Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2015 Suomessa tehtiin 9 440 aborttia. Kuva: Mikko Hannula
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2015 Suomessa tehtiin 9 440 aborttia. Kuva: Mikko Hannula

Kun abortista puhutaan, ääneen eivät yleensä pääse abortin kokeneet naiset. Siksi abortti on yhä Suomessa tabu.

Moni aborttiin päätynyt nainen ei kerro siitä edes läheisilleen. Aihe on vieläkin tabu, josta on vaikeampi puhua kuin mielenterveysongelmista tai kipeästä avioerosta.

Väestöliiton asiantuntijalääkäri Miila Halonen uskoo, että moni on hiljaa, koska abortin tehneelle naiselle tarjottu rooli on hyvin kapea: ratkaisusta kuuluu kantaa syyllisyyttä tai häpeää, ja ainakin valintaa on velvollisuus selitellä.

– Tarjolla on vain syntisen huonon ihmisen rooli. Pitää olla häpeissään, koska on jotenkin mokannut elämänsä. Totta kai se hiljentää, Halonen sanoo.

Mutta on aborttikeskustelussa pielessä muukin kuin sen vähyys. Esimerkiksi nämä kolme asiaa:

1. Abortti on joko oikein tai väärin

Aika ajoin abortti nousee otsikoihin, esimerkiksi syksyllä Puolassa ja nyt Yhdysvalloissa, kun Donald Trump otti presidentinvaalikampanjassaan aiheeseen kantaa.

Vaikka aihe puhuttaa, keskusteluissa kuuluu vain harvoin abortin kokeneiden naisten ääni.

– Keskustelu on lakivärittynyttä ja eettisiin kysymyksiin keskittyvää. Onko abortti oikein vai väärin? Pitäisikö lakia tiukentaa vai höllentää? Miila Halonen sanoo.

Sen lisäksi abortissa on monelle kyse naisten itsemääräämisoikeudesta.

”Vertaistuki olisi merkittävää abortin kokeneille naisille. He saisivat luvan olla olemassa.”

Kun julkinen keskustelu junnaa oikeassa ja väärässä ja kysymystä pyörittelevät vain poliitikot, inhimilliset tarinat päätösten taustalla unohtuvat helposti. Halosen mielestä suurin aborttia koskeva väärinkäsitys on se, että keskeytyksiä tehtäisiin jotenkin kevein perustein. Elämäntilanteita ja perusteluja on yhtä monta kuin abortin tekijöitäkin, eikä kukaan tee aborttia huvikseen.

Viime vuonna eduskunnan käsittelyyn tuli kansalaisaloite, joka vaati terveydenhuollon henkilökunnalle oikeutta kieltäytyä abortin tekemisestä uskonnolliseen vakaumukseen vedoten. Aloite torjuttiin eduskunnassa, eikä Gynekologiyhdistyskään pitänyt sitä tarpeellisena.

Miila Halosen mielestä lääkärin oikeudesta puhuminen saa aborttikeskustelun junnaamaan samoilla raiteilla – jälleen siinä, onko abortti oikein vai väärin.

– Se on väärä tapa käydä keskustelua. Keskustelun pitäisi mennä nainen ja hänen tarpeensa ja oikeutensa edellä. Miten voidaan olla avuksi, kun hän tekee yhden elämänsä vaikeimmista päätöksistä?

2. Terveydenhuollon asenteet

Miila Halosen mielestä terveydenhuoltojärjestelmän ei pitäisi ainakaan vahvistaa syyllisyyden kokemusta. Hän ei ole henkilökohtaisesti tavannut naisia, joille lääkäri olisi kieltäytynyt tekemästä aborttia, mutta moni on tuntenut vastaanotolla olonsa tuomituksi.

– Moni kokee, ettei ole tullut kuulluksi tai kohdatuksi. Että päätöstä joutuu perustelemaan tai että sitä yritetään pyörtää, Halonen sanoo.

”Kaikki eivät kerro abortista edes kumppanille, edes vakituisessa suhteessa elävät.”

– Ei ole tilaa näyttää esimerkiksi helpotuksen tai huojennuksen tunteita, vaikka ne ovat ihan luonnollisia reaktioita.

Ja vaikka vastaanotolla ei tuomittaisi, hiljaisuuskin voi tuntua pahalta. Jos abortin tekemisen vaikeudesta ei puhuta, moni nainen tuntee jäävänsä yksin.

Hiljaisuuden murtaminen ei vaatisi suuria: jo yksi ”miten olet jaksanut” -kysymys on askel eteenpäin.

3. Vertaistuki uupuu

Abortin tekemiseen liittyy valtavasti erilaisia tunteita. Surua, syyllisyyttä, pettymystä, ahdistusta, vihaa, helpotusta. Miila Halosen mukaan 20–40 prosenttia abortin tehneistä naisista saa sen jälkeen lievän tai keskivaikean masennuksen oireita.

– Osa tarvitsee paljon tukea ja keskusteluapua, mitä ei kovin automaattisesti tarjota. Jos apua joutuu kovasti hakemaan, se voi kääntyä tulkinnaksi, ettei ole avun arvoinen.

Se voimistaa häpeän kierrettä.

– Kaikki eivät kerro abortista edes kumppanille, edes vakituisessa suhteessa elävät. Se kertoo, että tämä on hyvin henkilökohtainen asia, jota on vaikea jakaa kellekään.

Ikävästä kokemuksesta voi saada myös jotain itseä kasvattavaa.

Jos abortista keskusteltaisiin avoimemmin, sen kokeneet naiset saisivat vertaistukea ja ehkä ymmärrystä itseään kohtaan.

– Vertaistuki olisi merkittävää abortin kokeneille naisille. He saisivat luvan olla olemassa.

Lähtökohtaisesti ikävästä kokemuksesta voi saada myös jotain itseä kasvattavaa, Miila Halonen muistuttaa. Kun on käynyt läpi raskaan prosessin ja pohtinut omaa tulevaisuuttaan, käsitys itsestä voi vahvistua.

Miksi abortista on niin vaikea puhua? Lue kahden aborttiin päätyneen naisen tarinat Me Naisten numerosta 45/2016.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti