Ihanat tarjoilut! Mutta sopiikohan mikään keliaakikolle? Kuva: Shutterstock
Ihanat tarjoilut! Mutta sopiikohan mikään keliaakikolle? Kuva: Shutterstock

Keliaakikko ei välttämättä koe jäävänsä mistään paitsi – jos uskaltaa yhä mennä juhliin ja kyläilemään.

Joillekin gluteeniton ruokavalio on dieetti tai elämäntapavalinta, toisille ainoa tapa pysyä terveenä. Gluteenittoman ruokavalion suosion kasvu on parantanut keliaakikkojen tilannetta siltä osin, että gluteenittomien tuotteiden valikoima on kasvanut. Toisaalta gluteenittomuuden asema muotidieettinä voi myös aiheuttaa ongelmia niille, jotka saavat vakavia oireita jo hippusesta gluteenia. 

Niinpä Me Naiset kysyi keliaakikoilta, miltä elämä pysyvän autoimmuunisairauden kanssa oikeasti tuntuu. 

Tiina, 35:

”Olin jo pitkään kärsinyt ripulista, vatsakivusta, epämääräisestä olosta vatsassa ja ennen kaikkea turvotuksesta. Hemoglobiini keikkui hieman alle sadassa, joten olin koko ajan todella väsynyt. Osasin liittää oireet leipään. Ajattelin, että kyseessä on joko hiivaherkkyys tai keliakia.

Seitsemän vuotta sitten päätin mennä lääkäriin. Keliakiahan se oli. Olin helpottunut siitä, että oireet eivät olleet mielikuvitukseni tuotetta. Onneksi tauti todettiin, koska elämänlaatuni on parantunut huomattaavasti, kun oireet ovat kadonneet.

”Mielestäni ei ole asiallista kysyä, onko gluteenittomuuden syynä sairaus.”

Aluksi olin yllättynyt siitä, miten monessa tuotteessa voi olla gluteenia – esimerkiksi mausteissa ja jogurtissa. Keliakia ei ole vaikuttanut elämääni taloudellisesti, koska syön lähinnä luontaisesti gluteenittomia tuotteita. Ei kenenkään terveyden ylläpitäminen vaadi leipää tai makaronia.

Edelleen löytyy sellaisia ravintoloita, joissa on vain yksi gluteeniton vaihtoehto. Jotkut ystävät eivät aina ymmärrä ravintolailtaa suunnitellessa, että en halua maksaa itseäni kipeäksi huonosta ainoasta gluteenittomasta vaihtoehdosta.

Moni ravintola ottaa meidät keliaakikot todella hyvin huomioon, mutta kerran eräässä ravintolassa tiedusteltiin, miten gluteenittomana pizzani haluan. Olin melko tuohtunut, koska joko pizza on gluteeniton tai sitten se ei ole. Tarjoilija selvitti kysyvänsä asiaa siksi, että on niin paljon muotivillityksenä gluteenittomasti syöviä. Mielestäni ei ole asiallista kysyä, onko gluteenittomuuden syynä sairaus.

”Keliakian rinnastaminen laktoosi-intoleranssiin jaksaa hämmästyttää minua.”

Olen ollut todella ilahtunut siitä, että ulkomailla matkustellessa keliakia ei ole ollut mikään ongelma. Ainoastaan Yhdysvalloissa ei ole tiedetty joka paikassa, mistä on kyse. 

Keliakian rinnastaminen laktoosi-intoleranssiin jaksaa hämmästyttää minua. Ajatellaan, että gluteenia voi syödä ja siitä tulee vain ripuli. Ihmiset eivät ymmärrä, että gluteeni laukaisee tulehdustilan suolistossa, ja kun suolinukka vaurioituu, ravintoaineet eivät imeydy. Suolinukka palautuu, mutta siinä voi kestää todella kauan.

Ihmiset kommentoivat joskus, että on varmaan ikävää, kun ei voi syödä sitä ja tätä. Itse en koe jääneeni mistään paitsi.”

