Me Naiset
|
Milla Kukkonen
Parhaimmillaan masennus voi parantaa ihmisen resilienssiä, eli kykyä selviytyä elämän tyrskyistä jalat tukevasti maassa. Kuva: iStock
Parhaimmillaan masennus voi parantaa ihmisen resilienssiä, eli kykyä selviytyä elämän tyrskyistä jalat tukevasti maassa. Kuva: iStock

Masennus on raaka ja kuluttava sairaus. Parhaimmillaan siitä toipuminen voi kuitenkin tuoda elämään ihan uudenlaisia oivalluksia.

Tilastojen mukaan joka viides suomalainen sairastuu masennukseen. Miltä sairaus tuntuu? Esimerkiksi tältä:

– Se on selittämätöntä ahdistusta, joka liittyy usein vuorokauden aikoihin. Kun pimeä laskeutuu, laskee myös mieliala. Se on näköalattomuutta; ensi viikko tuntuu kaukaiselta. Pinna kiristyy ja lyhenee, Katri Rauanjoki kuvaili Me Naisille keskivaikeaa masennustaan pari vuotta sitten.

Hän kertoi, että välillä masennus ilmenee niin, ettei pysty lukemaan kirjaa tai katsomaan elokuvaa, koska ajatukset eivät pysy niin kauan kasassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Muisti on kateissa. Käpertyy itseensä ja kuivuu ja tuntuu, ettei sieltä ole ulospääsyä. Tulee myös pelkoja, että entä jos en paranekaan vaan jään tällaiseksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pahimmillaan masennus on sairaus, joka vie kaiken elämänhalun, ajaa talousvaikeuksiin ja työkyvyttömyyteen. Joskus parantuminen on vaikeaa sen vuoksi, ettei sairastunut halua hakea apua esimerkiksi häpeän takia.

Avun hakeminen on kuitenkin äärettömän tärkeää. Oikeilla hoitokeinoilla alhosta on nimittäin varsin hyvät mahdollisuudet selvitä normaaliin, onnelliseen elämään.

”Masennuksesta toipuminen voi olla parhaimmillaan valaiseva prosessi.”

– Sanoisin jopa, että todennäköisesti selviää, jos on valmis tekemään työtä sen eteen ja ammattimaista apua on tarjolla, kertoo masennuksesta kirjan tuottanut Elina Hiltunen Me Naisille.

Hiltusen ja hänen täyskaimansa uutuuskirjassa Masennuksesta selviää! (Docendo) masennuksesta selvinneet kertovat kokemuksistaan. Kirjassa Hiltuset kysyivät masennuksesta selvinneiltä esimerkiksi sitä, voiko masennus opettaa jotain. Monen mielestä voi – paljon hyvääkin.

– Masennus on sairautena raaka ja kuluttava. Siinä ei ole mitään ihailtavaa tai juhlallista. Masennuksesta toipuminen voi kuitenkin olla parhaimmillaan valaiseva prosessi. Monet masennuksesta selviytyneet näkevät selviytymisensä opettavana prosessina, Hiltuset kirjoittavat.

Listasimme kirjan haastateltujen kertomusten pohjalta kahdeksan opetusta, jotka masennus voi tuoda mukanaan:

1. Kuka olen ja missä rajani menevät

”Masennuksen avulla olen oppinut itsestäni paljon. Olen esimerkiksi miettinyt historiaani ja sitä, missä vaiheessa minun olisi pitänyt hakea apua. Nyt osaan jo ennalta ehkäistä niitä syitä, jotka ovat johtaneet masennuksiini”, eräs kirjaa varten haastatelluista kertoo.

Myös muilla haastatelluilla on samanlaisia kokemuksia. Monet kertovat oppineensa kuuntelemaan itseään paremmin ja sanomaan tarvittaessa ei.

”Nyt osaan jo ennalta ehkäistä niitä syitä, jotka ovat johtaneet masennuksiini.”

