Kumpi kiinnostaa enemmän: kakku vai omena? Kuva: Colourbox
Kumpi kiinnostaa enemmän: kakku vai omena? Kuva: Colourbox

Katarina Meskanen haastaa kaikki kokeilemaan kaksi viikkoa joustavaa syömistä, jossa saa herkutella, eikä ruokaa tarvitse ansaita.

Amerikkalaisvalmentaja, personal trainer Jonathan Ross väittää, että kohtuullisuus on sudenkuoppa, joka ajaa ihmiset holtittomaan herkutteluun.

Syömishäiriöihin erikoistunut suomalaisasiantuntija puolestaan Katarina Meskanen tyrmää Rossin väitteen.

HYKS:in psykologina työskentelevä Meskanen uskoo, että turhan jyrkät säännöt saavat pahempaa jälkeä aikaan kuin kohtuudella nautittu ruoka. Hänen mielestään kohtuudella voi nautiskella kaikkea – herkkujakin. Mustavalkoinen kurinalaisuus altistaa puolestaan siihen, että syöminen karkaa jossain vaiheessa käsistä, Meskanen sanoo.

Lue myös! Kävikö sinullekin pikku snäksidentti? Näin estät sen ensi kerralla

– Mitä enemmän tarkkailee ja rajoittaa omaa ruokavaliotaan, sitä todennäköisemmin ampuu jossain vaiheessa yli ja ajautuu ahmimaan kaikenlaista itseltään kieltämäänsä ruokaa.

Meskasen mukaan arjessa tärkeintä on tasapainoinen ja riittävä syöminen – ei ruokailujen kontrollointi. Kun alkaa syödä säännöllisesti, monipuolisesti ja ravitsevasti, kiusaus aterioiden korvaamiseen herkuilla pienenee, mielihalut laantuvat ja napostelemisen tarve laantuu, hän sanoo.

– Parasta olisi opetella armollinen suhtautumistapa herkkuihin: ne eivät missään nimessä ole kiellettyjä, mutta niiden osuutta päivittäisestä ravinnosta kannattaa pohtia.

”Miksi tekee mieli herkutella?”

Psykologin mielestä ei ole yleispätevää määritelmää sille, mikä on kohtuullista syömistä, puhumattakaan kohtuullisesta herkuttelusta. Asiaan liittyy niin monta tekijää, kuten elämäntilanne, oma aineenvaihdunta ja ruokavalio. Loppupeleissä kohtuullisuus on jokaisen itsensä määriteltävissä.

– Paino on huono mittari, sillä se vaihtelee luonnollisesti muutamia kiloja – parempi mittari ovat esimerkiksi omat vaatteet. Jos tuntuu, että vaatteet alkavat kiristää, voi kysyä itseltään, onko herkuttelu pysynyt kohtuudessa. Sanoisin silti, että jos on pakko herkutella koko suklaalevy ja pari muutakin herkkua samalla kerralla, ei puhuta enää kohtuullisesta herkuttelusta.

”Jos on pakko herkutella koko suklaalevy ja pari muutakin herkkua samalla kerralla, ei puhuta enää kohtuullisesta herkuttelusta.”

Jonathan Rossin mukaan jokapäiväinen roskaruoka ei ole herkuttelua, vaan opittu tapa. Hänen mielestään epäterveellisen herkun vaikutukset eivät kumoudu sillä, että syö terveellisesti seuraavalla aterialla. Mitä mieltä asiasta on suomaispsykologi?

Meskanen antaa synninpäästön päivittäiselle herkuttelulle, mutta samalla myös hän kyseenalaistaa tavan: miksi pitää herkutella joka päivä?

– Paljastava kysymys on usein se, että miksi tarvitsen tätä herkkua juuri nyt? Jos iltapäivisin tekee mieli aina pullaa kahvin seuraksi tai joka kerta töistä tullessa mutustaa suklaapatukkaa, voi olla aiheellista pohtia, onko syönyt päivän aikana tarpeeksi. Tai, kaipaako oikeastaan vain helpotusta väsymykseen? Vai onko siitä tullut vain tapa, jota noudattaa paremman puutteessa?