Saija-Leena, 21:

”Lapsena pituuskasvuni pysähtyi, painoni nousi ja näytin ihan ilmapallolta. Aloin pyörtyillä, olin väsynyt ja kalpea, ja migreenini nousi ihan uusiin sfääreihin. Kaikki taudit tarttuivat ja kärsin vatsavaivoista.

Minulla oli paha astma, joten luultiin, että pituuskasvun pysähtyminen johtui astman hoitoon käytetystä kortisonista. Kun pituuskasvun pysähtymistä alettiin tutkia, otettiin myös keliakiakokeet. Selvisi, että tuho suolistossa oli paha. 

”Ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet ovat ihan painajaista.”

Kun suolistostani otetusta koepalasta tuli positiivinen tulos, järjestettiin sopeutumisvalmennus. Siellä kerrottiin, ettei tämä olekaan maata kaatava juttu. Aiemmin oli peloteltu, että jos keliaakikko poikkeaa ruokavaliosta, tulee vatsasyöpä. 

Ruokaan liittyvät sosiaaliset tilanteet ovat ihan painajaista. Keliaakikkona muualla kuin kotona syöminen on aina arpapeliä. Jos esimerkiksi juhlissa kieltäytyy syömästä, leimataan nirsoksi. Siksi juhliin meno hirvittää. En aina haluaisi pahoittaa emännän mieltä. 

Jos gluteenitonta ruokaa ei ole valmistettu tarkasti ja hygieenisesti, saan siitä rajut vatsaoireet, kipuja ja ripulin, ja saatan olla pitkään ihan vetämätön. Muutaman kömmähdyksen jälkeen olen alkanut välttää tilanteita, joissa ruoka voisi aiheuttaa oireita.

Ulkoa syöminen vaatii joustoa muulta porukalta. Pääsääntöisesti ystäväni suhtautuvat tosi hyvin. He tietävät, että tulen oikeasti tosi kipeäksi vääränlaisesta ruuasta.

”Aiemmin oli peloteltu, että jos keliaakikko poikkeaa ruokavaliosta, tulee vatsasyöpä.” 

Kun opiskelin viimeistä vuotta, Kelan keliakiakorvaus poistettiin. Korvaus oli ollut iso apu, kun tulot olivat pienet. Kustannusten takia gluteenittoman ruokavalion noudattaminen oli opiskelijana järjettömän vaikeaa. Varsinkin gluteeniton pasta, jauhot ja leipä ovat tosi kalliita.

Koska gluteenittomuus on monelle muotidieetti, ihmisten asenne on sellainen, että ei varmaan haittaa, jos syöt palan tavallista kakkua. Syöhän tuo toinenkin, joka sanoo olevansa gluteeniton. Moni vanhempi ihminen varsinkin ajattelee, että ei se haittaa, jos voitelet gluteenittoman leipäsi tällä samalla voiveitsellä, jolla juuri voideltiin ruisleipä. Sellaisissa tilanteissa häkellyn enkä aina osaa sanoa mitään järkevää.”

Arja, 62:

”Keliakiani diagnosoitiin vuonna 1996. Olin aina todella väsynyt ja uupunut, mutta en muista, että minulla olisi ollut muita oireita. Merkit sairaudesta olivat tulleet pikkuhiljaa, ja olin tottunut niihin. Kun menin lääkäriin ja verikokeisiin, hemoglobiinini oli 89, eli olin todella aneeminen. 

Kun sain diagnoosin, en ollut koskaan edes kuullut koko sairaudesta. Tuotevalikoima oli lapsenkengissä. Olen aina tehnyt ruokaa ja leiponut itse. Kaikki piti opetella uusiksi: Millaisia tuotteita voi käyttää? Miten saa leivät ja muut onnistumaan jauhoista, joissa ei ole sitkoa?

Nyt tarjonta on monipuolistunut ja on tullut kilpailua, mikä on pudottanut hintoja. Elämä on silti kalliimpaa, kun on keliaakikko. Valtiolta sai avustusta muutaman vuoden, mutta uusi hallitus lopetti tuen. Ruokavalio on kuitenkin ainoa keino, jolla voi elää. Tähän ei ole olemassa lääkkeitä. 

”En muista, että minulla olisi ollut muita oireita, mutta olin aina todella väsynyt ja uupunut.”

Sosiaaliset tilanteet olivat aluksi haastavia. Jos mentiin vieraisille, ei haluttu ymmärtää, miksen voi syödä tavallisesta jauhosta tehtyjä tarjottavia. Nykyään keliakia tunnetaan todella laajasti, ja kaikki läheiseni tietävät asiasta näin pitkän rupeaman jälkeen. Yleensä minulle järjestetään jotakin tarjottavaa erikseen.

Diagnoosista on niin kauan, että olen tottunut. Kaikkia herkkuja ei voi kaupasta ottaa, mutta ei se haittaa. Leipää en hirveästi edes syö.

Keliaakikoille tulee kuulemma muita helpommin suolistosyöpiä. Se on ehkä vähän pelottavaa, koska syövät eivät ilmoittele itsestään kauhean aikaisessa vaiheessa. En silti mieti sairautta joka päivä.”

Narsistista persoonallisuushäiriötä ei voi diagnosoida itse. Suomalaisten psykiatrien käyttämän SCID-II lomakkeen kysymysten avulla voi kuitenkin pohtia, kannattaisiko asiaa tutkituttaa.

Yleisen näkemyksen mukaan sanotaan, että narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä on väestöstämme yksi prosentti. Eriasteisesta narsistisesta vammasta kärsiviä henkilöitä on kuitenkin paljon enemmän, kerrotaan Narsistien uhrien tuki ry:n sivuilla.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on syvälle juurtunut ja pitkäaikainen käyttäytymismalli, joka ilmenee joustamattomuutena monissa elämäntilanteissa.

– Tällaisella ihmisellä on suuria kuvitelmia itsestään, hän saattaa loukkaantua herkästi ja manipuloida toisia. Hänellä on kehutuksi tulemisen tarve. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei ilmene ihan samalla tavalla kaikilla ihmisillä. Se voi ilmetä myös heikkona itseluottamuksena, kertoo psykiatrian professori, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jyrki Korkeila

Miten narsistisen persoonallisuushäiriön tunnistaa?

Vain psykiatrian ammattilainen voi tunnistaa ja diagnosoida narsistisen persoonallisuushäiriön.

– Täytyy olla esimerkiksi tietty määrä tiettyjä oireita ja toimintatapoja eri vuorovaikutussuhteissa. Niiden pitää olla pitkäaikaisia eli koko elämän aikana jollain tavalla ilmenneitä. Diagnoosia ei voi tehdä ilman, että ihminen tutkitaan ja haastatellaan ja katsotaan kattavasti hänen elämäntarinaansa.

Narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta seulotaan Suomessa esimerkiksi SCID-II kyselyn kaavakkeen tiettyjen kysymysten avulla. Idea on, että lomakkeen täyttäjä vastaa kysymyksiin kyllä tai ei. Jos saa yli viisi kyllä-vastausta, on narsistinen persoonallisuushäiriö mahdollinen.

Jyrki Korkeila korostaa, että kysymykset ovat pohdinnan ja keskustelun tueksi eikä pelkästään niiden pohjalta voida tehdä diagnoosia.

”Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. ”

– Tämä täytettävä lomake, jossa on valtavasti kysymyksiä, antaa osviittaa, että on aihetta epäillä [narsistista persoonallisuushäiriötä]. Vasta haastattelussa voidaan katsoa, onko sellaista oikeasti. Kaavake seuloo esille ihmisiä, joista kannattaa selvittää, onko heillä narsistista persoonallisuushäiriötä, Korkeila selventää.

Korkeila ei kiellä kaavakkeen silmäilyä ja täyttämistä, mutta hän korostaa, että testi johtaa helposti harhaan.

– Jos asia kiinnostaa, testistä voi saada vastauksen siihen, kannattaisiko narsistista persoonallisuushäiriötä käydä arvioimassa. Tosin yleensä niille, joilla tällaisia piirteitä on, eivät tällaiset kysymykset tule mieleen, ellei joku painosta tai ala selittämään asiaa.

Näiden SCID-II-lomakkeesta löytyvien kysymysten pohjalta voi pohtia narsistisen persoonallisuushäiriön mahdollisuutta:

1. Jäävätkö ihmisiltä usein huomaamatta erityiset kykynne tai saavutuksenne?

2. Onko Teille sanottu, että Teillä on liian korkea käsitys itsestänne?

3. Ajatteletteko paljon valtaa, mainetta tai tunnustusta, jota saatte vielä jonakin päivänä?

4. Ajatteletteko paljon täydellistä rakkaussuhdetta, jonka koette jonakin päivänä?

5. Kun Teillä on ongelma, vaaditteko melkein aina päästä johtajan puheille?

6. Onko Teistä tärkeää viettää aikaa vaikutusvaltaisten ja huomattavien ihmisten seurassa?

7. Onko Teistä tärkeää, että ihmiset kiinnittävät Teihin huomiota ja ihailevat Teitä jollakin tavalla?

8. Ajatteletteko, että ei ole välttämätöntä noudattaa tiettyjä sääntöjä tai tapoja, jos niistä on teille haittaa?

9. Tuntuuko Teistä, että olette henkilö joka ansaitsee erityiskohtelun?

10. Onko usein välttämätöntä astua muutamille varpaille, jotta saatte mitä haluatte?

11. Onko Teidän usein asetettava omat tarpeenne muiden tarpeiden edelle?

12. Odotatteko usein toisten tekevän kyselemättä, mitä pyydätte, koska olette kuka olette?

13. Oletteko kiinnostumaton toisten ongelmista tai tunteista?

14. Ovatko ihmiset valittaneet Teille, että ette kuuntele heitä tai välitä heidän tunteistaan?

15. Oletteko usein kateellinen toisille?

16. Tuntuu Teistä, että toiset usein kadehtivat Teitä?

17. Oletteko sitä mieltä, että vain hyvin harvat ansaitsevat huomionne ja aikaanne?

Vierailija

Saatko 5 kyllä-vastausta? Näillä kysymyksillä mahdolliset narsistit seulotaan Suomessa tarkempiin tutkimuksiin

Ahaaa, ehkä se selittää miksi en ole erityisen kovassa huudossa naismarkkinoilla, en ole riittävän narsisti. Luulin aina että se johtuu pienistä munista tai etten ole erikoisen varakas, mutta en ilmeisesti ole vain kyllin häiriintynyt. Olenkohan nyt sitten voittaja vai häviäjä elämän pitkässävedossa.
Lue kommentti

”Lukeminen on oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin vaikka tupakoinnin lopettaminen,” neurologi Markku T. Hyyppä sanoo.

Muistin parantaminen, muistisairauksilta välttyminen ja pitkä elämä terveenä kuuluvat monen meistä toivelistalle. Ei siis ole ihme, että muistin parantamista on vuosien varrella tutkittu runsaasti.

Muistinparannuskeinoiksi on eri tasoisissa tutkimuksissa löytynyt kutakuinkin kaikkea mahdollista: esimerkiksi nukkuminen, lenkkeily, lehtivihannekset, mustikat, rasvainen kala, tietyt lisäravinteet, meditaatio, aivojumppa, punttitreeni ja jopa seksi sekä kotitöiden tekeminen.

Kaikista edellämainituista ei kuitenkaan tieteen valossa ole muistille hyötyä. Neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kumoaa harhaluuloja muistin toiminnan tehostamisesta tuoreessa Ikääntyvän muistikirjassaan, ja esimerkiksi mustikoiden muistivaikutukset saavat Hyypän arvioinnissa kyytiä. 

– Lisäravinteissa ei oikein ole mitään vaikutuksia. Jotkut satsaavat mustikoihin, jotkut puolukoihin ja jotkut E12-vitamiiniin. Jos niistä on apua, se on lumetta, placeboa, Hyyppä toteaa.

Yksilölle vaikkapa vitamiinista, jonka tieteellistä tehoa ei ole todistettu, saatava lumevaikutus on positiivinen juttu. Se ei silti tarkoita, että samaa vitamiinia voisi suositella kaikille. 

”Vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat.”

Romaanit pitävät muistin reilassa

Onneksi tehokkaiksikin todistettuja muistinvahvistuskeinoja on olemassa. Yksi tärkeimmistä on, ehkä hieman yllättäen, kaunokirjallisuuden lukeminen. 

– Lukeminen on ihan oma terveystekijänsä, joka vaikuttaa samoin kuin tupakoinnin lopettaminen, viinanjuonnin lopettaminen, varallisuus tai hyvä sosiaalinen asema. Tiedetään, että vanhukset säilyvät pidempään hengissä ja terveinä, jos he lukevat, Markku T. Hyyppä sanoo. 

Hän kertoo, että lukemisen vaikutukset aivoihin pystytään nykyään kuvantamaan. Aivokuvista nähdään, että aivoverkostojen yhteydet kiinteytyvät, kun lukee romaania. 

– Lukemisen hyödyllisyys ei hämmästyttänyt minua, mutta se hämmästytti, että erityisen tehokasta on romaanien lukeminen, Hyyppä sanoo.

”Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla.”

Tiede ei vielä ole pystynyt täysin selvittämään, miksi juuri kaunokirjallisuus pitää muistin parhaiten reilassa. Hyypällä on kuitenkin teoria. 

– Ihminen on sosiaalinen olento, joka pärjää aina paremmin, kun on sosiaalisesti jossakin läsnä. Kaunokirjallisuutta lukiessaan ihminen elää mukana ja samastuu. Silloin syntyy sosiaalisen läsnäolon tunne.

Kirjaa lukiessaan ihminen on siis henkisesti toisten ihmisten kanssa, vaikka fyysisesti köllöttäisikin yksin kotisohvallaan.

Musisointi tehostaa muistia

Lukemisen lisäksi moni muukin muistia aidosti tehostava keino perustuu sosiaalisuuteen. Hyypän mukaan esimerkiksi liikunta sinänsä ei vaikuta muistiin.

– Hikiliikunta yksin metsässä ei edistä muistia millään tavalla, mutta jos menet kavereiden kanssa lenkille, se edistää, Hyyppä sanoo. 

Useat tutkimukset tukevat sitä, että sosiaaliset suhteet ovat todella merkittävässä roolissa eivät vain muistin, vaan koko hyvinvointimme kannalta.

Ryhmäliikunnan ja romaanien ahmimisen lisäksi Hyyppä suosittelee muistin kohentamiseen tutkimusten perusteella seuraavia konsteja:

  • Musisoinnin on todettu vaikuttavan muistiin erityisen tehokkaasti.
  • Vieraan kielen opetteleminen tai uudelleen aktivoiminen asettaa aivoille muistin kaipaamaa haastetta.
  • Hyvä uni on toimivan muistin kannalta olennainen asia.
  • Stressitön elämä kannattaa. Muistikatkojen syynä on usein se, että mieli on kuormittunut.
  • Kahvikupillinen tarjoaa hetkellisen pika-avun muistamiseen, sillä kofeiini avittaa muistin toimintaa lyhytaikaisesti.

Muistilääkkeitä tai -laitteita Hyyppä ei kehota kokeilemaan. Vaikka kaikenlaisia ratkaisuja muistin parantamiseen ja muistisairauksien ehkäisyyn kehitellään koko ajan, ei muistilaitteista ja -lääkkeistä toistaiseksi ole saatu apua.

kulttuurimummo

Haluatko elää pitkään? Lue romaaneja, se tepsii paremmin kuin liikunta tai lisäravinteet

Hohhoijaa,lukemisesta oli kyse ei kauppakassien kannosta !? Olen lukenut koko ikäni-heti kun opin lukemaan 7vuotiaana.nyt olen 63 ja muisti ym pelaa tosi hyvin.Lukeminen,EI kuunteleminen, Omille kolmelle lapsellemme on luettu heidän syntymästään asti ja lapsenlapseni,kohta 6,saavat ilokseni lukuperinteen vanhemmiltaan ja miulta luku-ja kulttuurimummolta ja olen varma että lukeminen tulee kuulumaan heidän elämäänsä heti kun lukutaito saavutetaa. Lukekaa,liikkukaa ja nauttikaa elämästä!
Lue kommentti