Näyttelijä Petra Karjalainen joutui opettelemaan tahdin hidastamista, kun paniikkihäiriön oireet ilmestyivät.  ”Olin mennyt sata lasissa ja tehnyt itselleni sääntöjä ja aikatauluja. En osannut rentoutua. Lopulta en saanut nukuttua, kertoo Karjalainen.

Aamulla, kun poika on lähtenyt kouluun, näyttelijä Petra Karjalainen, 49, yrittää tajuta, ettei hänen ole heti mietittävä seuraavia teatterin harjoituksia tai sitä, kuinka hän etenee lauluoppilaansa kanssa iltapäivällä.

– Opettelen uutta asennetta: älä mieti tulevia vaan pysy tässä hetkessä. Katso, miltä pilvet näyttävät nyt keittiön ikkunasta näkyvän Näsineulan ympärillä, Petra kuvailee.

– Alan helposti köyttää päivää erilaisiin tuleviin velvollisuuksiin, vaikka päivärytmini on nyt aiempaa vapaampi. Virkavapaa Työväenteatterista tarkoittaa, etten harjoittele uusia esityksiä vaan vedän vain roolini Billy Elliot -musikaalissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuosi sitten Petra havahtui huomaamaan, että kylläpä vain väsyttää. Ja kun oikein väsyttää, pitäisi osata levätä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on vaatinut opettelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uupuneisuudesta tuli vakiotila 

Petra tajusi, että isojen musikaalien pitkään työputkeen oli saatava helpotus. Hän oli myös valmistunut laulunopettajaksi ja halusi tehdä sitäkin työtä.

– Kun ylikierroksista tulee normaali olotila, on sata lasissa menemisestä vaikea luopua, sanoo Petra.

– Jos en esityksen jälkeen tuntenut itseäni uupuneeksi, luulin, etten ollut antanut kaikkeani. Saatoin valvoa opetellen ulkoa laulunsanoja, vaikka uuden esityksen harjoitukset olivat vasta alkamassa, eikä kukaan vielä vaatinut ulkoa osaamista. 

Hän teki itselleen sääntöjä ja aikatauluja eikä osannut rentoutua.

– Lopulta en saanut nukuttua, ja yöllä tuli paniikkihäiriöoireita. Kroppani on herkkä reagoimaan sekä pahaan että hyvään. Tajusin puskeneeni läpi isoja muutoksia elämässä. Lapsi oli aloittanut koulun, tuli ero miehestä, olin aloittanut opiskelun laulunopettajaksi Kööpenhaminassa...

Ei kai eron tekeminen koskaan käy ilman tunnekuohuja. Minunkin oli käytävä läpi kaikki mahdolliset tunteet, ja kuohuista toipuminen vei aikansa. Nelikymppisenä eronneena mieleen tuli, että olenkohan tästä eteenpäin yksinäinen aikuisopiskelija, jolla on vain hirveä asuntolaina. 

Pöydässä ilman kännykkää

Vuoden lopussa Petra täyttää 50 vuotta, "hämmentävät numerot". Teatterissa ikä kuitenkin helposti katoaa, kun voi olla yhtä aikaa 25- ja 65-vuotias. 

– Vaihdevuosioireita en ole vielä huomannut, mutta kroppa muuttuu koko ajan. Pitäisi esimerkiksi tehdä järkyttävästi töitä ollakseen samankokoinen kuin 20 vuotta sitten. Mutta miksi pitäisi olla?

Syömisessä Petran mielestä on tärkeää rytmittää se illan esityksen kanssa oikein.

– Kauraleipä, jogurtti ja marjat ovat vatsalleni sopivaa tankkausta esityksen jälkeen, ettei yöllä tarvitse kuulostella vatsan polttelua. Välillä joudun syömään laimeaa ruokaa, vaikka pidän tulisesta, mutta vatsani reagoi maustettuun helposti. 

Kun hän syö poikansa kanssa aamupalaa, pöytään ei tuoda kännykkää. Se on yhteinen sopimus, eikä muutenkaan syödessä katsella mitään laitteita.

– Laitteet täyttävät äkkiä sen tyhjän tilan, joka on juttelua ja havaintojen tekemistä varten. On tärkeää huomata, missä tunnelmissa toinen herää ja lähtee päivään.


Lue koko juttu: Hyvä terveys 6/2019

Tämä on Hyvä terveys -lehden artikkeli, joka on julkaistu menaiset.fissä. Lisää Hyvän terveyden juttuja löydät osoitteesta menaiset.fi/hyväterveys.

Sisältö jatkuu mainoksen alla