Monet ihmiset ovat tottuneet antamaan itsellensä ”luvan herkutella”. Ruoka toimii ikään kuin palkintona hyvin tehdystä työstä, lohdukkeina huonosta päivästä tai piristeenä matalapaineeseen. Meskanen muistuttaa, että tämän kaltainen ansaintalogiikka menee aina metsään. Ruoan palkintoarvosta tulisi aktiivisesti pyristellä pois, hän sanoo.

"Paljastava kysymys on usein se, että miksi tarvitsen tätä herkkua juuri nyt?"

– Ruoka on huono apu varsinaisiin ongelmiin, ja nautintonakin se on vain väliaikainen. Palkintoruoka on tyypillisesti sellaista ruokaa, joka muuten ei ole sallittu. On aika nurinkurista kieltää itseltään jatkuvasti jotain, johon sitten liittää voimakkaan positiivisia asioita – jolloin se himottaa vieläkin voimakkaammin.

”Kuka tahansa ahmii joskus liikaa”

Meskanen myöntää, että nykyään on melko mahdotonta ylläpitää mutkatonta ruokasuhdetta, kun joka paikasta tulvii ristiriitaisia viestejä.

– Verrattuna entisaikojen peltotyöläisiin, meillä on myös mahdollisuus keskittyä liiaksikin omiin syömisiin. Siinä missä ennen syötiin elääkseen, nykyisin tuntuu, että eletään syödäkseen.

– Ruoka ei ole enää pitkään aikaan ollut vain ruokaa, vaan siihen liittyy isoja asioita ja assosiaatioita. Terveellisesti syömällä tavoitellaan laajempaa hyvinvointia. Nykyisin erilaiset dieetit ja erikoisruokavaliot ovat kovin suosittuja ja tuntuu siltä, että on enempi normi kuin poikkeus noudattaa jotain kuuria tai ruokavaliota.

Fitnessbuumi on tuonut oman lisänsä ruokavalion tarkkailemiseen ja superkurinalaiseen syömiseen, Meskanen myöntää.

– Huolestuttavaa on, että jo ihan ala-asteikäiset tytöt tarkkailevat painoaan, puhuvat rasvaprosenteista ja kieltäytyvät herkuista. Joka kymmenes tyttö kärsii syömishäiriön oireista nuoruusiän aikana.

Varsinaista syömishäiriötä arvioidaan sairastavan Suomessa muutamia prosentteja väestöstä. Monesti syömishäiriö, etenkin ahmintahäiriö, jää kuitenkin tunnistamatta, Meskanen kertoo. Hän on ollut itse mukana kirjoittamassa muun muassa aihetta käsittelevää Irti ahminnasta -kirjaa.

– Kuka tahansa ahmii joskus liikaa ruokaa, mutta jos se alkaa toistua, herää kysymys, onko ahmiminen ongelma. Vastaavasti, jos ei voi syödä ruokaa syyllistymättä tai herkutella ahdistumatta, voi kysyä: ovatko syömiseen liittyvät ajatukset ihan reilassa?

2 viikon haaste:

”Ruokaa ei tarvitse ansaita, ja herkutellakin saa kohtuudella.”

”Haluaisin haastaa kaikkia kokeilemaan kahden viikon ajan säännöllistä, monipuolista ja joustavaa syömistä. Sellaista syömistä, jossa jokaisen suupalan ja aterian kohdalla ei tarvitse käydä pitkällistä syyllistävää, syyttelevää keskustelua itsensä kanssa.

Syö 3–4 tunnin välein monipuolista, ravitsevaa ruokaa. Päivä alkaa aamupalalla, ja seuraavaksi tulevat lounas, välipala, päivällinen sekä iltapala.

Kannattaa kokeilla, miltä tuntuisi sellainen syöminen, jossa ei tarvitsisi elää jatkuvassa kurissa ja nuhteessa, ei tarvitsisi syyllistyä jokaisesta suupalasta eikä varsinkaan tarvitsisi antaa syömisille ja ruoalle leijonanosaa omasta arjestaan. Ehkä ruoka palautuisi silloin omalle paikalleen, kehon polttoaineeksi ja mukavaksi nautinnoksi muiden joukossa.”

Suosittelemme! 18 syytä, miksi terveellinen syöminen kannattaa (ja ei – nämä eivät liity laihduttamiseen)

Terve suhtautuminen ruokaan – millaista se on?

  1. Syöminen ja syödyt määrät pysyvät hanskassa ilman tuhraa kontrollointia.
  2. Halutessaan voi syödä lähes kaikkea eikä tarvitse kieltäytyä mistään sellaisesta, mitä oikeasti haluaisi.
  3. Ruoka on kehon polttoainetta – mutta se saa olla myös nautinto, kunhan se ei ole ainoa nautinto eikä toimi palkintona.
  4. Terve suhtautuminen ruokaan näkyy ennen kaikkea järkevänä syömisenä, säännöllisenä ateriarytminä, joustavuutena ruokavalinnoissa, armollisuutena ja sallivuutena itseään kohtaan.
  5. Terve ruokasuhde on niin mutkaton, että sen äärelle ei välttämättä tule edes pysähtyneeksi – siinä missä sairas syömisajattelu värittää elämän lähestulkoon kaikkia valintoja kauppalistasta ravintolaillallisiin ja työpaikan kahvihetkiin.
  6. Ruokasuhde on terve, kun syömisestä ei seuraa suurta syyllisyyttä, siihen ei liity pettymystä, tunnontuskia eikä se aiheuta pahaa mieltä.

Lähde: HYKS:in syömishäiriöyksikön psykologi Katarina Meskanen

Kysely

Kieltäydytkö vai syötkö herkkuja kohtuudella?

Syön herkkuja kohtuudella
Syön herkkuja kohtuudella
79.3%
Kieltäydyn herkuista
Kieltäydyn herkuista
20.6%
Ääniä yhteensä: 58

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

Unohda superfoodit ja rääkkitreenit! Tutkimusten ja asiantuntijoiden mukaan hyvät ihmissuhteet ovat todellinen terveyden ja onnellisuuden tae.

Erityisesti vuoden alussa moni miettii, miten omaa hyvinvointiaan voisi parhaiten edistää. Auttaisiko ruokavalion viilaaminen, kuntosalilla käyminen tai ehkä unta tarkkaileva aktiivisuusranneke? 

Järkevän ruokavalion noudattaminen, liikunnan harrastaminen ja riittävän unensaannin varmistaminen ovat kaikki fiksuja valintoja kokonaishyvinvoinnin kannalta. Terveen ja onnellisen elämän kannalta yksi valinta kuitenkin näyttäisi olevan ylitse muiden: sosiaalisten suhteiden vaaliminen. 

Itse asiassa liikunnan ja terveellisen ruuan hyödyt tuntuvat kietoutuvan yhteen sosiaalisuuden kanssa. Neurologi ja aivotutkija Markku T. Hyyppä kertoo Helsingin Sanomissa, että Välimeren ruokavalio, liikunta ja kulttuuriharrastukset edistävät tutkitusti muistin toimintaa, mutta kaikissa kolmessa hyödyt saattavat tulla paljolti sosiaalisuudesta.

Terveelliseksi ylistetyssä Välimeren ruokavaliossa ei välttämättä ole niinkään kyse oliiviöljystä kuin siitä, että Välimeren maissa on tapana aterioida pitkään ja hartaasti porukalla. Useissa liikuntaharrastuksissa taas hikoillaan yhdessä toisten kanssa, ja kulttuuririennoissakin moni käy jonkun kanssa. 

Joukkuelajeihin, kuoroon, yhdistystoimintaan tai muihin sosiaalisiin aktiviteetteihin aikaansa käyttäneille Hyypän ajatukset kuullostanevat tutuilta. Aika moni meistä mainitsee yhdeksi harrastuksensa parhaista puolista mahtavan harrastusporukan.

Ihmissuhteiden laatu merkitsee

Myös maineikkaan Harvardin yliopiston tekemän suuren seurantatutkimuksen mukaan hyvät ihmissuhteet ovat hyvän elämän salaisuus. Jo 75 vuotta kestäneen tutkimuksen pyrkimys on selvittää, mikä saa ihmiset pysymään terveinä ja onnellisina, ja vuosikymmenten seurannan jälkeen vastaus alkaa olla selvillä. 

– Ihmiset, jotka olivat kaikkein tyytyväisimpiä ihmissuhteisiinsa 50-vuotiaina, olivat joukon terveimpiä 80-vuotiaina, tutkimuksen tämänhetkinen johtaja Robert Waldinger kertoo Ted Talk -puheessaan.

Harvardin jättitutkimuksen mukaan ihmissuhteissa kannattaa keskittyä laatuun. Sellaiset läheiset ihmissuhteet, joissa vallitsee vahva luottamus, ovat terveyden ja onnellisuuden kannalta valtavan arvokkaita. 

Yksinäisyys on valtava terveysriski

Ylipainoa on pitkään pidetty suurena länsimaisia yhteiskuntia uhkaavana terveysongelmana. Sosiaalisen elämän vastakohta, yksinäisyys, saattaa kuitenkin olla paljon suurempi uhka. Näin arvioi esimerkiksi viime vuonna ilmestynyt amerikkalaistutkimus

Samaisessa tutkimuksessa myös väitetään, että yksinäisellä on sama riski ennenaikaiseen kuolemaan kuin tupakoitsijalla. Eliniän lyhentämisen lisäksi yksinäisyyden on todettu lisäävän sydänsairauden riskiä merkittävästi, nostavan verenpainetta ja altistavan muistisairaudelle. 

Yksinäisyys on hyvä erottaa yksinolosta, jolla on paljon tutkittuja hyviä vaikutuksia. Seurassa vietettyjä minuutteja olennaisempaa on kokemus siitä, että elämässä on ihmisiä, joiden kanssa voi nauraa ja joilta saa tukea tiukan paikan tullen.

Parisuhteen ja -suhteettomuuden vaikutusta terveyteen ja hyvinvointiin on tutkittu ahkerasti vuosien mittaan. Yhdessä tutkimuksessa todettiin avioliiton olevan terveyden kannalta paras ihmissuhde, ja toisessa taas huomattiin, että yksinelävillä on parisuhteessa olevia enemmän kestäviä ihmissuhteita ja paremmat välit perheenjäseniin. 

Yhteistä tutkimustuloksille näyttää olevan se, että yhteydenpito läheisiin ja ajan viettäminen heidän kanssaan kannattaa aina, oli läheinen sitten ystävä, puoliso tai vaikka sukulainen. 

Trendejä isompi juttu

Jos tutkimuksia on uskominen, sosiaalisuuden täytyy olla seuraava hyvinvoinnin megatrendi. 

Todellisuudessa sillä on kuitenkin vielä matkaa johtavaksi terveystrendiksi. Aikamme korostaa yksilöllisyyttä, ja esimerkiksi Instagramin loputon fitnesskuvien virta on normalisoinut kropan pikkutarkkaa viilaamista muun hyvinvoinnin kustannuksella.

Grammantarkan ruokavalion ja tiukan treeniohjelman noudattaminen voi lähtökohdista riippuen olla fyysisen terveyden kannalta hyvä veto, mutta sosiaalisen elämän näkökulmasta äärimmilleen viety fitnessmeno on enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Toisaalta seuran ja oman porukan kaipuu on perustavanlaatuinen ja yksittäisiä trendejä isompi asia: haluamme kaikki tulla kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi, mutta sen myöntäminen on intiimimpää kuin treenitavoitteen kirjaaminen tai terveysruokakuvien postaaminen someen.