2. Jokaisella on taakkansa kannettavanaan

Joillekin rankan ajanjakson läpikäyminen on tuonut elämään entistä enemmän ymmärrystä ja empatiaa myös toisia kohtaan. Eräs masennuksen läpi käynyt lääkäri kertoo kirjassa osaavansa omien kokemustensa jälkeen ottaa ihan uudella, entistä ymmärtäväisemmällä tavalla potilaansa vastaan.

3. Itselleen kannattaa olla armollinen ja myötätuntoinen

Joskus masennukseen liittyy paljon itsesyytöksiä ja riittämättömyydentunteita. Silloin kaikista tärkein oppi saattaa olla se, että antaa itselleen anteeksi. ”Paras oivallus oli siinä, että opin antamaan itselleni anteeksi”, eräs kirjaa varten haastateltu kertoo.


4. Apua kannattaa hakea ajoissa

Suomen Mielenterveysseuran Mielinauha-keräyksen keulakuvaksi lähtenyt laulaja Alma totesi hiljattain Me Naisissa, että jokaisen meidän pitäisi uskaltaa hakea apua. Samaa mieltä ovat myös Hiltusten haastattelemat masennuksesta parantuneet.

”Masennus opetti lähinnä sen, ettei sitä pidä vähätellä. Masennukseen kuuluu helposti se, että sitä alkaa pitää normaalina, ja sen myötä unohtuu, miltä tuntuu voida normaalisti. Kyseessä on todella inhottava, monin tavoin salakavala mielenterveyden häiriö, johon tulisi saada tehokasta apua pian. Myös silloin, kun toimintakyky on nollassa”, eräs haastateltu kertoo.

Monet myös kertovat tajunneensa sairastumisen jälkeen, että omaan mielenterveyteen kannattaa ylipäätään kiinnittää huomiota. Meidän vinkkimme mielenterveyden ylläpitoon löydät tästä:


5. Kaikessa ei tarvitse olla täydellinen

”Masennus on opettanut sen, että olen nykyään paljon hellempi itseäni kohtaan. Minun ei tarvitse yrittää olla toisille ihmisille mieliksi, eikä kaikkea tarvitse tehdä täydellisesti. On olemassa sellainen asia kuin riittävän hyvä”, eräs kirjan haastatelluista kertoo.

6. Masennus voi iskeä kehen tahansa

Kirjaa varten tehtyyn verkkokyselyyn vastaajista useampi kertoo, että vasta oma sairastuminen sai tajuamaan, että masennus voi koskettaa ihan ketä tahansa. Sairastumisen jälkeen voi myös ymmärtää, ettei siinä ole kyse todellakaan esimerkiksi heikkoudesta.

”[Masennus sai] ymmärtämään sen, että se on oikeasti sairaus eikä mitään luuserilaiskuutta”, eräs kertoo kirjassa kokemuksistaan.

7. Kaikki masentuneet eivät ole samanlaisia

Vaikka osaan masennus vaikuttaa lamaannuttavasti ja vie esimerkiksi työkyvyn, kaikkiin se ei vaikuta samalla tavalla. Hiltusen kirjassa useampi masentunut kertoo ymmärtäneensä, että jokainen masentunut sairastaa omalla tavallaan – ja siksi myös parantumiseen tarvittavat keinot ovat yksilöllisiä.

”Masennus on oikeasti sairaus eikä mitään luuserilaiskuutta.”

8. ”Olen helvetin vahva”

Masennus ja siitä parantuminen on monelle pitkä ja raskas prosessi. Joskus tilanne voi olla niin paha, ettei pohjalta näytä olevan minkäänlaista ulospääsyä.

Vaikeuksien jälkeen suurin opetus monelle onkin se, että toivottomalta tuntuvasta paikasta voi päästä pois. Prosessin jälkeen moni kertoo olevansa entistä sinnikkäämpi ja taistelutahtoisempi:

”Olen oppinut, että olen helvetin vahva. Ei ole kauheasti asioita, jotka voisivat musertaa minut. Minut on kyllä sellaisessa myllerryksessä pyöritetty.”

Pirpana

Tätä minäkin olen ihmetellyt ja samalla miettinyt kuinka kalliiksi tämä hoidollinen sivuuttaminen/aito hoidotta jättäminen yhteiskunnalle käy ja samalla myös omalle henkilökohtaiselle taloudellekin. Olen omaan masennukseeni  kovasti apua hakenut,  ja joutunut toteamaan, että missään ei oikeastaan ole kunnolla  hoitoa tarjolla. Hoidollista, kokonaisvaltaista hoitoa ja samalla inhimillistä otetta sekä sitoutumista asiakkaisiin olen kovasti sitä kumminkaan toistaiseksi löytämättä kaivannut! Tulee väkisinkin tunne , että masentunut ajetaan tilaan jossa lopullinen romahdus on oven takana ja sitten vasta on tarjolla ehkä hoitoa?  Tai sitten pitäisi olla ehkä julkisuuden henkilö ( huono vitsi)? Lääkereseptejä olen lääkäreiltä saanut ja terveyskeskuskesta  jonkun yksittäisen, suunnittelemattoman ajan hyvin  harvakseltaan ja sitten lääkkeiden kanssa hyvin yksin, poikkeuksetta jäänyt.  Lääkitystä tuntematon ei voi tietää mikä on asiaankuuluvaa lääkityksessä tai mikä on sellaista omassa kärsimyksessä mihin olisikin jotain muunkinlaista apua olemassa? Julkisella puolella et palveluihin helpolla pääse ja yksityinen osaa  lähes pelottavan hyvin rahastaa, kuitenkaan joutumatta sitoutumaan asiakkaaseen kovin syvästi ja kun tähän vain harvalla asiakkaalla on lopulta varaa asiakas jää  tuossa väistämättä altavastaajan asemaan. Maksajaksi kyllä siihen mitä kulloinkin suostutaan antamaan,  asiakkaanymmärtämättä  etukäteen mitä edes tarvitsee? 

Masentunut ihminen on lisäksi yleensä liian voimaton jaksaakseen taisteluihin päästäkseen hoitoon. Tässä meillä on aidosti iso ongelma. Vain ja yksipuolisesti lääkeresepteillä me emme ihmisiä saa hoidetuksi,  Ihminen kun etenkin mielen häiriöiytyessä tarvitsee ennenkaikkea turvallista hoidollista,  huolten  ja hädänkin keskellä kannattelevaa ihmissuhdetta, jossa olisi mukana aitoa kiinnostusta,  luottamusta ja  samalla kestävyyttäkin asiakkaan oirekuvalle. Tämä nykyinen  huutava mielenterveyskysymyksiä koskeva hoidollinen puute heijastuu varmasti kansantalouteemmekin. Miksi ihmeessä mielenterveydellisiä syitä ei hoideta nykyistä sitoutuneemmin ja asiakaslähtöisemmin? Raha ei tässä mielestäni sovi perusteluksi, koska siinähän ne häviöt vasta lopulta todellakin tulevat.  Kaikki osapuolet häviävät tässä  nykytilanteessa. Mitä  ihmettä meidän nykyiselle terveydenhuollollemme on   tapahtunut???? Miksi kohtelemme heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä näin huonosti?

Vierailija

Hieno juttu selvinneille!

Mutta miten masennuksesta sitten selviää? Aina sanotaan että pitää hakea apua. Mutta mistä niitä "oikeita hoitokeinoja" sitten löytää? Oma kokemukseni lääkäreistä on resepti käteen ja kotiin. Itse sitten kotona hoidan itseäni minkä pystyn yksinäisyydessä. Kokeilen ravinnon muutoksia, liikuntaa ja meditointia yms., kunnes olen taas siinä pisteessä etten jaksa välittää mistään. On mahdoton tilanne, kun sairaan pitää olla myös oma lääkärinsä ja hoitajansa, kun voimavarat ovat muutenkin vähäiset. Minusta tuntuu että mielenterveysongelmissa meillä on tässä maassa kaksi ihmisryhmää: niitä, jotka jäävät tai jätetään hoidon ulkopuolelle ja niitä, jotka jotenkin onnistuvat saamaan sitä hoitoa, selviävät ja sitten kertovat mediassa totuutena, että mielenterveysongelmista selviää kyllä, kun vaan hakee apua ja haluaa itse parantua. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla