Narsistisen kuoren alla on usein rikkinäinen ihminen. Kuva: Shutterstock
Narsistisen kuoren alla on usein rikkinäinen ihminen. Kuva: Shutterstock

Narsismin juuret voivat olla vaikeissa koettelemuksissa, mutta myös poikkeuksellisen hyvissä lähtökohdissa.

Narsisti näkee itsensä ylivertaisena ja erityisenä – mutta mistä narsismi johtuu?

Psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila kertoo, että narsismin taustalta löytyy usein vaikeita kokemuksia. Narsisti on saattanut lapsuudessaan kokea, ettei häntä hyväksytä tai ettei hän riitä omana itsenään.

Korkeilan mukaan häiriön kehittymiseen johtavia kokemuksia voivat olla emotionaalisen kaltoinkohtelun tai laiminlyönnin lisäksi esimerkiksi fyysinen pahoinpitely tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Aina kyse ei ole lapsuuden kokemuksista, vaan vastoinkäymiset ovat saattaneet osua kohdalle myöhemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vaikeiden kokemusten myötä ihminen saattaa omaksua itselleen uuden, todellisesta minästään poikkeavan roolin tunteakseen itsensä arvostetuksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä rooli saattaa auttaa narsistia vaimentamaan häpeää ja itseinhoa, joita hän tuntee.

– Tällaisella narsistilla on ylimitoitettu nöyryytetyksi tulemisen pelko. Hänelle kaikki tappiot tai toisten epäily ovat nöyryyttäviä. Hän pelkää, että paljastuu, kuinka mitätön hän itse asiassa kokee olevansa. Tällainen henkilö suojautuu sitä vastaan aggressiivisesti, Korkeila kertoo.

Kun ihminen vetää rooliaan, hän välttelee nöyryytystä ja estää muita näkemästä todellista sisintään. Kohdatessaan vastoinkäymisiä hän asettuu muiden yläpuolelle ja uskottelee itselleen, ettei hänessä itsessään ole mitään vikaa.

Korkeila huomauttaa, ettei narsisti itse tajua, että kyseessä on kuitenkin vain suojakuori.


Sosiaalisuus suojaa

Rankatkaan lapsuudenkokemukset eivät automaattisesti tarkoita, että ihmisestä tulisi narsisti. Päinvastoin – on paljon tekijöitä, jotka estävät persoonallisuushäiriötä kehittymästä.

– Yksi suojaava tekijä on persoonallisuuden piirre, jossa ihmisellä on hyvin matala kynnys positiivisten tunteiden kokemiselle. Silloin lapsi keksii itselleen helposti positiivisia asioita, jotka herättävät tällaisia tunteita.

– Vastustuskyvyllä, joustavuudella ja sinnikkyydelläkin on periytyvä tausta, mutta kun ihminen on sosiaalisesti ulospäinsuuntautunut, hän kykenee myös etsimään henkilöitä, jotka häntä tukevat. Voi myös olla, että joillakin ihmisillä on erityinen lahjakkuus, jonka turvin positiivinen kuva itsestä kehittyy, Korkeila kertoo.


Erinomaiset lähtökohdat voivat myötävaikuttaa

Hieman yllättäen narsistisen persoonallisuushäiriön tausta voi olla myös täysin toisenlainen: kyseessä ei olekaan kaltoinkohdeltu, vaan poikkeuksellisen etuoikeutettu ihminen. Perhepiirissä ja muissa sosiaalisissa suhteissa, koulu- ja työelämässä on saatettu jatkuvasti ruokkia ajatusta siitä, että henkilö on ylempiarvoinen, ainutlaatuinen ja erityinen ja voi siksi tehdä ilman seuraamuksia ihan mitä haluaa. 

Jatkuva ihailu saa narsistin uskomaan, että hän todella ansaitsee erityiskohtelua, eikä hän joudu kantamaan vastuuta, vaikka kohtelisi muita huonosti.

Narsismin kehittyminen ylenpalttisten kehujen myötävaikutuksesta on harvinaisempaa kuin rankkojen kokemusten seurauksena, mutta niinkin voi tapahtua.

– Jatkuva positiivisen palautteen saaminen aikuisiässäkin nostaa kenen tahansa narsistisia piirteitä jopa hyvin poikkeaviksi. On tutkimustietoa, että menestyminen on vaarallista siinä mielessä, että itsensä todellista suuremmaksi ja tärkeämmäksi kuvitteleminen nakertaa ihmisen nöyryyttä ja vaatimattomuutta. Kun puhutaan johtajien narsismista, on kyse siitä, että ylimitoitetusti arvioi omaa tärkeyttään ja omia ansioitaan, Korkeila kertoo.

Tämäntyyppinen narsismi ei siis yhtä usein juonna juuriaan lapsuudesta saakka, vaan se voi hyvinkin kehittyä vasta aikuisuudessa.

– Meillä Suomessa ei ehkä ole kovin tavallista, että narsismi kehittyisi siksi, että olisi saanut ylitsevuotavasti huomiota joskus lapsuudessa, Korkeila sanoo.

Hän kuitenkin lisää, että myös ylenpalttinen huomio lapsuudessa saattaa vääristää käsitystä itsestä. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita, ettei lasta saisi kehua. Olennaista on, millaisista asioista kehuja jakaa.

– On jotain tietoa siitä, minkätyyppinen positiivinen palaute voi vääristää käsitystä itsestä. Se on sellaista, että kehutaan jatkuvasti ihmisen ominaisuuksia. Jos palkitaan tavallaan teoista, siitä, että on suoriutunut hyvin, niin sillä on ihan erilaisia vaikutuksia. Myös ominaisuuksien kehumista toki tarvitaan, mutta yltäkylläisyys siinä voi vääristää aika vahvasti käsitystä siitä, miten arvokas on ja mitkä omat kyvyt ovat, Korkeila kertoo.

 

Tunneälyä

J B Peterson kirjoitti:
Joo, Antti Rinne joka voitti hiuskarvan paksuuden mitalla käynee surullisesta esimerkistä. Täynnä omaa itseään nyt.  Jos joku puhkaisi Sannan kuplan että hän eläisi samassa ulottuvuudessa tavisten kuolevaisten kanssa  niin hän olisi loistava poliitikko ja päällikköainesta.  

Onnittelut Antti Rinteelle. Hän on johtaja, jolla on tunneälyä, mitä ei kaikilla "päälliköiksi" itseään luulevilla olekaan. Li Andersson, on toinen esimerkki, älykkäästä johtajasta. Heidät kaksi, toivoisi näkevänsä, uudessa hallituksessa johtotehtävissä. 

Annika ÄP

Kyllä Rinne ja Marin ovat kaukaa haettuja esimerkkejä. Kuuluu asiaan iloita myötätuulesta - siinä mitään narsismia ole. Eri asteista narsismia on kyllä joissakin julkisuuden henkilöissä, mutta eniten viihteen alueella. Jossain ammateissa lievä narsismi voi olla jopa välttämätön, että pääsee hyviin tuloksiin

Sisältö jatkuu mainoksen alla