Vielä kun keksittäisiin sovellus tai laite, jolla saisi automaattisesti muutaman ylimääräisen tunnin unta. Kuva: Shutterstock
Vielä kun keksittäisiin sovellus tai laite, jolla saisi automaattisesti muutaman ylimääräisen tunnin unta. Kuva: Shutterstock

Unen seurannasta sovelluksilla ja laitteilla ei ole mitään haittaa, mutta saman tuloksen voi saada kynällä ja paperilla sekä miettimällä, onko aamulla virkeä.

Oman hyvinvoinnin seuraaminen on valtava trendi, joten myös unen seuraamiseen löytyy iso valikoima sovelluksia ja laitteita. Esimerkiksi monilla aktiivisuusmittareilla voi nykyään mitata unta. Suomessa kehitetty Beddit-laite puolestaan laitetaan lakanan alle seuraamaan nukkujan liikkeitä, ja sama tavoite on monella puhelinsovelluksella.

Osa sovelluksista ja laitteista pyrkii herättämään nukkujan aamulla mahdollisimman sopivaan aikaan, joka määräytyy yöllä kerättyjen tietojen perusteella. 

Mittauksia mielenkiinnosta

Kauneusyrittäjä Anne Kukkohovi on seurannut untaan sekä sovelluksilla että Bedditillä.

– Olen käyttänyt laitetta ja mobiilipalveluita silkasta mielenkiinnosta. Mutta osittain myös siksi, että ymmärtäisin fysiikkaani, temperamenttiani ja fyysistä kuntoani paremmin, Kukkohovi kertoo.

Hänen mukaansa laite ja sovellukset ovat auttaneet rauhoittumaan unille ajoissa ja tiedostamaan, mihin aikaan itse on syvän unen vaiheessa.

– Välillä olen näissä aktiivisempi, välillä laiska, Kukkohovi toteaa.

Testissä kaksi ranneketta

Testasimme toimituksessa muutaman viikon ajan aktiivisuusrannekkeita, Fitbitin Alta- ja Charge 2 -malleja. Rannekkeet mittaavat unta sen mukaan, kuinka paljon ranne liikkuu yön aikana. Yön jälkeen mobiilisovelluksesta näkee, miten unet ovat kulkeneet: mihin kellonaikaan nukahtaminen ja herääminen ovat tapahtuneet ja missä vaiheessa on tullut pyörittyä sängyssä. 

Lyhyen testin perusteella rannekkeet antoivat unesta totuudenmukaisen kuvan ja arvioivat nukahtamis- sekä heräämisajat tarkasti. Toinen testaaja pitää itseään hyväunisena, ja sovellus kertoikin hänen liikehtineen yön aikana useimmiten vain noin vartin verran. Huonouniseksi tunnustautuvan kollegan sovellus puolestaan oli tylyä luettavaa: kääntyilyä ja pyörimistä saattoi sovelluksen tietojen mukaan olla kaksi tai kolmekin tuntia yöstä. 

”Tärkein mittari on se, kuinka virkistävältä uni tuntuu.”

– Unen katkonaisuudesta ranneke kertoo hyvin. Jos sitä jaksaa pitää useita öitä peräkkäin, kyllähän se kertoo, onko uni muuttunut yhtenäisemmäksi vai onko se yhä katkonaista, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen toteaa. 

Rannekkeiden ongelma on Partosen mukaan se, että kaikki liikkeiden mittaamiseen perustuvat rannekkeet tulkitsevat liikkumatta valveilla makaamisen uneksi.

Unen vaiheita ei saa selville

Kaikkea kiinnostavaa unidataa ei nykyisillä laitteilla ja sovelluksilla saa käsiinsä. 

– Laitteet eivät pysty arvioimaan unen vaihetta, eli onko uni syvää vai kevyttä, Partonen sanoo. 

Unen vaiheet voisivat olla mielenkiintoista seurattavaa, sillä ihminen tarvitsee eri univaiheita, jotta uni olisi virkistävää. Terveellä ihmisellä kevyen ja syvän unen sekä REM-unen vaiheet seuraavat toisiaan, ja hän on noin prosentin uniajastaan valveilla – mutta nämä heräämiset ovat niin lyhyitä, ettei niitä aamulla muista. Valitettavasti univaiheiden arvioimiseen tarvitsee aivosähkökäyrän, joka mitataan päälaesta. 

”Yöunen jälkimmäisellä puolella uni on kevyempää ja häiriöille altista.”

Kiinnostavaa on, että kevyeen uneen kuuluu pieni liike, ja testattujen aktiivisuusrannekkeiden sovellukset raportoivat käännähdykset ja muun liikkeen sanalla restless, levottomuus. 

Partosen mukaan on luonnollista, että uni on erilaista ilta- ja aamuyöstä. 

– Iltayön ensimmäisissä tunneissa on paljon syvää unta, josta ihminen on vaikea saada hereille. Yöunen jälkimmäisellä puolella uni on kevyempää ja häiriöille altista.

Kynä ja paperi riittävät

Timo Partosen mukaan unen seuranta ei vaadi laitteita tai sovelluksia, vaan oman olon tunnustelua.

– Tärkein mittari on se, kuinka virkistävältä uni tuntuu. Paperille voi kirjata nukkumaanmenoajan, arvioidun nukahtamisajan ja herätysajan. Sillä päästään melko pitkälle, eikä siihen tarvitse ranneketta. 

Oman unensa laatuun ja univaiheiden toistumiseen ihminen ei juuri voi vaikuttaa. Siksi olennaista on vaikuttaa määrään, eli jättää nukkumiselle tarpeeksi aikaa. Vaikka apuna olisi mitä mittausteknologiaa, keinot unen parantamiseen ja ajoissa nukkumaan menemiseen on yhä löydettävä itse.

Unitutkijan vinkit: Näin voit parantaa unen laatua

Mikä avuksi, kun sovellus kertoo unien jäävän lyhyiksi ja levottomiksi? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen neuvoo. 

1. Unta pitää arvostaa sen verran, että pyrkii turvaamaan mahdollisuuden nukkua tarpeeksi. Unentarve vaihtelee useimmilla aikuisilla 6–9 tunnin välillä. Jos aamulla ei ole virkistynyt tunne, on nukkunut liian vähän.

2. Mieti, onko sinulla stressaava minuuttiaikataulu ja kiire nukkumaanmenoon asti. Jos kyllä, pitää löytää keinoja riisua sosiaalista lukujärjestystä. Tuntia ennen nukkumaanmenoa pitäisi olla rento, unta houkutteleva ilmapiiri.

3. Jos stressaat, käsittele stressaavat asiat aiemmin illan aikana esimerkiksi huolipäiväkirjan avulla. Rentoutumisharjoituksia voi tehdä tuntia tai puolta tuntia ennen nukkumaanmenoa.

4. Nukkumaanmeno- ja heräämisaikojen pitäminen säännöllisenä auttaa aina. 

Sydänsurut tuntuvat myös kehossa, ja pahimmillaan ne voivat olla kohtalokkaita.

Rakkaan ihmisen kuolema tai ero pitkästä parisuhteesta todella voi särkeä sydämen, kertoo sydänkirurgi Nikki Stamp kirjassaan Tunteva sydän. Ison menetyksen jälkeinen tuska ei tunnu vain mielessä, vaan myös sydämessämme. Rintaa puristaa ja tuntuu kuin joku olisi murskannut sydämen pieniksi sirpaleiksi. Kyseessä on niin kutsuttu särkyneen sydämen oireyhtymä.

Särkyneen sydämen oireyhtymä on lääketieteellinen tila, jossa tunteiden aiheuttama hormonivyöry hidastaa veren virtaamista sydänlihassoluihin. Tällöin ne voivat vaurioitua eivätkä pysty pumppaamaan verta kyllin hyvin. Oireyhtymä muistuttaa sydäninfarktia, ja sitä kutsutaan japaninkielisellä nimellä takotsubo-kardiomyopatia eli stressipohjainen sydänlihassairaus.

Särkyneen sydämen oireyhtymästä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä.

Japaninkielisen nimityksen oireyhtymä on saanut, koska siitä kärsivän sydän muistuttaa muodoltaan japanilaisten kalastajien käyttämää ruukkumaista mustekalapyydystä. Oireyhtymässä sydämen kapea kaula pumppaa ja supistuu normaalisti, mutta sen vasemman kammion alakärki laajenee pallomaiseksi, koska ei pysty pumppaamaan verta kunnolla.

Useimmiten aika parantaa haavat – muttei aina

Särkyneen sydämen oireyhtymä on nimensä mukaisesti usein seurausta rankasta menetyksestä, kuten läheisen kuolemasta tai pitkän suhteen päättymisestä. Toistaiseksi on epäselvää, miksi potilaista melkein 90 prosenttia on naisia. Stamp muistuttaa, ettei kyse ole siitä, että naiset olisivat heikompia tai tunteellisempia kuin miehet, vaan jakaumaa selittävät myös monet sellaiset tekijät kuin esimerkiksi kehon tapa käsitellä rasvahappoja.

Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä.

Särkyneen sydämen oireyhtymän tarkkaa syntymekanismia tutkitaan vielä, mutta se johtuu todennäköisesti hormoneista, kuten adrenaliinista. Emotionaalinen järkytys saa kehon tuottamaan adrenaliinia, joka puolestaan saa sydämen verisuonet supistumaan ja verenpaineen kohoamaan. Sydän sairastuu, kun se joutuu korkean verenpaineen vuoksi pumppaamaan tavallista ankarammin. Pitkittyessään menetyksen aiheuttama hormonitulva ja hermoston hälytystila vaurioittavat sydäntä, joskus niin paljon, ettei sydän jaksaa enää pumpata. Toisin sanoen sydänsuruun voi jopa kuolla.

Aina aika ei siis paranna särkynyttä sydäntä, vaikka useimmiten niin käykin. Mutta miten hoitaa särkynyttä sydäntä? Avuksi voi olla sydämen toimintaa helpottava lääkitys, kuten sydänsuonia rentouttavat lääkkeet. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita lääkkeitä, jotka auttavat sydäntä pumppaamaan verta tai kohottavat verenpainetta. 

 

Nikki Stampin kirjoittama Tunteva sydän (Minerva Kustannus) ilmestyy viikolla 37.

Yhtäkkiä tapahtuva painonnousu voi olla merkki sairaudesta tai elämäntavasta, joka sekoittaa hormonitoiminnan.

Miksi paino on alkanut yhtäkkiä nousta, vaikka syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti?

On vaarallisen helppoa arvioida syömänsä kalorit alakanttiin, mutta syy painonnousuun voi olla myös muualla. Jos nopeaan tahtiin nouseva vaakalukema huolestuttaa, on hyvä käydä kysymässä asiaa lääkäriltä. Kyse voi olla hormoneista – ja ongelma on yleensä ratkaistavissa.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhanen vaikuttaa muun muassa aineenvaihduntaan, kehon lämmönsäätelyyn, yleiseen vireystilaan ja mielialaan. Tätä tehtävää se hoitaa säätelemällä hormoneja, joista tärkein on tyroksiini. Vajaatoiminnassa rauhanen ei tuota tarpeeksi tyroksiinia, mikä voi aiheuttaa painonnousun lisäksi muun muassa voimakasta väsymystä, lihasheikkoutta ja palelua. Kilpirauhasen vajaatoiminta voidaan todeta verikokeilla ja sitä hoidetaan hormonikorvaushoidolla.

Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä

Painonnousu voi johtua myös munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka on tavallisin naisten hormonihäiriö. Hormonien epätasapaino oireilee muun muassa kuukautisten epäsäännöllisyytenä ja liikakarvoituksena. Tavallista on myös, että oireyhtymään liittyy aineenvaihdunnallisia häiriöitä. Kudokset ovat tavallista herkempiä insuliinille, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja puolestaan saattaa altistaa lihomiselle.

Krooninen stressi

Stressi laukaisee elimistössä ”taistele tai pakene” -reaktion, joka aiheuttaa pitkään jatkuvana monenlaisia ongelmia. Stressi vaikuttaa autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, joka jakautuu kahteen osioon: toimintaan valmistavaan sympaattiseen ja rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon. Kun toinen hermosto aktivoituu, toinen menee lepotilaan.

Stressitilassa kaikki energia käytetään selviytymiselle tärkeisiin toimintoihin, jolloin ruoansulatusprosessi hidastuu. Stressi lisää myös ruokahalua kohottavan kortisoli-hormonin välitystä, mikä saattaa osaltaan edesauttaa painonnousua.

Vähäinen uni

Univajeen ja painonnousun suhteesta on puhuttu viime aikoina paljon. Myös tässä tapauksessa kyse on hormoneista. Liian vähäisten yöunien jälkeen kylläisyyden tunteesta huolehtivan leptiinin määrä laskee ja nälästä viestivän greliinin määrä nousee.

Väsymys tuottaa siis normaalia isomman ruokahalun. Univajeessa keho tuottaa enemmän stressihormoni kortisolia ja lisää insuliinin tuotantoa. Molemmilla on todettu yhteys lihomiseen.

Lähteet: Women’s Health, Terveyskirjasto

Nainen - 68

Nouseeko paino, vaikka syöt terveellisesti ja liikut? 4 yllättävää syytä äkilliseen painonnousuun

Olen syönyt tyroksiinia 20 vuotta. Vajaatoiminta tuli struuman hoitoon saadun radiojodihoidon jälkeen. Aluksi meni monta vuotta ennen kuin päästiin jonkinlaiseen tasapainoon lääkityksen kanssa. Liikatoimintaoireita tuli edelleen välillä. Nykyään menee aika hyvin. Ilman seleeniä kyllä saan sydämenrytmihäiriöitä. Kävin niiden vuoksi lääkärissäkin joskus. Myös muuten kuntoni tuntui huonolta ja oli suolistovaiboja. Lääkäri ei tosin osannut antaa niihin mitään neuvoja. Ostin seleenin oma-...
Lue kommentti