Vielä kun keksittäisiin sovellus tai laite, jolla saisi automaattisesti muutaman ylimääräisen tunnin unta. Kuva: Shutterstock
Vielä kun keksittäisiin sovellus tai laite, jolla saisi automaattisesti muutaman ylimääräisen tunnin unta. Kuva: Shutterstock

Unen seurannasta sovelluksilla ja laitteilla ei ole mitään haittaa, mutta saman tuloksen voi saada kynällä ja paperilla sekä miettimällä, onko aamulla virkeä.

Oman hyvinvoinnin seuraaminen on valtava trendi, joten myös unen seuraamiseen löytyy iso valikoima sovelluksia ja laitteita. Esimerkiksi monilla aktiivisuusmittareilla voi nykyään mitata unta. Suomessa kehitetty Beddit-laite puolestaan laitetaan lakanan alle seuraamaan nukkujan liikkeitä, ja sama tavoite on monella puhelinsovelluksella.

Osa sovelluksista ja laitteista pyrkii herättämään nukkujan aamulla mahdollisimman sopivaan aikaan, joka määräytyy yöllä kerättyjen tietojen perusteella. 

Mittauksia mielenkiinnosta

Kauneusyrittäjä Anne Kukkohovi on seurannut untaan sekä sovelluksilla että Bedditillä.

– Olen käyttänyt laitetta ja mobiilipalveluita silkasta mielenkiinnosta. Mutta osittain myös siksi, että ymmärtäisin fysiikkaani, temperamenttiani ja fyysistä kuntoani paremmin, Kukkohovi kertoo.

Hänen mukaansa laite ja sovellukset ovat auttaneet rauhoittumaan unille ajoissa ja tiedostamaan, mihin aikaan itse on syvän unen vaiheessa.

– Välillä olen näissä aktiivisempi, välillä laiska, Kukkohovi toteaa.

Testissä kaksi ranneketta

Testasimme toimituksessa muutaman viikon ajan aktiivisuusrannekkeita, Fitbitin Alta- ja Charge 2 -malleja. Rannekkeet mittaavat unta sen mukaan, kuinka paljon ranne liikkuu yön aikana. Yön jälkeen mobiilisovelluksesta näkee, miten unet ovat kulkeneet: mihin kellonaikaan nukahtaminen ja herääminen ovat tapahtuneet ja missä vaiheessa on tullut pyörittyä sängyssä. 

Lyhyen testin perusteella rannekkeet antoivat unesta totuudenmukaisen kuvan ja arvioivat nukahtamis- sekä heräämisajat tarkasti. Toinen testaaja pitää itseään hyväunisena, ja sovellus kertoikin hänen liikehtineen yön aikana useimmiten vain noin vartin verran. Huonouniseksi tunnustautuvan kollegan sovellus puolestaan oli tylyä luettavaa: kääntyilyä ja pyörimistä saattoi sovelluksen tietojen mukaan olla kaksi tai kolmekin tuntia yöstä. 

”Tärkein mittari on se, kuinka virkistävältä uni tuntuu.”

– Unen katkonaisuudesta ranneke kertoo hyvin. Jos sitä jaksaa pitää useita öitä peräkkäin, kyllähän se kertoo, onko uni muuttunut yhtenäisemmäksi vai onko se yhä katkonaista, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen toteaa. 

Rannekkeiden ongelma on Partosen mukaan se, että kaikki liikkeiden mittaamiseen perustuvat rannekkeet tulkitsevat liikkumatta valveilla makaamisen uneksi.

Unen vaiheita ei saa selville

Kaikkea kiinnostavaa unidataa ei nykyisillä laitteilla ja sovelluksilla saa käsiinsä. 

– Laitteet eivät pysty arvioimaan unen vaihetta, eli onko uni syvää vai kevyttä, Partonen sanoo. 

Unen vaiheet voisivat olla mielenkiintoista seurattavaa, sillä ihminen tarvitsee eri univaiheita, jotta uni olisi virkistävää. Terveellä ihmisellä kevyen ja syvän unen sekä REM-unen vaiheet seuraavat toisiaan, ja hän on noin prosentin uniajastaan valveilla – mutta nämä heräämiset ovat niin lyhyitä, ettei niitä aamulla muista. Valitettavasti univaiheiden arvioimiseen tarvitsee aivosähkökäyrän, joka mitataan päälaesta. 

”Yöunen jälkimmäisellä puolella uni on kevyempää ja häiriöille altista.”

Kiinnostavaa on, että kevyeen uneen kuuluu pieni liike, ja testattujen aktiivisuusrannekkeiden sovellukset raportoivat käännähdykset ja muun liikkeen sanalla restless, levottomuus. 

Partosen mukaan on luonnollista, että uni on erilaista ilta- ja aamuyöstä. 

– Iltayön ensimmäisissä tunneissa on paljon syvää unta, josta ihminen on vaikea saada hereille. Yöunen jälkimmäisellä puolella uni on kevyempää ja häiriöille altista.

Kynä ja paperi riittävät

Timo Partosen mukaan unen seuranta ei vaadi laitteita tai sovelluksia, vaan oman olon tunnustelua.

– Tärkein mittari on se, kuinka virkistävältä uni tuntuu. Paperille voi kirjata nukkumaanmenoajan, arvioidun nukahtamisajan ja herätysajan. Sillä päästään melko pitkälle, eikä siihen tarvitse ranneketta. 

Oman unensa laatuun ja univaiheiden toistumiseen ihminen ei juuri voi vaikuttaa. Siksi olennaista on vaikuttaa määrään, eli jättää nukkumiselle tarpeeksi aikaa. Vaikka apuna olisi mitä mittausteknologiaa, keinot unen parantamiseen ja ajoissa nukkumaan menemiseen on yhä löydettävä itse.

Unitutkijan vinkit: Näin voit parantaa unen laatua

Mikä avuksi, kun sovellus kertoo unien jäävän lyhyiksi ja levottomiksi? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen neuvoo. 

1. Unta pitää arvostaa sen verran, että pyrkii turvaamaan mahdollisuuden nukkua tarpeeksi. Unentarve vaihtelee useimmilla aikuisilla 6–9 tunnin välillä. Jos aamulla ei ole virkistynyt tunne, on nukkunut liian vähän.

2. Mieti, onko sinulla stressaava minuuttiaikataulu ja kiire nukkumaanmenoon asti. Jos kyllä, pitää löytää keinoja riisua sosiaalista lukujärjestystä. Tuntia ennen nukkumaanmenoa pitäisi olla rento, unta houkutteleva ilmapiiri.

3. Jos stressaat, käsittele stressaavat asiat aiemmin illan aikana esimerkiksi huolipäiväkirjan avulla. Rentoutumisharjoituksia voi tehdä tuntia tai puolta tuntia ennen nukkumaanmenoa.

4. Nukkumaanmeno- ja heräämisaikojen pitäminen säännöllisenä auttaa aina. 

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti