Trikotillomania ilmenee usein ensimmäisen kerran varhaisnuoruudessa. Kuva: Shutterstock
Trikotillomania ilmenee usein ensimmäisen kerran varhaisnuoruudessa. Kuva: Shutterstock

Trikotillomaniasta kärsivä nyppii omia hiuksiaan tai muita karvojaan. – Ajattelin, että jos ajan hiukseni pois, ongelmaa ei ole, häiriön kokenut nainen kertoo.

Trikotillomania on karvojen nyppimishäiriö, jossa omia karvoja, kuten hiuksia tai ripsiä, nypitään pakonomaisesti.

Psykiatrian erikoislääkärin Olli Piirtolan mukaan trikotillomaniaa on tutkittu melko vähän, mutta se käsitetään usein pakko-oireena.

– Nyppimistä edeltää jännityksen tunne, jonka nyppiminen poistaa. Se tuottaa siis mielihyvää.

Ilmiönä karvojen nyppimistä voi verrata niinkin arkiseen asiaan kuin kynsien pureskeluun. Trikotillomania vaikeuttaa ihmisen elämää kuitenkin aivan eri tavalla. Sen aiheuttaakin usein stressi, masennus tai ahdistus.

”Olenko ainoa, joka tekee tätä?”

23-vuotias nainen kertoo kärsineensä trikotillomaniasta seitsemän vuoden ajan.

– Kun lukio alkoi, nypin hiuksiani päivittäin. En oikein edes ymmärtänyt, miksi tein sitä, hän kertoo.

Häiriö on melko harvinainen, muttei suinkaan tavaton.

Vähitellen hiusten sekaan alkoi ilmestyä kaljuja kohtia, jotka piti peittää pitämällä hiukset koko ajan kiinni. Nyppiminen aiheutti häpeää ja ahdistusta. Pelko siitä, että joku huomaa kaljut kohdat, johti siihen, että kotoa lähtiessä piti tarkistaa monta kertaa, etteivät kaljut kohdat vilku.

– Ajatus siitä, että joku huomaisi kaljut kohdat, ahdisti päivittäin. Mietin, mikä minussa on vikana ja olenko ainoa, joka tekee tätä?

Nyppiminen tapahtuu trikotillomaniassa yksin omissa oloissa. Olli Piirtolan mukaan häiriö on melko harvinainen, muttei suinkaan tavaton.

– Olen ollut 30 vuotta psykiatrina, enkä ole itse törmännyt trikotillomaniaan koskaan.

Piirtolan mukaan tähän voi vaikuttaa häiriön harvinaisuus, mutta myös se, että nyppimisestä kärsivät eivät välttämättä hae apua psykiatriasta, vaan menevät ihotautilääkärille.

Apua psykoterapiasta

Keskeisintä trikotillomanian hoidossa on Olli Piirtolan mukaan ongelman tiedostaminen ja stressin vähentäminen. Nyppimistä tapahtuu usein eniten stressaavissa elämänvaiheissa.

– Jos taustalla on masennus tai ahdistus, on terapia oikea keino. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan määrätä lääkkeitä ahdistuneisuuteen tai masennukseen.

Trikotillomaniasta kärsineellä naisella kesti kauan ennen kuin hän hankki häiriöön ulkopuolista apua. Hän oli oppinut elämään nyppimisen kanssa ja sen salailusta oli tullut tavallinen osa arkea. Viime syksynä hän kuitenkin päätti hakea apua psykiatriselta sairaanhoitajalta.

– Tajusin, kuinka paljon salailu ja piilottelu ahdisti. Oli henkisesti raskasta elää asian kanssa.

Jo pelkkä puhuminen on helpottanut oloa.

– Olen käynyt läpi asioita, jotka ovat luultavasti vaikuttaneet nyppimiseen. Seuraava askel on psykoterapia, josta löytyy toivottavasti viimeinkin apu nyppimisen lopettamiseen.

Ei hiuksia, ei nyppimistä

Samaan aikaan kun nainen päätti hakea apua, syntyi päätös kaljuksi ajamisesta.

– Ajattelin, että jos ajan hiukseni pois, ongelmaa ei ole.

Nyppimistä tapahtui kuitenkin silloin, kun tukkaa ilmestyi vain vähän. Ensin nainen ajoi sängen aina pois, jos nyppimistä tapahtui, mutta nyt hän on päättänyt kasvattaa tukan takaisin, tapahtui nyppimistä tai ei.

”Hiuksettomuus on ollut vapauttava kokemus.”

– Näen silloin paremmin, onko psykoterapiasta ja puhumisesta ollut apua. Myös oman itsetuntoni vuoksi haluan kasvattaa hiukset takaisin ja näyttää "normaalilta".

Piirtola huomauttaa, että hiusten ajaminen tuskin auttaa suoraan trikotillomaniaan. Nyppiminen voi jatkua silti tai muuttua esimerkiksi raapimiseksi. Hoitona parempi keino on nyppimisen taustalla olevien syiden avaaminen.

Hiuksettomuus on kuitenkin ollut trikotillomaniasta kärsivälle vapauttava kokemus. 

– Olen saanut olla pitkästä aikaa juuri sellainen kuin olen ilman, että minun on tarvinnut pitää salaisuutta sisälläni.

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti