuotta. Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Seuranta-aikana koiranomistajia kuoli sydän- ja verisuonitauteihin vähemmän kuin niitä, joilla ei ole koiraa. Tutkimuksen mukaan eniten koirista on hyötyä yksin asuville. Heidän riskinsä kuolla oli 33 prosenttia pienempi kuin koirattoman. Riski sydän- ja verisuonitauteihin oli puolestaan 11 prosenttia pienempi.

Koiraroduista eniten hyötyä vaikuttaa olevan metsästykseen jalostetuilla koirilla. Lue lisää aiheesta täältä (ruotsiksi).

Tutkimuksesta uutisoi Suomessa ensimmäisenä Tiede-lehti.

Vierailija

Jättitutkimus: Koiranomistajat elävät pidempään – eniten hyötyä yksin asuville

Huolehtikaa te kerrostaloasujat myös sitten siitä, että teidän huutavat kakaranne (vrt. räksyttävät piskit) eivät metelöinnillään aiheuta stressiä lapsettomille viattomalle kanssaeläjillenne! Tästä ainakin pitäisi tehdä tutkimus, että kuinka paljon tämä aiheuttaa stressiä naapureille. Varsinkin kun tuntuu olevan ihan ok vihata koiria, vaikka koiranomistajat eivät elätä koiriaan yhteiskunnan piikkiin, kuten lapsenomistajat.
Lue kommentti

Silmien väri on tutkimuksissa yhdistetty esimerkiksi luottamuksen herättämiseen ja erilaisiin sairauksiin.

Silmien värin vaikutus erilaisiin ominaisuuksiin on kiehtonut tutkijoita pitkään. Tutkimuksissa on selvinnyt, että silmät eivät ole ainoastaan sielun peili, vaan ne antavat osviittaa myös joistakin terveystekijöistä, kuten riskistä sairastua tiettyihin tauteihin.

Ainakin näissä asioissa silmien värillä on havaittu olevan väliä.

Ykköstyypin diabetes

Siniset silmät ovat ykköstyypin diabeteksen riskitekijä, kun verrataan muihin silmien väreihin. Tutkijoiden mukaan tämä saattaa selittää, miksi Pohjois-Euroopassa on enemmän ykköstyypin diabetesta kuin Etelä-Euroopassa.

Alkoholinkäyttö

Amerikkalaistutkimuksen mukaan ihmiset, joilla on vaaleat – esimerkiksi siniset tai vihreät – silmät, tulevat ruskeasilmäisiä helpommin riippuvaisiksi alkoholista. Tutkijat myös havaitsivat, että arkistolähteiden perusteella sinisilmäiset käyttävät muita enemmän alkoholia. 

Toisaalta on myös väitetty, että ruskeasilmäiset olisivat muita herkempiä alkoholille. Se voisi selittää edellä mainittua tutkimustulosta, jonka mukaan sinisilmäiset käyttävät erityisen paljon alkoholia.

Luotettavuus

Jos olet ruskeasilmäinen, sinun on todennäköisesti helppo vakuuttaa muut siitä, että olet luotettava tyyppi. Ruskeat silmät nimittäin herättävät tutkitusti luottamusta kanssaihmisissä.

Ihosyöpä

Ihmisillä, joilla on vaaleat silmät, on usein myös vaalea iho – ja toisinpäin. Niinpä ei ole kovin yllättävää, että sinisilmäiset sairastuvat ruskeasilmäisiä todennäköisemmin ihosyöpään. Vaalea iho palaa tummaa ihoa herkemmin auringossa, mikä lisää ihosyövän riskiä. 


Silmäsairaudet

Sekä erittäin harvinainen silmän suonikalvoston melanooma että ikääntyneillä varsin yleinen silmänpohjan ikärappeuma on yhdistetty erityisesti väriltään vaaleisiin silmiin. Silmänpohjan ikärappeumaa sairastaa länsimaissa noin joka kymmenes 60 vuotta täyttänyt. 

Näiden viiden asian lisäksi silmien väri on joissakin tutkimuksissa yhdistetty muun muassa kivunsietokykyyn ja reaktiokykyyn.